 |
| Leo tykkää käydä vierailulla Ainon nukkumapaikassa... |
30.5.2013
Toiveita?
Onkos teillä lukijoilla mitään toivepostausideoita? Haluaisin kirjoitella tänne enemmän, mutta aina ei löydy inspiraatiota että mistäs sitä kirjoittais, joten ideoita otetaan vastaan! :) Aiheet voi liittyä Leoon tai muhun tai johonkin ihan muuhun, ei siis tarvi välttämättä olla mitään vauva-aiheisia!
27.5.2013
Väsyttää!
Siis voihan väsymys ja turhautuneisuus! Meillä oli eilen tosi kiva päivä, oltiin mun isovanhemmilla ja siellä oli myös mun tätiä ja serkkuja ja siskoa ja veljeä perheineen ja niin pois päin. Pääsin vähän rentoutumaankin kun muut meni rannalle ja otti Leon mukaan ja mä menin yläkertaan sänkyyn makoilemaan ja katselemaan Netflixiä :) (Katselin Doctor Whota jos jotakuta kiinnostaa!) Olin eilen siis niin väsynyt, että en jaksanut rannalle lähteä, ja olikin tosi kiva saada hetken hengähdystauko ihan yksin.
Kotiin tultiin kuuden aikaan ja Leo nukahti yöunille tosi helposti, kun ei ollut nukkunut kuin tunnin päiväunet puolen päivän aikaan. Yöllä Leo sitten kuitenkin heräs syömään 2-3 kertaa... Ja voi että mua taas väsyttää. Leo on ihan kamalan hankala syöttää nykyään, ja sormiruokailukin on enemmän pelleilyä ja ruuan heittelyä lattialle kuin oikeaa syömistä. Sen takia yöheräämiset onkin taas lisääntyneet, kun herra ei suvaitse syödä muuta kuin vähän maitoa ja muutaman suupalan päivän aikana.
Leo on välillä ollut pari viikkoa heräämättä lainkaan yöllä, mutta sitten se yöheräily on taas palannut syystä tai toisesta, useamman kerran flunssan tai muun sairauden takia. Nyt sitten tämä. Mikään unikoulu ei tunnu mun mielestä oikealta, varsinkin kun Leo tosiaan herää ihan oikean nälän takia eikä tottumuksesta, joten huudattamaankaan en ala.
Juuri äsken koitin syöttää Leolle aamupuuroa, mutta luovutin ensimmäisen lusikallisen jälkeen, kun Leo vaan vääntelehti ja tuijotteli lattiaa (johon oli juuri tiputtanut kaksi lusikkaa). En vaan jaksanut taistella, jos ei se syö niin sitten se ei syö. Pieni itku pääsi Leolta kun laitoin ruuan pois, mutta elättelen toivoa että se osais pikkuhiljaa laskea 1 + 1 = 2 ja ymmärtäis että ruokapöydässä syödään eikä pelleillä.
Tosiaan, kyse ei edes ole siitä etteikö Leolla olis nälkä... Leo on aina ollut hyvin syövä lapsi, eikä koskaan oo tarvinut miettiä että syökö se nyt tarpeeksi. Vaan kun se syöttötuolissa paikallaan istuminen on niin kamalan tylsää! Kaikkea muuta pitäis saada tehdä samaan aikaan, ja itse saan lusikan kanssa tähdätä aika tarkkaan että saan sen osumaan sinne suuhunkin joskus.
En halua pakottaa Leoo syömään jos ei huvita, sillä uskon että Leo itse tietää kuinka paljon ruokaa tarvitsee. En siis oo mikään maanittelija ja tunge ruokaa puoliväkisin suuhun vaan siks, että "no kyllä sen lapsen pitää syödä". Tiedän omakohtaisesta kokemuksesta että lapsen syömään pakottaminen voi vaan pahentaa asioita - mä pääsin monista tarhan pakkosyömisen aiheuttamista ruokakammoista eroon vasta aikuisiällä, joitain ruokia en tosin vieläkään voi syödä. Eli siis oon alusta asti ottanut sen linjan, että Leo saa syödä niin paljon kuin haluaa, mutta mikään pakko ei ole syödä.
Mutta kyllä tää silti osaa turhauttaa, kun sitten heräillään yötä myöten ja vaaditaan sitä tuttipulloa. Onneks Leo osaa pitää tuttipulloa itse, se helpottaa sentään jonkin verran yöheräilyjä.
Tää valoisuus kuitenkin aiheuttaa myös sen, että mua ei yksinkertaisesti väsytä yöllä, enkä siis sais nukutuksi kunnolla vaikka Leo ei heräiliskään. Onko kellään muulla vaikeaa nukkua kesällä? Meillä on makuuhuone nyt hyvin pimennetty kyllä, mutta ongelma onkin siinä että tämä olohuone jossa illat vietän on niin kirkas! Ei paljoa auta makuuhuoneen pimeys jos sinne mennessä on yhtä virkeä kuin päivällä.
Ei kai tässä muu auta kuin toivoa, että tää on vaan ohimenevä vaihe ja syömiset alkaa taas sujua paremmin jossain välissä. Harmittaa vaan kun väsyttää niin paljon, etten oikein jaksa keskittyä yhtään mihinkään muuhun kuin Netflixin tuijottamiseen sillä välin kun Leo nukkuu - enkä Leon hereillä ollessakaan saa oikein mitään aikaiseksi, vaikka normaalisti voin kyllä hoitaa pyykkäämistä ja siivoilua Leon hereilläoloaikanakin.
Nyt Leo onkin jo ensimmäisillä päiväunilla, joten taidan ottaa kupin kahvia ja jatkaa taas Supernaturalin katsomista. Sarja, jota välttelin pitkään hieman erikoislaatuisen fanikannan takia, mutta joka osoittautuikin erittäin hyväksi sitten kun vihdoin kokeilin sitä. :)
Toivottavasti teidän viikko on alkanut vähän paremmin kuin meillä!
Kotiin tultiin kuuden aikaan ja Leo nukahti yöunille tosi helposti, kun ei ollut nukkunut kuin tunnin päiväunet puolen päivän aikaan. Yöllä Leo sitten kuitenkin heräs syömään 2-3 kertaa... Ja voi että mua taas väsyttää. Leo on ihan kamalan hankala syöttää nykyään, ja sormiruokailukin on enemmän pelleilyä ja ruuan heittelyä lattialle kuin oikeaa syömistä. Sen takia yöheräämiset onkin taas lisääntyneet, kun herra ei suvaitse syödä muuta kuin vähän maitoa ja muutaman suupalan päivän aikana.
Leo on välillä ollut pari viikkoa heräämättä lainkaan yöllä, mutta sitten se yöheräily on taas palannut syystä tai toisesta, useamman kerran flunssan tai muun sairauden takia. Nyt sitten tämä. Mikään unikoulu ei tunnu mun mielestä oikealta, varsinkin kun Leo tosiaan herää ihan oikean nälän takia eikä tottumuksesta, joten huudattamaankaan en ala.
Juuri äsken koitin syöttää Leolle aamupuuroa, mutta luovutin ensimmäisen lusikallisen jälkeen, kun Leo vaan vääntelehti ja tuijotteli lattiaa (johon oli juuri tiputtanut kaksi lusikkaa). En vaan jaksanut taistella, jos ei se syö niin sitten se ei syö. Pieni itku pääsi Leolta kun laitoin ruuan pois, mutta elättelen toivoa että se osais pikkuhiljaa laskea 1 + 1 = 2 ja ymmärtäis että ruokapöydässä syödään eikä pelleillä.
