Kommentteja ja tunnustuksia!

Huh, noniin! Sain kuin sainkin vihdoinkin vastailtua kaikkiin viimeaikaisiin kommentteihin! Pahoittelut siitä että kommentit on olleet kovasti myöhässä. Ehkä nyt taas voi alkaa vastailla ripeämmin kun ei tule sellaista pakokauhua että "voi ei, niitä kommentteja on kamalasti, en saa ikinä vastattua kaikkiin!!1!" :D


Sitten seuraava asia: Sain toisiaan muistuttavia tunnustuksia peräti kuudelta ihanalta ihmiseltä! Suuri kiitos kaikille jotka tunnustuksen mulle soivat, olin ihan järkyttynyt siitä miten moni näitä mulle laittoi! :D

Sain tunnustuksia seuraavilta henkilöiltä: Ssyvi, Sara, Heidi, unae, Arina ja Daeph. Käykää ihmeessä kurkkimassa myös heidän blogejaan, kaikki on ihania! :)

Tälle blogille on myös tullut normaalia useampia uusia lukijoita viimeaikoina, ja veikkaan että ainakin osa on tullut näiden tunnustusten kautta, eli suuri kiitos myös siitä, ja tervetuloa kaikki uudet! ♥


Sain kolmea erilaista tunnustusta, mutta jokaisessa oli ideana laittaa tunnustus blogeille, joilla on alle 200 lukijaa. Laitan tähän nyt kaikista kolmesta erilaisesta kuvat ja infon, ja kysymyksiin vastaukset, ja sitten laitan loppuun haasteen viidelle blogille ja haastetut saavat ihan itse valita minkä näistä kolmesta laittavat eteenpäin. :D


Tämän haasteen sain Ssyviltä ja Heidiltä.


New Blog Love



Tämän tunnustuksen tarkoitus on saada huomiota suhteellisen uusille blogeille joilla on alle 200 lukijaa.

Tässä säännöt: 1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi tunnustuksen sinulle.
2. Valitse 5 ihanaa blogia (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Toivo, että ihmiset joille jätit tunnustuksen antavat sen eteenpäin.

Haluan jakaa tunnustuksen seuraaville:
(katso haastetut tämän postauksen lopusta)




Seuraavan haasteen sain unaelta ja Daephilta.

Liebster Blog



Liebster blog on tunnustus, jonka tarkoituksena on saada huomiota blogeille, joilla on alle 200 seuraajaa. Liebster tarkoittaa rakkain tai rakastettu, mutta voi tarkoittaa myös suosikkia.

Säännöt:1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi haasteen sinulle.
2. Valitse viisi blogia (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Toivo, että ihmiset, joille jätit palkinnon, antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen.

(haastetut edelleen postauksen lopussa)

Viisi asiaa jotka tuovat hyvää mieltä:
Leon hymyt, juttelut, kiekumiset jne.
Kahvi!
Tietokone sitten kun Leo on nukkumassa
Perhe joka on lähellä ja usein auttaa Leon kanssa
Blogit :)

Viisi asiaa, joita teet päivittäin:
(muutin "tarvitset" sanan tilalle "teet", koska en TARVITSE niin monia asioita päivässä, ellen sitten ala luetella jotain vesi, ruoka, uni jne.!)
Leikin Leon kanssa mahdollisimman paljon :)
Juon suuria määriä kahvia! (en imetä enää juuri ollenkaan)
Lähettelen satamiljuunaa kuvaa Leosta InstaGramiin
Rentoudun illalla Leon mentyä nukkumaan saunoen (tai vaan kuumassa suihkussa) ja tietokoneella istuen
Kokkaan! :)

Viisi kirjaa, joita suosittelet muille:
Suosittelen kaikkia joille oon antanut 4 tai 5 tähteä GoodReadsissa :D Kaikkien aikojen suosikkikirjailijani on Brandon Sanderson, hänen kirjoistaan suosittelen mitä vaan (paitsi Alcatraz-kirjoja, koska kohdeyleisö on esiteinit :D)!

