Pikkuveljelleni ja tämän tyttöystävälle tarjoutui tänään hyvä tilaisuus viettää hieman omaa aikaa, joten vanhempi eli 2-vuotias muksu on mummonsa (= veljen tyttöystävän äidin) luona ja tämä kolmiviikkoinen tuhisija tuli meille. Näin tytön ensimmäisen kerran jo päivän ikäisenä ja jatkuvasti sitä vaan ihmettelee että miten Leokin on voinut joskus olla noin pieni?! Vaikka eihän Leo ihan yhtä pieni ollutkaan, tyttö kun oli syntyessään 49cm ja 2,9kg, Leo taas 52cm ja 3,8kg. :)
Tämä tyttö on aina ollut hirveän helpon tuntuinen joten ehdotin veljelle ihan vapaaehtoisesti että tytön voi kyllä tuoda meille hoitoon jos joskus tarvitsee (kunhan isoveikka menee johonkin muualle hoitoon, sillä vaikka hänkin on ihana lapsi, niin mokomat ovat Leon kanssa aikamoisia täystuhoja eikä rahkeet riittäis kahden taaperon ja yhden vastasyntyneen vahtimiseen! :D). Nyt tämä tyttö on ollut kolmisen tuntia hoidossa ja muuten nukkunut koko ajan mutta kerran söi pullosta ja vaihdettiin vaipat samalla. Ei siis mikään vaativa tapaus lainkaan :)
Taidan kyllä olla jokin kummajainen, koska vaikka vauvat on ihania ja niitä on niiiiin kiva helliä ja hoivata ja halia, niin mulla ei silti oo pienimmässäkään määrin vauvakuumetta. En suurin surminkaan haluais omaa vauvaa nyt! :D Ehkä sitten joskus jos on sellainen elämäntilanne, mutta nyt oon oikein tyytyväinen siihen että on yksi lapsi.
Onko siellä lukijoissa muita äitejä, joille ei tule heti vauvakuumetta vastasyntyneen nähdessään?! :D Onhan ne ihania, mutta mulla varmaan vaikuttaa sekin että oon ollut yksinhuoltaja ihan koko ajan. Pitäis olla tosi vakaa suhde hyvän ihmisen kanssa että vielä joskus hommaisin lisää lapsia.