Tosiaan, kyse ei edes ole siitä etteikö Leolla olis nälkä... Leo on aina ollut hyvin syövä lapsi, eikä koskaan oo tarvinut miettiä että syökö se nyt tarpeeksi. Vaan kun se syöttötuolissa paikallaan istuminen on niin kamalan tylsää! Kaikkea muuta pitäis saada tehdä samaan aikaan, ja itse saan lusikan kanssa tähdätä aika tarkkaan että saan sen osumaan sinne suuhunkin joskus.
En halua pakottaa Leoo syömään jos ei huvita, sillä uskon että Leo itse tietää kuinka paljon ruokaa tarvitsee. En siis oo mikään maanittelija ja tunge ruokaa puoliväkisin suuhun vaan siks, että "no kyllä sen lapsen pitää syödä". Tiedän omakohtaisesta kokemuksesta että lapsen syömään pakottaminen voi vaan pahentaa asioita - mä pääsin monista tarhan pakkosyömisen aiheuttamista ruokakammoista eroon vasta aikuisiällä, joitain ruokia en tosin vieläkään voi syödä. Eli siis oon alusta asti ottanut sen linjan, että Leo saa syödä niin paljon kuin haluaa, mutta mikään pakko ei ole syödä.
Mutta kyllä tää silti osaa turhauttaa, kun sitten heräillään yötä myöten ja vaaditaan sitä tuttipulloa. Onneks Leo osaa pitää tuttipulloa itse, se helpottaa sentään jonkin verran yöheräilyjä.
Tää valoisuus kuitenkin aiheuttaa myös sen, että mua ei yksinkertaisesti väsytä yöllä, enkä siis sais nukutuksi kunnolla vaikka Leo ei heräiliskään. Onko kellään muulla vaikeaa nukkua kesällä? Meillä on makuuhuone nyt hyvin pimennetty kyllä, mutta ongelma onkin siinä että tämä olohuone jossa illat vietän on niin kirkas! Ei paljoa auta makuuhuoneen pimeys jos sinne mennessä on yhtä virkeä kuin päivällä.
Ei kai tässä muu auta kuin toivoa, että tää on vaan ohimenevä vaihe ja syömiset alkaa taas sujua paremmin jossain välissä. Harmittaa vaan kun väsyttää niin paljon, etten oikein jaksa keskittyä yhtään mihinkään muuhun kuin Netflixin tuijottamiseen sillä välin kun Leo nukkuu - enkä Leon hereillä ollessakaan saa oikein mitään aikaiseksi, vaikka normaalisti voin kyllä hoitaa pyykkäämistä ja siivoilua Leon hereilläoloaikanakin.
Nyt Leo onkin jo ensimmäisillä päiväunilla, joten taidan ottaa kupin kahvia ja jatkaa taas Supernaturalin katsomista. Sarja, jota välttelin pitkään hieman erikoislaatuisen fanikannan takia, mutta joka osoittautuikin erittäin hyväksi sitten kun vihdoin kokeilin sitä. :)
Toivottavasti teidän viikko on alkanut vähän paremmin kuin meillä!
25.5.2013
No se MAHA ja sen palautuminen raskauden jälkeen!
Oon viimeaikoina lueskellut useammastakin blogista masujuttuja, ja kun tänäaamuna olin itse jopa ihan tyytyväinen peilikuvaani, niin otin vähän kuvia tänhetkisestä tilanteesta ja päätin kirjoittaa vähän raskausmahasta ja palautumisesta ja sen sellaisesta. :)
Mullahan siis kävi siinä mielessä onnekkaasti, että mun raskausmasu ei missään vaiheessa ollut mikään erityisen iso. Leo oli syntyessään 52cm ja 3810g, eli ei mikään pieni, mutta jostain syystä se mun maha nyt vaan ei ollut mikään valtava. Olin kuvitellut, että mulle tulis kauheen iso raskausmaha, kun suvun naisilla on usein ollut isoja mahoja ja isoja vauvoja (itsekin olin jotain 4400g tms. ellen ihan väärin muista), mutta toisinpa kävi!
Tältä mun masu siis näytti loppuraskaudesta:
Toi 38+5 on valitettavasti viimeinen masukuva kun hukkasin viikoilla 39 ja jotain kuvatut, mutta ei se tuosta kyllä enää pahemmin kasvanut. Alkuun se oli tylsää kun raskaus oli puolessa välissä enkä yhtään näyttänyt siltä kun ei ollut masua ollenkaan, mutta lopussa olin kyllä tyytyväinen ettei masu ollut sen isompi. Pystyin käymään kävely- ja hölkkälenkeillä ja pitkillä (20km) pyörälenkeillä viimeiseen asti, eikä masu aiheuttanut suurempia liitoskipuja tai muita. Ainoastaan supistukset häiritsi liikuntaa viimeisillä viikoilla, mutta nekin meni aina pois kun rauhotin tahtia hetkeks.
Raskauden jälkeen palautuminen tapahtui myös varsin nopeasti.
Tältä maha näytti viisi päivää synnytyksen jälkeen. Kauheasti ei siis ollut enää mahaa jäljellä, ja tuostakin se pieneni parin viikon sisällä melkein kokonaan pois.
Raskausarpia ei tullut kuin kaksi, noiden napalävistysreikien kohdalle meinaan. Mulla oli kaksi napalävistystä, ylhäällä ja alhaalla, ja otin ne pois jo aika alussa kun alkoivat tulla kipeiksi. Niiden kohdalle tuli sitten sellaiset raskausarvet, jotka yhdistää ne lävistysarvet napaan. :D Mutta ne ei juuri näy, vaikka mun napa ei kyllä oo mikään kovin kaunis nyt!
Raskauskilojahan mulle tuli sen 12 (63kg -> 75kg), joista 10 lähti ensimmäisen 2 kuukauden aikana pois. Painoin pitkään 65kg, kunnes sitten joulu ja muut herkuttelut sai painon taas nouseen muutamalla kilolla... Mutta ne kilot oon nyt saanut pois ja paino on taas siinä 65 tuntumassa.
Tuo 65 kiloa on mulle sellainen "ihan jees" paino, pituuttahan multa löytyy 168cm. Painoin muutama vuosi sitten 56kg, mutta toisaalta; sitä ennen olin viimeiset melkein kymmenen vuotta painanut 75-80kg. Oon siis aina ollut pyöreä tai jopa hieman ylipainoinen, kunnes 2010 laihdutin 20 kiloa, sinne 56 kiloon. Sen jälkeen painoa hiipi hieman takaisin ja tosiaan raskauden alkaessa painoin 63kg.
Tällä hetkellä tavoite olis painaa sellaiset 58-59 kiloa, joka on mulle juuri sopiva. Sinne 56 asti nyt ei oo tarvetta laihtua, mutta tuo vähän vajaa 60 oli mulle sellainen paino, jossa tunsin oloni hyväksi ja koin myös näyttäväni hyvältä.
No mutta, tässäpäs nyt se tämänhetkinen maha, ja muutenkin vähän tilannetta miltä näytän 65-kiloisena, sattumalta samat kotikesäshortsit jalassa kuin oli noissa 5 päivää synnytyksen jälkeen otetuissa kuvissa :D
Tosiaan, nyt olo on sellainen "ihan jees", mutta ei kuitenkaan vielä ihan täysin tyytyväinen. Maha ei oo ikinä ollut mikään ongelmakohta mulle, siihen oon nytkin ihan tyytyväinen, vaikka alavatsa pömpöttääkin enemmän kuin ennen ja hiilariövereiden jälkeen munkin maha näyttää siltä kuin olisin taas raskaana. Mutta noi reidet, takapuoli ja selkäpuolen jenkkakahvat... Ja ne takareisien selluliitit! :D
Eli nyt tavoite on saada painoa vielä vähän alas, ja sen jälkeen olis kiva, jos saisin järjestettyä Leolle edes pari kertaa viikossa säännöllisen hoitajan, että pääsisin salille käymään. Mutta se ei oo tällä hetkellä mahdollista, joten katsellaan sitä joskus toiste. Nyt keskityn terveelliseen ruokavalioon ja liikuntaan mitä voin tehdä laittamatta Leoo hoitoon!