Viisi kaikkien aikojen suosikkilaulajaa/-yhtyettä:
Chisu
Jukka Poika
Kings of Leon
The National
Ólafur Arnalds

Viisi materialistista joululahjatoivetta:
 Meni jo! :)

Viisi lempiruokaasi:
Sushi
Tonkatsu
Ebi fry
Yakiniku
Italialaiset pastaruoat

Viisi paikkaa, jossa haluaisit käydä:
Seoul/Etelä-Korea uudestaan, viimeks oltiin siellä vaan niin vähän aikaa!
New York
Lontoo
Uusi-Seelanti
Islanti

Viisi adjektiivia, jotka kuvaavat sinua:

Jaa a :)

Viisi asiaa, joista unelmoit:
Selkeämpi tulevaisuudenkuva
Taloudellinen vakaus
Oma koti
Hyvä työpaikka
Mahdollisuus matkustella ulkomailla usein

Viisi elämänohjetta tai mottoa, jotka haluat jakaa kaikkien kanssa:
Älä murehdi.
Älä vihaa.
Älä kadehdi.
Älä tuomitse.
Älä valita ;), vaan keskity tekemään asioista parempia!



Ja viimeisimpänä mutta ei vähäisimpänä, haaste Saralta ja Arinalta. :)


1. Kerro 11 asiaa itsestäsi
2. Vastaa haastajan 11 kysymykseen
3. Keksi uudet 11 kysymystä
4. Haasta 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa
5. Kerro bloggaajille, että olet haastanut heidät 

01. Ahdistun sotkusta ja sekalaisesta järjestyksestä, joten siivoan paljon ja rakastan asioiden järjestelemistä tietynlaiseen järjestykseen.

02. Oon kärkäs ja suorapuheinen mielipiteissäni, mutta tunteistani en mielelläni puhu lainkaan. (Huono puoli joka on työn alla!)

03. Pelaan paljon World of Warcraftia (Leon nukkuessa, ja sen takia yleensä valvonkin ihan liian myöhään) :D

04. Koko perheeni on aina tykännyt tietokoneista ja peleistä, ja tiedänkin aika paljon tietokoneisiin liittyvistä jutuista. Oman koneen kasaaminen onnistuis käden käänteessä ja tietokoneen käyttöongelmat selviää helposti, ja jos ei selviä niin voin soittaa äidilleni ja kysyä. ;)

05. Kuuntelin ennen valtavan paljon musiikkia, monta tuntia päivässä, mutta nykyään en edes kerran viikossa. En myöskään katsele telkkaria.

06. En ole koskaan ollut erityisen hyvä lapsien kanssa - olen aina pitänyt lapsista, mutta lähinnä olin sillein "öö, mitä tällä pitäis tehdä?" jos lapsi tuli lähelle. Ja olin samanlainen myös Leon ensimmäisten kuukausien ajan.. :D Nyt alkaa jo vähän sujua ;)

07. Oon koti-ihminen. Tykkään vaan olla kotona. Välillä on kiva päästä kotoa poiskin, mutta yleisesti ottaen viihdyn erinomaisesti neljän seinän sisällä.

08. Kotihiireydestäni huolimatta rakastan matkustelua, yksin ja yhdessä. Oon käynyt tähän mennessä Italiassa, Saksassa, Romaniassa, Kyproksella, Virossa, Etelä-Koreassa ja Japanissa. Muissa oon käynyt kerran, Japanissa 5 kertaa: kolme kertaa kuukauden pituisilla reissuilla, kerran n. 2 viikon reissulla, ja viime vuonna asuin siellä vajaat puoli vuotta; tulin Suomeen 4 viikkoa ja 1 päivää ennen laskettua aikaani.

09. Suomen lisäksi puhun sujuvaa englantia ja japania. Japania oon opiskellut omatoimisesti 7-8 vuotta.

10. Mulla ei toistaiseksi ole ammatillista koulutusta (kävin lukion), mutta joskus vielä aion mennä yliopistoon opiskelemaan japanin kielen kääntämistä. Kyllähän tuo kääntäminen onnistuis nytkin, mutta ei oo paperia josta näyttää todisteita taidoistani.. :D

11. Jotkut varmaan jo tietävätkin tämän, mutta en puhu asiasta hirveästi täällä julkisen blogin puolella: Oon naimisissa Leon isän kanssa, mutta asumuserossa, Leon isä Y asuu Japanissa. Pidetään Y:n kanssa yhteyttä melko säännöllisesti, mutta ei olla vielä päätetty, jatkammeko yhdessä vai erillämme. Y on japanilainen ja asuu Japanissa, ja hänen luonaan siis asuin viime vuonna. Y ei ole vielä tavannut Leoo, mutta pojat juttelee keskenään Skypessä usein, Y hassuttelee ja Leo nauraa räkättää. :D

Mysteerisen herra Y:n/Leon isän ensiesiintyminen blogissa :D (Jos
huonolaatuisesta kuvasta ei selviä niin tuossa on skypettelyt meneillään,
Leo toisessa ja isämies toisessa päässä!)

