Onko muilla synnytyksen jälkeen ja imettäessä ollut sellainen olo, että on KOKO ajan nälkä ja pitäs saada syödä kaikki mitä eteen tulee? :D Kulutus on tietysti nyt normaalia kovempi mutta huh huh, voisin syödä ihan älyttömiä määriä. Ja herkkuja tekee mieli ihan hulluna. Kyllä on itsekuri ollut kovalla koetuksella.
Mystistä sikäli, että mulla ei ollu tällästä ollenkaan raskausaikana. Paino pysyi hyvin kurissa, viikoilla 36 oli tullut vasta 8 kiloa painoa ja loput 5kg tuli sit kun tulin Suomeen ja herkuttelin suomalaisilla karkeilla ja isoäidin ruuilla, haha. Eli kaiken kaikkiaan 13kg, eikä olis varmaan tullut niinkään paljoa jos olisin pysynyt Japanissa :)
Mulla on nyt enää 3kg raskauskiloja jäljellä, pojan mukana lähti vajaat 5kg ja toiset 5kg lähti suunnilleen 1,5 viikossa. Sen jälkeen paino on pysynyt samassa ihan siksi, että aloin laskea kaloreita ja söin jonkun aikaa yli kulutuksen ja sitten jonkin aikaa n. kulutuksen verran. En tietysti tiedä ihan tarkalleen paljon kulutukseni on nyt mutta kalorilaskuri.fi:n arvioilla mennään ja arviot on tähän mennessä toimineet hyvin :)
Painan tällä hetkellä 66kg, ja tarkoitus on maltillisesti tiputtaa painoa kunnes pääsen taas 5:llä alkaviin lukuihin. Olen painanut pahimmillani n. 80kg, kunnes laihdutin 56-kiloiseks vuonna 2010. Ennen raskautta painoin 63kg, eli oli tullut hieman painoa takaisin, mutta ei nyt mitenkään järkyttävästi. Kaikista tyytyväisin olen ollut silloin kun paino alkaa 5:llä, eli sinne olis tarkoitus päästä takaisin :) Mielellään johonkin 56-58. Olen 168cm pitkä, eli ihan sopiva paino kaikin puolin tuo. Eipä sillä, normaalipainoinen olen nytkin enkä sikäli valita :)
Painonpudotusta vaan hankaloittaa se että nyt varsinkin ehkä pari viikkoa on ollut sellaista että tekee mieli vaan syödä ja syödä! Nyt joudun laskemaan kaloreita siksi etten söis liikaa vaikka ensin oli toisin päin, haha.
Ja ennen kuin joku tulee ihmettelemään miten imettävä äiti voi laihduttaa... No, ensinnäkin kyllä se on ihan sallittua kunhan tekee hyvin maltillisesti ja syö riittävän paljon terveellistä ruokaa, ja toisekseen imetän vain osittain. :) Pelkään kovasti sitä että maidon määrä vähenis entisestään, joten tosiaan aikomus on syödä riittävästi ja terveellisesti!
Kävin myös ihan viimesille asti kävely- ja hölkkälenkeillä, ja nyt olen alkanut taas kävellä 5-10km lenkkejä. Hölkkä olis myös tarkoitus aloittaa uudestaan pikkuhiljaa. Neuvolatädin neuvo oli odottaa hölkän kanssa jälkitarkastukseen asti eli olen vielä toistaiseksi joutunut hillitsemään hölkkäyshimoni. Unelmani olisi joskus juosta puolimaraton. :)
Kun nyt tälläsistä pinnallisemmista jutuista alettiin puhua...
Kokeilin aikani kuluks tänään vähän tummempaa meikkiä - kuva on huono mutta meikistä tuli ihan hyvä. Leo on ihanan helppo lapsi, niin on aikaa tehdä kaikkea tälläistäkin. :D Katotaan sit uusiks kun poika alkaa liikkua, varsinkin jos tulee yhtään isäänsä joka oli armoton rasavilli pienenä...
Joka päivä tulee kyllä oltua kiitollinen siitä, että Leo on kohtalaisen helppo vauva, nukkuu yöt hyvin (herää n. 2-3 tunnin välein syömään, mutta ei kitise tai valvoskele sen enempää) ja on terve. Viimeinen viikko on ollut aika rankkaa kun poika on itkenyt enemmän ja monta tuntia päivässä tulee pideltyä sylissä ja hyssyteltyä kun muuten tuo ei saa juuri nukuttua, mutta mitään koliikkimaista tuntikausia pää punasena huutoa ei onneks oo ollut.
Mulle on tärkeätä, että saan myös olla oma itseni sen lisäksi, että olen äiti. Asun nyt siis väliaikaisesti isovanhemmillani, ja vaikka olisin ihan vaan isovanhempien ja Leon kanssa koko päivän, meikkaan silti joka ikinen päivä, katson että vaatteet on siistit ja hiukset puhtaat ja nutturalla tai muulla simppelillä mutta siistillä kampauksella. Teen kaiken tämän sillon kun Leo nukkuu, eli siis onnistuis ihan yksin ollessakin - en tyrkkää vauvaa isovanhempien hoitoon ja mene kyttäämään itseäni peilistä.. :D
Ymmärrän kyllä hyvin äitejä, jotka eivät jaksa tehdä samanlaisia juttuja kun on enemmän lapsia tai lapsella on vaikka koliikki tai muu ongelma joka vaikeuttaa arkea. Mua itseäni vaan piristää tosi paljon se, että käytän pienen ajan päivästä ihan vain itseeni. Meikkasin myös synnytysvuodeosastolla, ja ai että miten paljon inhimillisempi olo tuli. Muuten siellä olis varmaan tullut ihan mökkihöperöks, varsinkin kun Leo nukkui melkein koko ajan ensimmäiset päivät :)
Tarkoitukseni ei kuitenkaan ole arvostella äitejä, jotka eivät viitsi meikata tai muuta. Vauvan kanssa elo on jokaisella erilaista, ja koen itseni hyvin onnekkaaksi kun on noinkin helppo vauva kuin Leo. Vauva on kaikista tärkein prioriteetti ja itsekin laitan vauvan aina itseni edelle, mutta käytän vauvan nukkuma-ajat hyväkseni ja keskityn silloin ihan vaan itseeni :) Tietysti rankempaa on myös niillä, joilla on iso perhe ja esimerkiksi paljon pyykkiä pyykättävänä. Tuo yksi pieni nyt ei vielä paljon pyykkiä tee, vaikka vaatteita vaihdetaankin usein puklaamisen takia.
Mutta kuitenkin, itseäni ainakin auttaa olemaan parempi äiti Leolle, kun pidän huolta myös itsestäni, ja mulle siihen liittyy meikkaaminen ja siistit vaatteet. Jollekin toiselle se voi olla jotain ihan muuta, vaikka pitkä kuuma vaahtokylpy tai päiväkirjan kirjoittaminen tai vaikka varpaankynsien lakkaaminen :)
Mulle myös kirjojen lukeminen ja ihan vaan tietokoneella hengailu tai pelaaminen on asioita mitä tykkään tehdä sillon kun Leo nukkuu eikä oo pyykättävää tai siivottavaa tai muuta tärkeämpää mitä pitäis tehdä. Kirjat varsinkin on sydäntä lähellä! Tänä vuonna olen lukenut 31 kirjaa, tavoite olis lukea 52 vuoden loppuun mennessä eli keskimäärin kirja per viikko! :)
Mitä te tykkäätte tehdä sillon kun vauva/lapset nukkuu ja saat viettää ihan omaa aikaa hetken?