Mullahan siis kävi siinä mielessä onnekkaasti, että mun raskausmasu ei missään vaiheessa ollut mikään erityisen iso. Leo oli syntyessään 52cm ja 3810g, eli ei mikään pieni, mutta jostain syystä se mun maha nyt vaan ei ollut mikään valtava. Olin kuvitellut, että mulle tulis kauheen iso raskausmaha, kun suvun naisilla on usein ollut isoja mahoja ja isoja vauvoja (itsekin olin jotain 4400g tms. ellen ihan väärin muista), mutta toisinpa kävi!
Tältä mun masu siis näytti loppuraskaudesta:
 |
| 37+3 |
 |
| 38+5 |
Raskauden jälkeen palautuminen tapahtui myös varsin nopeasti.
Tältä maha näytti viisi päivää synnytyksen jälkeen. Kauheasti ei siis ollut enää mahaa jäljellä, ja tuostakin se pieneni parin viikon sisällä melkein kokonaan pois.
Raskausarpia ei tullut kuin kaksi, noiden napalävistysreikien kohdalle meinaan. Mulla oli kaksi napalävistystä, ylhäällä ja alhaalla, ja otin ne pois jo aika alussa kun alkoivat tulla kipeiksi. Niiden kohdalle tuli sitten sellaiset raskausarvet, jotka yhdistää ne lävistysarvet napaan. :D Mutta ne ei juuri näy, vaikka mun napa ei kyllä oo mikään kovin kaunis nyt!
Raskauskilojahan mulle tuli sen 12 (63kg -> 75kg), joista 10 lähti ensimmäisen 2 kuukauden aikana pois. Painoin pitkään 65kg, kunnes sitten joulu ja muut herkuttelut sai painon taas nouseen muutamalla kilolla... Mutta ne kilot oon nyt saanut pois ja paino on taas siinä 65 tuntumassa.
Tuo 65 kiloa on mulle sellainen "ihan jees" paino, pituuttahan multa löytyy 168cm. Painoin muutama vuosi sitten 56kg, mutta toisaalta; sitä ennen olin viimeiset melkein kymmenen vuotta painanut 75-80kg. Oon siis aina ollut pyöreä tai jopa hieman ylipainoinen, kunnes 2010 laihdutin 20 kiloa, sinne 56 kiloon. Sen jälkeen painoa hiipi hieman takaisin ja tosiaan raskauden alkaessa painoin 63kg.
Tällä hetkellä tavoite olis painaa sellaiset 58-59 kiloa, joka on mulle juuri sopiva. Sinne 56 asti nyt ei oo tarvetta laihtua, mutta tuo vähän vajaa 60 oli mulle sellainen paino, jossa tunsin oloni hyväksi ja koin myös näyttäväni hyvältä.
No mutta, tässäpäs nyt se tämänhetkinen maha, ja muutenkin vähän tilannetta miltä näytän 65-kiloisena, sattumalta samat kotikesäshortsit jalassa kuin oli noissa 5 päivää synnytyksen jälkeen otetuissa kuvissa :D
Tosiaan, nyt olo on sellainen "ihan jees", mutta ei kuitenkaan vielä ihan täysin tyytyväinen. Maha ei oo ikinä ollut mikään ongelmakohta mulle, siihen oon nytkin ihan tyytyväinen, vaikka alavatsa pömpöttääkin enemmän kuin ennen ja hiilariövereiden jälkeen munkin maha näyttää siltä kuin olisin taas raskaana. Mutta noi reidet, takapuoli ja selkäpuolen jenkkakahvat... Ja ne takareisien selluliitit! :D
Eli nyt tavoite on saada painoa vielä vähän alas, ja sen jälkeen olis kiva, jos saisin järjestettyä Leolle edes pari kertaa viikossa säännöllisen hoitajan, että pääsisin salille käymään. Mutta se ei oo tällä hetkellä mahdollista, joten katsellaan sitä joskus toiste. Nyt keskityn terveelliseen ruokavalioon ja liikuntaan mitä voin tehdä laittamatta Leoo hoitoon!
24.5.2013
Juhlasuunnittelua
Niin oudolta kun se kuulostaakin, fakta on kuitenkin että Leolla on 1v synttärit vajaan kahden kuukauden päästä (21.7.)! Hui! Jännittää ja odotan tosi innolla - multa tuntuu kokonaan puuttuvan se "yhyy miks vauvat kasvaa" -haikeilu mitä monet potee. :)
Pieni paniikki alkaa kuitenkin nyt jo muodostua, koska haluaisin tehdä juhlista vähän, no, juhlallisemmat! Leohan nyt ei vielä juurikaan synttäreiden päälle ymmärrä, enkä kaipaile mitään lahjoja tai sellaisia, mutta olis kivaa jos voitais läheisten kanssa viettää ihana päivä herkkuja syöden ja Leoo juhlistaen. Laskeskelin eilen että juhliin tulis sellaiset ~20 ihmistä (joista 4 lapsia) mun ja Leon lisäks, jos vaan kaikki pääsee paikalle. Kiva kuitenkin että Leon syntymäpäivät sattuu sopivasti sunnuntaille, eli ne voidaan pitää ihan oikeana päivänä.
Ei siis mitkään suuret juhlat, mutta ne järjestetään kuitenkin mun isovanhempien luona, sillä tänne meidän 50 neliön kotiin olis vaikea ahtaa noin paljon ihmisiä. Isovanhemmillani on ihana puutarha, jossa juhlat voidaan pitää, jos sää vaan sallii. Ja jos ei, niin heillä on myös ihana talo joka käy juhlimiseen varsin hyvin. :)
Mutta mutta, inspiraation puutos uhkaa! En oo koskaan järjestänyt erityisemmin mitään juhlia - Leolla ei ollut edes ristiäisiä tai nimiäisiä - enkä muutenkaan oo mikään kauhean mielikuvituksellinen ihminen. Jos siis joku tietää sivuja tai blogeja joista sais inspiraatiota 1-vuotisjuhlien järjestämiseen, niin vinkkejä otetaan vastaan!
Ja vielä kysymys: Mitkä on teidän lempijuhlaherkkuja? Yksinkertaisia ja pienehköjä, mutta ah niin ihania? (Suolaista tai makeaa)
Haluaisin että tarjolla olis useampaa pientä juttua, mutta en myöskään oo mikään leipuri-ihminen. Oon yllättäävn hyvä leipomaan ottaen huomioon miten vähän sitä teen, eli kyllä mä reseptiä osaan lukea ja tehdä juttuja fiilispohjaltakin, mutta mielikuvituksettomuus vaivaa taas ;) Ehdotuksia kehiin siis! Cake popsit ainakin on sellainen juttu mitä ajattelin kokeilla, ja täytekakun haluan tietenkin tehdä, mutta sen enempää en oo vielä miettinyt.