Haastan seuraavat 5 bloggaajaa tekemään minkä tahansa ylläolevista kolmesta haasteesta:

Katja / Ei kahta ilman kolmatta

Nina / Pinnallisen (äidin) päiväkirja

Jonna / Meidän pikku prinssi ♥

Mandi / Ykkönen

Ippeike / Pientä ja ihmeellistä

Koitin valita sellaisia blogeja, joihin ei ainakaan ihan viimeaikoina ole juuri näitä tunnustuksia tullut. :) Mutta kaikki nämä viisi on kyllä ihan kärkipäässä mun henkilökohtaisista suosikkiblogeista, eli kannattaa mennä kurkkimaan! ♥

Niitä hymyjä taas ♥

On se söpö. :) Poika on myös alkanut näyttää hieman japanilaisemmalta kuin alkuun, eli iskän piirteet alkaa pikkuhiljaa näkyä :) Ja ihana kun on alkanut hymyillä paljon joka päivä <3

Leon japanilaiset juuret

Noniin, nyt voisin kirjoitella hieman tuosta miehestäni eli Leon isästä, ja hänen perheestään.

Ihan ensimmäisenä mainittakoon, että minun ja mieheni yhteinen tulevaisuus on tällä hetkellä hieman epävarmalla pohjalla. En aio mennä yksityiskohtiin sen tarkemmin näin julkisesti, mutta se on yksi syy, miksi olen Leon kanssa vielä Suomessa. Muitakin syitä oli tosin, mm. se että omalta perheeltä mun on helpompi pyytää apua vauvan kanssa, ja se että näin mun perheeni pääsi tapaamaan vauvan heti. :)

Mieheni on siis japanilainen, minua 9 vuotta vanhempi eli täyttää tänä vuonna 34, ja työskentelee tällä hetkellä opettajana aikuiskoulussa, opettaen mm. kotisivujen tekoa ja Adoben (Photoshop, Illustrator, Dreamweaver jne.) ja Microsoftin (Word, Excel jne.) tuotteiden käyttöä.

Mieheni on alunperin kotoisin Nagoyasta Aichin prefektuurista, josta hän 11-vuotiaana pojankoltiaisena muutti perheensä kanssa pienempään kaupunkiin Aichin sisällä. Mies asuu edelleen samaisessa kaupungissa, jossa minäkin asuin 4,5 kuukautta raskausaikana. Talomme on mieheni isovanhemmilta perinnöksi jäänyt iso, perinteinen japanilainen talo - eli todella kaunis ja avara, mutta myös todella kylmä talvisin ja kuuma kesäisin!

Syötiin kegani-rapuja miehen vanhempien luona :)

Mieheni perheeseen kuuluu tämän äiti ja isä, jotka ovat eronneet, mutta asuvat samassa talossa eri huoneissa. Tässä äidin ja isän talossa 5 minuutin ajomatkan päässä meiltä asuvat myös mieheni 32-vuotias pikkuveli ja tämän vaimo, sekä heidän aivan ihana 2-vuotias tyttärensä. Miehelläni on myös 44-vuotias isoveli, joka asuu vaimonsa ja 6-vuotiaan tyttärensä kanssa n. tunnin ajomatkan päässä, Gifun prefektuurissa.

Mieheni perhe on aivan uskomattoman lämmin ja ihana, mukaanlukien veljien vaimot. Vaikka mieheni veljineen ja veljien vaimoineen ovat kaikki minua jokseenkin vanhempia, tulen kaikkien kanssa erittäin hyvin toimeen, ja kaikilla on huumorintaju erittäin hyvin kohdallaan. Usein mieheni erittäin leikkisän (minua siis 19 vuotta vanhemman) isoveljen kanssa kiusaamme miestäni yhteistuumin :)

Aikamoisia mörköjä nuo keganit.

Kokoontumiset perheen kesken ovat aina todella hauskoja, kaikki vitsailevat ja leikkimielisesti kiusaavat toisiaan jatkuvasti. Koko perhe on ottanut minut ihan täysin perheenjäseneksi, ja japanilaiseen tapaan anoppini kutsuu minua tyttärekseen ja minä kutsun häntä äidiksi, samoin kuin mieheni isoveljeä kutsun isoveljeksi ja isoveljen vaimoa toisinaan isosiskoksi ja niin edelleen. Ei siis puhuta mistään anopeista ja apeista ja brother-in-laweista vaan perheenjäsenistä. Jos on epäselvää puhunko mieheni vai omista perheenjäsenistäni, käytän nimityksiä Japanin perhe ja Suomen perhe. :)

Rapujen syönti on sotkuista puuhaa, vaikka tässä
vaiheessa mies olikin jo suurimmat sotkut siivonnut pois.