Ja vielä, jos tiedätte jotain nettikauppoja josta saa kivaa rekvisiittaa/tilpehööriä edullisesti, niin kertokaa ihmeessä! Tarkoitan siis pieniä koristeellisia juttuja, vaikka jotain kivoja pahviastioita ja servettejä ja sen sellaisia. Coloreen tulee varmaan laitettua tilaus ennen synttäreitä, mutta jos tiedätte muita vastaavia niin kertokaapas :)
Pieni paniikki alkaa kuitenkin nyt jo muodostua, koska haluaisin tehdä juhlista vähän, no, juhlallisemmat! Leohan nyt ei vielä juurikaan synttäreiden päälle ymmärrä, enkä kaipaile mitään lahjoja tai sellaisia, mutta olis kivaa jos voitais läheisten kanssa viettää ihana päivä herkkuja syöden ja Leoo juhlistaen. Laskeskelin eilen että juhliin tulis sellaiset ~20 ihmistä (joista 4 lapsia) mun ja Leon lisäks, jos vaan kaikki pääsee paikalle. Kiva kuitenkin että Leon syntymäpäivät sattuu sopivasti sunnuntaille, eli ne voidaan pitää ihan oikeana päivänä.
Ei siis mitkään suuret juhlat, mutta ne järjestetään kuitenkin mun isovanhempien luona, sillä tänne meidän 50 neliön kotiin olis vaikea ahtaa noin paljon ihmisiä. Isovanhemmillani on ihana puutarha, jossa juhlat voidaan pitää, jos sää vaan sallii. Ja jos ei, niin heillä on myös ihana talo joka käy juhlimiseen varsin hyvin. :)
Mutta mutta, inspiraation puutos uhkaa! En oo koskaan järjestänyt erityisemmin mitään juhlia - Leolla ei ollut edes ristiäisiä tai nimiäisiä - enkä muutenkaan oo mikään kauhean mielikuvituksellinen ihminen. Jos siis joku tietää sivuja tai blogeja joista sais inspiraatiota 1-vuotisjuhlien järjestämiseen, niin vinkkejä otetaan vastaan!
Ja vielä kysymys: Mitkä on teidän lempijuhlaherkkuja? Yksinkertaisia ja pienehköjä, mutta ah niin ihania? (Suolaista tai makeaa)
Haluaisin että tarjolla olis useampaa pientä juttua, mutta en myöskään oo mikään leipuri-ihminen. Oon yllättäävn hyvä leipomaan ottaen huomioon miten vähän sitä teen, eli kyllä mä reseptiä osaan lukea ja tehdä juttuja fiilispohjaltakin, mutta mielikuvituksettomuus vaivaa taas ;) Ehdotuksia kehiin siis! Cake popsit ainakin on sellainen juttu mitä ajattelin kokeilla, ja täytekakun haluan tietenkin tehdä, mutta sen enempää en oo vielä miettinyt.
Ja vielä, jos tiedätte jotain nettikauppoja josta saa kivaa rekvisiittaa/tilpehööriä edullisesti, niin kertokaa ihmeessä! Tarkoitan siis pieniä koristeellisia juttuja, vaikka jotain kivoja pahviastioita ja servettejä ja sen sellaisia. Coloreen tulee varmaan laitettua tilaus ennen synttäreitä, mutta jos tiedätte muita vastaavia niin kertokaapas :)
 |
| Iso pieni mies ♥ |
22.5.2013
Uusia taitoja ja vaatteita
Leo on tässä oppinut uusia taitoja, juuri sopivasti kun eilen tuli 10kk ikää täyteen. :)
Mulla on näinä päivinä tosi usein parvekkeen ovi auki, ja Leo tykkääkin mennä sinne hääräilemään. Toissapäivänä Leolla ei sattunut kuitenkaan olemaan housuja jalassa, ja tuo parvekkeen lattia on tietysti tollainen karhea.
Leo keksikin sitten, että karhunkävelyllä voi mennä parvekkeella eteenpäin ilman että polviin sattuu. :D Kauhea ähinä ja puhina kävi kyllä mutta ainakin pääsi eteenpäin. (Konttauskypärä ei oo enää melkein koskaan päässä, mutta joskus laitan parvekkeella sen, kun tuo lattia on niin kova ja siinä on tuollaisia kulmia.)
Vähän ajan päästä olin ottamassa lisää kuvia karhunkävelystä, mutta...
...Leo päättikin nousta ihan itse omin voimin seisomaan!! ♥ Mikä tuuri, että Leo nousi ensimmäistä kertaa itse seisomaan juuri kun satuin ottaan kuvia! :) Itse seisomaan nousua onkin tuon jälkeen pitänyt sitten treenata varsin ahkerasti, niin ahkerasti itseasiassa että Leo on nukkunut pari yötä tosi huonosti, ja kun meen katsoon pinnasänkyä niin siellä se on ihmeellisissä kyykkyasennoissa harjoittelemassa seisomaan nousua puoliunissaankin.
Ja sekös se vasta harmittaakin kun kesken unien pitääkin yrittää nousta seisomaan, ja huuto on sen mukaista. Yötuttipulloon on jouduttu taas turvautumaan vaikka Leo oli jo vähän aikaa nukkunut yönsä heräämättä syömään.
Sormiruokailu sujuu myös tosi hyvin nykyään. Tässä Leo kippas ruuat lautaselta pöydälle ja söi siitä... Mutta lautasella oli siis ruisleipää, kurkkua, porkkanaa, omenaa ja tomaattia. :) Leo syö paljon sormiruokia, joka aterialla ainakin 1-2 sormiruokaa ja vähintään yksi ateria päivässä on pelkkää sormiruokaa. Lusikalla syötän sitten hapanmaitotuotteita, hedelmäsoseita ja puuroa, myös päivällinen on yleensä vielä sosetta, mutta oon nyt alkanut mielessäni kehitellä reseptejä niin että voisin tehdä meille molemmille samanlaista päivällistä samaan aikaan ja vaan maustaa omani erikseen.
Eilen Leo sai myös kokeilla maustamatonta kanaa ensimmäistä kertaa ihan suikaleina, eikä vain soseen seassa. Ilmeestä huolimatta Leo tuntui tykkäävän kanasta. Toi ilme on itseasiassa hassuttelua vaan, Leo päästi sellaista ihme "ämmämmämmämmmääää"-ääntä ja irvisteli samalla, ja sitten nauroi perään. :D Leolle on kehittymässä erinomainen huumorintaju, saan usein nauraa ääneen kun Leo mätkii leluja ja huutaa ja sitten nauraa rämäkkää tekonaurua perään. :D
H&M:ltä tilaamani vaatteetkin tuli perille eilen, ja voi miten ihania ne on! Kooltaan juuri sopivia niin että menevät varmaan koko kesän hyvin, mutta ei oo mitään telttoja jotka roikkuis päällä ja olis joskus syksyllä oikeasti sopivia. Olkihattu ei oikein tahdo pysyä päässä, mutta onneksi kalastajanlakissa on nauhat niin saan vihdoinkin edes jonkun hatun pysymään Leolla päässä. Leo siis tosiaan repii kaikki pois ja tiputtaa lattialle tai maahan. Muutenkin esineiden tiputtelu ja myös ruuan sylkeminen suusta pois on lempipuuhaa nykyään.
Vielä aamuinen söpöilykollaasi. Leo on niin ihanan näköinen näissä hihattomissa paidoissa! Tollanen iso poika oikein ♥ Hiuksetkin on kasvaneet niin paljon! :)
Mulla on näinä päivinä tosi usein parvekkeen ovi auki, ja Leo tykkääkin mennä sinne hääräilemään. Toissapäivänä Leolla ei sattunut kuitenkaan olemaan housuja jalassa, ja tuo parvekkeen lattia on tietysti tollainen karhea.
Leo keksikin sitten, että karhunkävelyllä voi mennä parvekkeella eteenpäin ilman että polviin sattuu. :D Kauhea ähinä ja puhina kävi kyllä mutta ainakin pääsi eteenpäin. (Konttauskypärä ei oo enää melkein koskaan päässä, mutta joskus laitan parvekkeella sen, kun tuo lattia on niin kova ja siinä on tuollaisia kulmia.)
Vähän ajan päästä olin ottamassa lisää kuvia karhunkävelystä, mutta...
...Leo päättikin nousta ihan itse omin voimin seisomaan!! ♥ Mikä tuuri, että Leo nousi ensimmäistä kertaa itse seisomaan juuri kun satuin ottaan kuvia! :) Itse seisomaan nousua onkin tuon jälkeen pitänyt sitten treenata varsin ahkerasti, niin ahkerasti itseasiassa että Leo on nukkunut pari yötä tosi huonosti, ja kun meen katsoon pinnasänkyä niin siellä se on ihmeellisissä kyykkyasennoissa harjoittelemassa seisomaan nousua puoliunissaankin.
Ja sekös se vasta harmittaakin kun kesken unien pitääkin yrittää nousta seisomaan, ja huuto on sen mukaista. Yötuttipulloon on jouduttu taas turvautumaan vaikka Leo oli jo vähän aikaa nukkunut yönsä heräämättä syömään.
Sormiruokailu sujuu myös tosi hyvin nykyään. Tässä Leo kippas ruuat lautaselta pöydälle ja söi siitä... Mutta lautasella oli siis ruisleipää, kurkkua, porkkanaa, omenaa ja tomaattia. :) Leo syö paljon sormiruokia, joka aterialla ainakin 1-2 sormiruokaa ja vähintään yksi ateria päivässä on pelkkää sormiruokaa. Lusikalla syötän sitten hapanmaitotuotteita, hedelmäsoseita ja puuroa, myös päivällinen on yleensä vielä sosetta, mutta oon nyt alkanut mielessäni kehitellä reseptejä niin että voisin tehdä meille molemmille samanlaista päivällistä samaan aikaan ja vaan maustaa omani erikseen.
Eilen Leo sai myös kokeilla maustamatonta kanaa ensimmäistä kertaa ihan suikaleina, eikä vain soseen seassa. Ilmeestä huolimatta Leo tuntui tykkäävän kanasta. Toi ilme on itseasiassa hassuttelua vaan, Leo päästi sellaista ihme "ämmämmämmämmmääää"-ääntä ja irvisteli samalla, ja sitten nauroi perään. :D Leolle on kehittymässä erinomainen huumorintaju, saan usein nauraa ääneen kun Leo mätkii leluja ja huutaa ja sitten nauraa rämäkkää tekonaurua perään. :D
H&M:ltä tilaamani vaatteetkin tuli perille eilen, ja voi miten ihania ne on! Kooltaan juuri sopivia niin että menevät varmaan koko kesän hyvin, mutta ei oo mitään telttoja jotka roikkuis päällä ja olis joskus syksyllä oikeasti sopivia. Olkihattu ei oikein tahdo pysyä päässä, mutta onneksi kalastajanlakissa on nauhat niin saan vihdoinkin edes jonkun hatun pysymään Leolla päässä. Leo siis tosiaan repii kaikki pois ja tiputtaa lattialle tai maahan. Muutenkin esineiden tiputtelu ja myös ruuan sylkeminen suusta pois on lempipuuhaa nykyään.
Vielä aamuinen söpöilykollaasi. Leo on niin ihanan näköinen näissä hihattomissa paidoissa! Tollanen iso poika oikein ♥ Hiuksetkin on kasvaneet niin paljon! :)
20.5.2013
Kireä huulijänne
Onko täällä kenelläkään kokemusta lapsen kireästä huulijänteestä? Olin epäillyt jo aiemmin Leon huulijänteen olevan normaalia kireämpi, mutta en jostain syystä ollut kiinnittänyt siihen huomiota enää moneen kuukauteen, enkä siis ollut tarkemmin katsonut sen jälkeen kun Leo sai etuhampaat.
10kk neuvolassa hammashoitaja kuitenkin mainitsi tuosta. En siltikään ajatellut asiaa kummemmin kuin vasta eilen, jolloin googlettelin kokemuksia kireästä huulijänteestä. Nyt tuntuu siltä, että voisi olla parasta katkaisuttaa se, mutta ainakaan julkisella puolella kireälle huulijänteelle ei kuulemma tehdä mitään ennen kuin rautahampaat ovat kasvaneet tai jänteen kireydestä koituu selvää haittaa.
Silmiinpistävin "haitta" on tietysti rako etuhampaiden välissä. Hammashoitaja sanoi, että muut hampaat - varsinkin ne rautahampaat - saattavat kyllä työntää etuhampaat yhteen, mutta lueskeltuani muiden ihmisten kokemuksia, se tuntuu olevansa enemmän sääntö kuin poikkeus että jos maitohampaissa on rako niin se on myös rautahampaissa.
Tämä ei kuitenkaan ole syy miksi mietin, olisiko jänne parempi katkaisuttaa. En halua tehdä Leon puolesta päätöksiä asioissa, joissa "ongelma" on vain kosmeettinen - Leo saa päättää sellaiset itse sitten kun on tarpeeksi vanha.
Tuosta voi kuitenkin muiden kokemusten perusteella aiheutua muutakin haittaa, joista merkittävin mun mielestä on se, että huulijänteen molemmille puolille jääviin "pusseihin" jää helposti ruokaa muhimaan, joka taas voi hyvinkin aiheuttaa etuhampaiden reikiintymistä! Lisäksi moni mainitsi etuhampaiden pesun olevan lapselle kivuliasta, kun harja hankaa ulkonevaa jännettä.
Sen lisäksi kireä huulijänne voi vaikuttaa myös hymyilyyn ja puhumiseen, mutta tuo Leon huulijänne ei näytä ihan niin kireältä että se voisi niihin vaikuttaa, ja hienostihan Leo hymyileekin. :) Kireä huulijänne voi myös vaikeuttaa imettämisen onnistumista, mutta se nyt ei ole meille enää ajankohtainen juttu.
Syy miksi Suomessa asialle ei tehdä mitään näin pienenä on varmaan se, että joskus se venyy tai katkeaa itsestään, eikä siitä aina ole haittaakaan.
Kuitenkin näin pienellä huulijänteen katkaisu on noin 30 sekunnin homma ja huuli paranee todella nopeasti. Mitä isommaksi lapsi kasvaa, sen isommasta operaatiosta on kyse, ja isommalla lapsella ja aikuisella operaatio vaatii monta tikkiä.
Jos siis on todennäköistä että siitä aiheutuu mm. hampaiden reikiintymistä, eikö olisi järkevämpää katkaista jänne nyt kun se on vielä pieni ja lähes huomaamaton operaatio? Vai odottaisitko itse nähdäksesi koituuko jänteestä haittaa ja tekisit päätöksen sitten vasta?
En kyllä edes tiedä keneen tässä pitäisi ottaa yhteyttä kun julkinen puoli ei asialle kerta mitään tee :) Ainakin Yhdysvalloissa homma hoidetaan hammaslääkärillä, joten kai sitä voisi soitella yksityiselle hammaslääkärille ja kysyä, mitä mieltä he ovat asiasta. Mitään päätöstä en pelkän Googlen perusteella toki ole tekemässä, vaan olis kiva päästä juttelemaan hammaslääkärin kanssa joka tietää mahdollisista haitoista enemmän.
10kk neuvolassa hammashoitaja kuitenkin mainitsi tuosta. En siltikään ajatellut asiaa kummemmin kuin vasta eilen, jolloin googlettelin kokemuksia kireästä huulijänteestä. Nyt tuntuu siltä, että voisi olla parasta katkaisuttaa se, mutta ainakaan julkisella puolella kireälle huulijänteelle ei kuulemma tehdä mitään ennen kuin rautahampaat ovat kasvaneet tai jänteen kireydestä koituu selvää haittaa.