Laittaisin tähän muuten ihan kasvokuviakin, mutta mieheni ei toistaiseksi tiedä tämän blogin olemassaolosta enkä siis ole kysynyt voinko laittaa hänen ja perheensä kuvia tänne. En usko että kenelläkään olisi mitään sitä vastaan, mutta kuitenkin. :)

Mies tykkää tuoda sisälle liskoja, sammakoita jne...
Tämä on yamori-lisko, jonka sanotaan suojelevan taloa.

Ja tämä on yamorin kakkaa miehen housuilla.
Siitäs sai :)

Puhun muuten mieheni kanssa ihan pelkästään japania, samoin kuin hänen perheensä kanssa. Puhuin japania sujuvasti jo tavatessani mieheni 3 vuotta sitten, ja nämä 3 vuotta ovat tietenkin auttaneet parantamaan kielitaitoa entistä enemmän. Japanini ei ole täydellistä, mutta pystyn keskustelemaan japaniksi ja myös hoitamaan viralliset paperiasiat sun muut japaniksi, eli mitään kielimuuria ei tuntunut olevan missään vaiheessa Japanissa ollessa.

Maailman pisimmällä riippusillalla Akashi Kaikyoulla.
Koben kaupunki avautuu edessä. Olimme olleet Awaji-
saarella kalastamassa kaksin mieheni kanssa :)

Mitä Leon kasvatukseen tulee, tarkoitus olisi opettaa pojalle molemmat kielet, sekä suomi että japani. Aikomukseni on siis puhua pojalle pelkkää suomea, vaikka asuisimmekin Japanissa. Välillä mietityttää, että tuleekohan siitä yhtään mitään ja tunteekohan mies olonsa ulkopuoliseksi, jos vaimo ja lapsi puhuvat keskenään kieltä mistä ei ymmärrä hölkäsen pöläystä. Elättelen ehkä kuitenkin toivoa siitä, että mieskin oppisi siinä samalla hieman suomen kieltä.. :) Mutta sen näkee sitten.

Lisäksi olisi tietenkin kiva, jos Leo oppisi arvostamaan sekä suomalaista että japanilaista puolta itsessään, ja kenties jopa oppisi parhaat puolet molemmista kulttuureista. Haaveenani on, että vaikka mies ei töiltään pääsisikään usein Suomeen käymään, voisimme Leon kanssa tulla vaikka kerran vuodessa vähän pidemmälle reissulle tänne Suomeen, jotta poika pääsisi aina kuulemaan suomen kieltä ja tutustumaan suomalaiseen kulttuuriin lähemmin.

Tarkoitukseni on jäädä ihan kotiäidiksi - ehkä jossain vaiheessa jotain pientä työtä voin ottaa lisäksi, mutta mulla ei todellakaan ole mitään sitä vastaan että olisin kotona pitämässä taloa pystyssä ja keskittyisin Leoon sillä välin kun mies tuo leivän pöytään. Jossain vaiheessa Leon (ja mahdollisten tulevien lasten) kasvettua isommaksi saatan alkaa taas unelmoida kääntäjän opinnoista ja töistä... Mutta toistaiseksi kotiäitiys sopisi meikäläiselle vallan mainiosti. Olinkin koko ajan Japanissa ihan kotivaimona - minä siivosin ja pyykkäsin ja laitoin ruuat sillä välin kun mies kävi töissä, ja tämä asettelu sopi meille vallan mainiosti.

Nyt on kuitenkin lopetettava kirjoittaminen tähän, sillä Leolla on taas hieman huono päivä, ja vaikka tuossa 5 minuuttia sitten tuntui nukahtaneen koppaansa, nyt sieltä kuuluu taas pientä tyytymätöntä ähinää, jolla on suuri todennäköisyys muuttua itkuksi ihan lähiminuutteina. Eli tämä postaus on nyt tämän pituinen, ja jossain vaiheessa myöhemmin voin sitten kirjoitella lisää vaikkapa siitä miten tapasimme mieheni kanssa, miten naimisiinmeno onnistui kahdessa maassa, jne. :)