Silmiinpistävin "haitta" on tietysti rako etuhampaiden välissä. Hammashoitaja sanoi, että muut hampaat - varsinkin ne rautahampaat - saattavat kyllä työntää etuhampaat yhteen, mutta lueskeltuani muiden ihmisten kokemuksia, se tuntuu olevansa enemmän sääntö kuin poikkeus että jos maitohampaissa on rako niin se on myös rautahampaissa.
Tämä ei kuitenkaan ole syy miksi mietin, olisiko jänne parempi katkaisuttaa. En halua tehdä Leon puolesta päätöksiä asioissa, joissa "ongelma" on vain kosmeettinen - Leo saa päättää sellaiset itse sitten kun on tarpeeksi vanha.
Tuosta voi kuitenkin muiden kokemusten perusteella aiheutua muutakin haittaa, joista merkittävin mun mielestä on se, että huulijänteen molemmille puolille jääviin "pusseihin" jää helposti ruokaa muhimaan, joka taas voi hyvinkin aiheuttaa etuhampaiden reikiintymistä! Lisäksi moni mainitsi etuhampaiden pesun olevan lapselle kivuliasta, kun harja hankaa ulkonevaa jännettä.
Sen lisäksi kireä huulijänne voi vaikuttaa myös hymyilyyn ja puhumiseen, mutta tuo Leon huulijänne ei näytä ihan niin kireältä että se voisi niihin vaikuttaa, ja hienostihan Leo hymyileekin. :) Kireä huulijänne voi myös vaikeuttaa imettämisen onnistumista, mutta se nyt ei ole meille enää ajankohtainen juttu.
Syy miksi Suomessa asialle ei tehdä mitään näin pienenä on varmaan se, että joskus se venyy tai katkeaa itsestään, eikä siitä aina ole haittaakaan.
Kuitenkin näin pienellä huulijänteen katkaisu on noin 30 sekunnin homma ja huuli paranee todella nopeasti. Mitä isommaksi lapsi kasvaa, sen isommasta operaatiosta on kyse, ja isommalla lapsella ja aikuisella operaatio vaatii monta tikkiä.
Jos siis on todennäköistä että siitä aiheutuu mm. hampaiden reikiintymistä, eikö olisi järkevämpää katkaista jänne nyt kun se on vielä pieni ja lähes huomaamaton operaatio? Vai odottaisitko itse nähdäksesi koituuko jänteestä haittaa ja tekisit päätöksen sitten vasta?
En kyllä edes tiedä keneen tässä pitäisi ottaa yhteyttä kun julkinen puoli ei asialle kerta mitään tee :) Ainakin Yhdysvalloissa homma hoidetaan hammaslääkärillä, joten kai sitä voisi soitella yksityiselle hammaslääkärille ja kysyä, mitä mieltä he ovat asiasta. Mitään päätöstä en pelkän Googlen perusteella toki ole tekemässä, vaan olis kiva päästä juttelemaan hammaslääkärin kanssa joka tietää mahdollisista haitoista enemmän.
16.5.2013
10kk ryhmäneuvola
Kaikilla paikkakunnilla tätä neuvolaa ei ookaan, mutta täällä meillä 10kk iässä on ryhmäneuvola ja hammashoitajalla käynti. Paikalla oli Leon lisäksi neljä muuta n. 10kk ikäistä lasta; kaksi poikaa ja kaksi tyttöä. Toinen tytöistä tosin oli jo vuoden ikäinen, mutta kaikki muut olivat 10kk.
Leo oli alkuun ihan ihmeissään kun ei ole aiemmin ollut tekemisissä ikäistensä vauvojen kanssa ja olin vielä joutunut herättämään kesken päiväunien. Jonkin ajan päästä Leokin kyllä alkoi seurustella muiden vauvojen kanssa ja oli hauska katsella noiden yhteisiä "leikkejä" :) Eli lähinnä lelujen varastamista, halailua ja toisten poskien ja otsien maistelua :D
Istuttiin siinä odotusaulassa johon meidän kanssa tuli juttelemaan kaksi neuvolantätiä, hammashoitaja ja yksi opiskelijakin. Neuvolantädit ja hammashoitaja kertoivat lasten hampaiden hoidosta ja puhuttiin myös hapanmaitotuotteiden aloittamisesta.
Neuvolantäti mainitsikin että tämä ryhmäneuvola on 10kk iässä juuri hapanmaitotuotteiden aloituksen takia. Monille tulee kuulemma yllätyksenä kuinka paljon maustetuissa jogurteissa jne. on sokeria - jopa 8-12 palan verran per 2dl purkki - ja meitä neuvottiinkin tarjoamaan lapsille maustamattomia jogurtteja, viilejä sun muita. Puhuttiin myös maitotuotteiden aiheuttamista mahdollisista vatsaoireista ja miten niitä voi välttää ottamalla tuotteet käyttöön hyvin pikkuhiljaa, myös sitten vuoden iässä kun lapsi alkaa juoda tavallista maitoa.
Sormiruuastakin oli puhetta ja vauvoille tarjoiltiin ruisleipää ja porkkanaa käteen sopivina tikkuina :) Sen jälkeen oli mittailut ja hammashoitajan käynti.
Paino: 10 660g (+735g)
Pituus: 74cm (+1,5cm)
Päänympärys: 48,2cm (+0,7cm)
Edellinen neuvola oli siis 21.3. kun Leo oli tasan 8kk. Painoa on tullut hyvin, pituuden ja päänympäryksen käyrä oli lievässä laskussa mutta molemmat silti vielä +1-käyrällä. Kommentteja ei tullut sen kummempia tällä kertaa, mutta varattiin 1v neuvola. Aika hurjaa että ensi neuvolassa Leo on jo viikon vajaa vuoden ikäinen!
Hammashoitajan tarkastuksessa juteltiin enemmän hampaiden hoidosta ja mm. ksylitolin käytöstä. Hammashoitaja myös sanoi, että kun Leolla on tullut niin aikaisin paljon hampaita niin ei kuulemma kannata ihmetellä jos neljän vuoden paikkeilla jo alkaa maitohampaat lähteä. Leollahan on nyt siis 8 hammasta, 4 ylhäällä ja 4 alhaalla. Seuraavat hampaat kuulemma tuntuu selvästi jo ikenien läpi. :)
Hammashoitaja antoi myös kolme lappua kotiin - yhden mulle ja kaksi isovanhemmille annettaviksi. Leon tapauksessa lappusen saa siis leon isovanhemmat ja isoisovanhemmat, sillä toisiin isovanhempiin ei olla yhteydessä eivätkä he kyllä suomea ymmärtäiskään :)
Nyt syötän Leolle hieman maistiaisiksi jogurttia, jota ostin neuvolan kotimatkalla, ja sitten lähdetään Leon ja Ainon kanssa lenkille! Pitääkin joku kerta kirjoitella Ainonkin kuulumisia tänne taas :)
 |
| Leo repii hatun aina pois päästä, mutta onneksi neuvola on n. 300 metrin päässä! |
Leo oli alkuun ihan ihmeissään kun ei ole aiemmin ollut tekemisissä ikäistensä vauvojen kanssa ja olin vielä joutunut herättämään kesken päiväunien. Jonkin ajan päästä Leokin kyllä alkoi seurustella muiden vauvojen kanssa ja oli hauska katsella noiden yhteisiä "leikkejä" :) Eli lähinnä lelujen varastamista, halailua ja toisten poskien ja otsien maistelua :D
Istuttiin siinä odotusaulassa johon meidän kanssa tuli juttelemaan kaksi neuvolantätiä, hammashoitaja ja yksi opiskelijakin. Neuvolantädit ja hammashoitaja kertoivat lasten hampaiden hoidosta ja puhuttiin myös hapanmaitotuotteiden aloittamisesta.
Neuvolantäti mainitsikin että tämä ryhmäneuvola on 10kk iässä juuri hapanmaitotuotteiden aloituksen takia. Monille tulee kuulemma yllätyksenä kuinka paljon maustetuissa jogurteissa jne. on sokeria - jopa 8-12 palan verran per 2dl purkki - ja meitä neuvottiinkin tarjoamaan lapsille maustamattomia jogurtteja, viilejä sun muita. Puhuttiin myös maitotuotteiden aiheuttamista mahdollisista vatsaoireista ja miten niitä voi välttää ottamalla tuotteet käyttöön hyvin pikkuhiljaa, myös sitten vuoden iässä kun lapsi alkaa juoda tavallista maitoa.
Sormiruuastakin oli puhetta ja vauvoille tarjoiltiin ruisleipää ja porkkanaa käteen sopivina tikkuina :) Sen jälkeen oli mittailut ja hammashoitajan käynti.
 |
| Kohta 10kk! |
Pituus: 74cm (+1,5cm)
Päänympärys: 48,2cm (+0,7cm)
Edellinen neuvola oli siis 21.3. kun Leo oli tasan 8kk. Painoa on tullut hyvin, pituuden ja päänympäryksen käyrä oli lievässä laskussa mutta molemmat silti vielä +1-käyrällä. Kommentteja ei tullut sen kummempia tällä kertaa, mutta varattiin 1v neuvola. Aika hurjaa että ensi neuvolassa Leo on jo viikon vajaa vuoden ikäinen!
Hammashoitajan tarkastuksessa juteltiin enemmän hampaiden hoidosta ja mm. ksylitolin käytöstä. Hammashoitaja myös sanoi, että kun Leolla on tullut niin aikaisin paljon hampaita niin ei kuulemma kannata ihmetellä jos neljän vuoden paikkeilla jo alkaa maitohampaat lähteä. Leollahan on nyt siis 8 hammasta, 4 ylhäällä ja 4 alhaalla. Seuraavat hampaat kuulemma tuntuu selvästi jo ikenien läpi. :)
Hammashoitaja antoi myös kolme lappua kotiin - yhden mulle ja kaksi isovanhemmille annettaviksi. Leon tapauksessa lappusen saa siis leon isovanhemmat ja isoisovanhemmat, sillä toisiin isovanhempiin ei olla yhteydessä eivätkä he kyllä suomea ymmärtäiskään :)
15.5.2013
More Memories: MiniMint&More Memories: Voita vapaavalintainen JUM...
More Memories: MiniMint&More Memories: Voita vapaavalintainen JUM...: Nyt siis lupailemaani arvontaa! Edellisestä arvonnasta onkin jo vierähtänyt tovi, joten nyt innolla osallistumaan! Voittajalle MiniMint s...
Pitkä pätkä turvaistuimista ja turvallisuudesta
Leo painaa tällä hetkellä n. 10kg, ja pituutta lienee jossain 75-80cm välillä, en tosin usko että 80 on vielä rikki. Tähän asti meillä on ollut käytössä Graco Logico S -turvakaukalo, jossa maksimipaino on 13kg ja maksimipituus 81cm. Nyt alkaa siis olla aiheellista ostaa Leolle turvaistuin, joten niissä merkeissä käytiin viime viikon lopulla Vauvatalo Johannassa vilkaisemassa turvaistuinten tarjontaa.
Aloitin keskustelun myyjän kanssa sanomalla, että mun ainoa kriteeri on, että pitää ehdottomasti saada selkä menosuuntaan mahdollisimman pitkään. Myyjä totesikin suoraan, että turvaistuimet, joissa ei saa selkää menosuuntaan, on liikkeessä ihan toisessa paikassa kuin muut turvaistuimet, ja niitä pääsee näkemään vain erikseen pyydettäessä. Tiesin heti, että täältä me ostetaan meidän turvaistuin!
Juteltiinkin sitten jonkin aikaa aiheesta, ja myyjä kertoi, että Ruotsissa turvaistuinten näyttötilaisuuksissa selkä tulosuuntaan asennettavat turvaistuimet esitellään takahuoneessa, sillä niitä pidetään suorastaan moraalittomina. Myyjä myös sanoi, että ei kenellekään asiakkaalle aio moraalisaarnaa pitää, mutta suosittelee kuitenkin että ostajat valitsisivat turvaistuimen jonka saa selkä menosuuntaan pitkään.
Suomessa Autoliittokin suosittelee, että lapset matkustaisivat selkä menosuuntaan mieluiten noin 4-vuotiaiksi asti. (lähde)
Tiedän ettei se aina ole realistista pitää lasta 4-vuotiaaksi selkä menosuuntaan, mutta aion pitää Leon selkä menosuuntaan niin pitkään kuin se vaan on mahdollista. Katsellaan sitten kun alkaa olla polvet liian koukussa, mutta näin pienenä Leo mahtuu vielä hyvin selkä menosuuntaan, ja hyvä niin.
Oon lukenut netistä tositarinoita taaperoista, joilla on niska murtunut kolarissa, kun on ollut kasvot menosuuntaan. Yksi tarina löytyy esimerkiksi tältä sivulta (18kk ikäisen kasvot menosuuntaan matkustaneen lapsen niska murtui kolarissa), muistan myös toisen tarinan jossa 2- vai 3-vuotiaalla pojalla oli niska katkennut kokonaan sisältäpäin nokkakolarin sattuessa (poika selvisi, mutta se oli suoranainen ihme, sillä yleensä tuosta ei selviä). En tosin löytänyt linkkiä tarinaan nopealla googletuksella, mutta jos joku sen haluaa niin voin sen kyllä vielä etsiä. Pointti tulee kuitenkin hyvinkin selväksi nopeallakin googlettamisella - etenkin jos googlettaa englanniksi, sillä googlen haussa tulee heti vastaan kymmeniä ja taas kymmeniä sivuja, joilla suositellaan pidennettyä selkä menosuuntaan matkustamista.
Noniin, tää alkaa nyt kuulostaa jo joltain saarnalta. En tuomitse ketään kuka laittaa lapsensa kasvot menosuuntaan, ja ehkä omakin mielipide olisi erilainen jos Leo huutais kaikki ajomatkat täyttä kurkkua selkä menosuuntaan matkustaessa. Jokainen tekee omat päätöksensä; nokkakolarin riski on kuitenkin niin pieni, että joillakin selkä menosuuntaan matkustamisen huonot puolet vievät voiton ja lapsi käännetään kasvot menosuuntaan aikaisin. Ja hyvä niin, sillä takapenkillä kiljuva lapsi varmasti vaikuttaa vanhempien keskittymiskykyyn, joka taas saattaa lisätä auto-onnettomuuden riskiä.
Myönnettäköön, että mä oon myös ehkä hieman ylivarovainen tämmösissä jutuissa. Pelkään tosi paljon auto-onnettomuuksia.
Oon itse kerran ollut auto-onnettomuudessa, reilu vuosi sitten raskaana ollessani, ja vaikka kenellekään ei käynyt säikähdystä kummemmin, molemmat autot menivät lunastukseen ja kokemus oli todella pysäyttävä.
Oli talvi ja liukasta. Kuskimme menetti auton hallinnan ja auto lähti luisumaan vastaantulijoiden kaistalle 60km/h vauhdilla. Vastaan tulleen auton kuskin nopeiden refleksien ansiosta auto ei ajanut nokka edellä meitä kohti, vaan kuski yritti ohjata autonsa sivutielle joka oli juuri kohdalla. Pakko nostaa hattua kuskille joka havaitsi tilanteemme ja huomasi sivutien niiden muutaman sekunnin aikana, jonka tapaus kesti. Autot törmäsivät kylki kylkeä vasten. Jos kuski olisi vaikka puhunut puhelimessa eikä huomannut että kuskimme ei enää hallinnut autoa, olisi auto ajanut nokka edellä suoraan meidän kylkeen, juuri sille puolelle jolla minä istuin takapenkillä ja Leon isä etupenkillä.
Autojen törmätessä kylki kylkeä vasten kenellekään matkustajalle ei kuitenkaan käynyt mitään, mutta se kerta sai silti miettimään. Auto-onnettomuus voi tapahtua kenelle tahansa. Tällä kertaa syy oli meidän kuskissa, mutta miettikääpä sen toisen auton kuskia - hän ajoi täysin liikennelakien mukaisesti, mutta ei silti mitenkään pystynyt estämään kolaria. Nopean toiminnan ansiosta kolari oli lievempi kuin olisi voinut olla, mutta kuskilla ei ollut mahdollisuutta estää kolaria omalla toiminnallaan. Ei siis koskaan tiedä, milloin joku edessä ajava tai vastaantuleva auto lähteekin luisuun tai tekee jotain muuta, mikä aiheuttaa kolarin jolle et itse voi mitään.
Siinä siis yksi syy minkä takia haluan seurata kaikkia lasten autossaoloon liittyviä turvallisuusohjeita mahdollisimman tarkasti. Olen opetellut Leon nykyisen turvakaukalon oikeaoppisen kiinnityksen YouTubesta videoita katsellen, enkä oo antanut muiden laittaa kaukaloa autoon kiinni jos olen itse ollut paikalla. Turvakaukaloiden kiinnitys saattaa kuulostaa helpolta, mutta siinä pitää huomioida kaukalon oikea kulma, turvavyön oikea reitti kiinnikkeiden välistä, ja turvavyön kireys. Samoin kaukalon omien vöiden tulisi olla riittävän kireällä, ettei vauva ampaise kuin ohjus kaukalosta kolarin sattuessa.
Loppujen lopuksi turvakaukalon ja turvaistuimen oikeaoppinen asennus on kuitenkin simppeliä kun sen kerran oppii.
Jokainen turvavyön kiinnitys on elämän ja kuoleman kysymys. (Autoliitto)
Nyt päästään sitten siihen varsinaiseen asiaan eli turvaistuimen valintaan! Tosiaan, olimme Vauvatalo Johannassa ja katselimme turvaistuimia. Myyjä esitteli meille 6-8 eri turvaistuinta, en nyt muista tarkalleen kuinkaa monta, ja paria kolmea pääsimme myös kokeilemaan liikkeessä olleen autonistuimen kanssa.
En vielä ostanut mitään, mutta tein jo alustavan päätöksen. Leon seuraavaksi turvaistuimeksi tulee todennäköisesti Klippan Triofix.
Triofixin hyvät puolet lyhyesti:
+ Helppo asennus ISOfixillä tai turvavyöllä
+ Telakkakiinnitys
+ Suunniteltu pitkitettyä selkä menosuuntaan matkustamista ajatellen
+ Kasvaa lapsen mukana (9-36kg)
+ 5-pistevyö
+ Kapea ja kompakti koko
→ Lue lisää täältä!
Kuten kuvasta ilmenee, Triofix on Suomessa suunniteltu ja valmistettu. Se nyt ei sikäli ole mulle mikään merkittävä seikka, mutta hyvä siinä mielessä, että Suomessa tosiaan suositellaan pitkään selkä menosuuntaan matkustamista, toisin kuin monissa Euroopan maissa. Vauvatalo Johannan myyjä sanoikin, että tämä istuin on suunniteltu nimenomaan ajatellen pidennetysti selkä menosuuntaan matkustamista.
Leo istui Triofixissä kaikista mukavimman oloisesti, selkä sopivan suorana mutta kuitenkin rennosti. Triofix oli myös tarjolla olleista turvaistuimista kaikista kapein. En tällä hetkellä omista autoa, mutta sitten jos ja kun sellaisen hommaan niin en todennäköisesti osta mitään isoa, joten kapea turvaistuin tuntuu kätevimmältä. Triofixiin tulee myös sellainen kiinnitysalusta, joka Autoliiton mukaan on turvallisempi kuin auton turvavöillä istuimen kiinnittäminen - joka sekin kyllä onnistuu jos kiinnitysalusta ei satu olemaan mukana.
Hintaa turvaistuimella oli Vauvatalo Johannassa 399e, mutta Triofix kulkee mukana pitkään ja sitä voi käyttää myös turvavyöistuimena isomman lapsen kanssa. Se siis kasvaa lapsen mukana; päänsuojaa voi nostaa melko korkealle ja istuinosassakin on hyvin tilaa kun ottaa tuon "vauvapehmusteen" pois. Jos en ihan väärin muista niin Vauvatalo Johannan oma 7-vuotias käyttää edelleen Triofixiä turvavyöistuimena. :)
Sen lisäksi että istuin siis menee monta vuotta, Leon turvakaukalo on myös ostettu Vauvatalo Johannasta ja saan siitä hieman hyvitystä turvaistuinta ostaessani. Ja niin, kuten sanottua niin oon aika ylisuojelevainen näissä jutuissa - monesta muusta jutusta voin tinkiä, mutta autoiluturvallisuudesta en.
Mitä turvaistuimia te muut olette ostaneet isommille vauvoille tai taaperoille? Minkälaisia ominaisuuksia halusitte turvaistuimella olevan?
Painotan tässä vielä kerran, että en todellakaan tuomitse ketään jonka lapsi kulkee kasvot menosuuntaan - kuten sanottua, se on ihan jokaisen oma asia ja joskus on vaan parempi laittaa kasvot menosuuntaan. :) Koen itseni kovin onnekkaaks sen takia että Leo viihtyy turvakaukalossa ja autossa tosi hyvin, voin vaan kuvitella että on tosi rankkaa autoilla vauvan kanssa joka ei viihdy autossa ollenkaan!
Aloitin keskustelun myyjän kanssa sanomalla, että mun ainoa kriteeri on, että pitää ehdottomasti saada selkä menosuuntaan mahdollisimman pitkään. Myyjä totesikin suoraan, että turvaistuimet, joissa ei saa selkää menosuuntaan, on liikkeessä ihan toisessa paikassa kuin muut turvaistuimet, ja niitä pääsee näkemään vain erikseen pyydettäessä. Tiesin heti, että täältä me ostetaan meidän turvaistuin!
Juteltiinkin sitten jonkin aikaa aiheesta, ja myyjä kertoi, että Ruotsissa turvaistuinten näyttötilaisuuksissa selkä tulosuuntaan asennettavat turvaistuimet esitellään takahuoneessa, sillä niitä pidetään suorastaan moraalittomina. Myyjä myös sanoi, että ei kenellekään asiakkaalle aio moraalisaarnaa pitää, mutta suosittelee kuitenkin että ostajat valitsisivat turvaistuimen jonka saa selkä menosuuntaan pitkään.
Suomessa Autoliittokin suosittelee, että lapset matkustaisivat selkä menosuuntaan mieluiten noin 4-vuotiaiksi asti. (lähde)
Tiedän ettei se aina ole realistista pitää lasta 4-vuotiaaksi selkä menosuuntaan, mutta aion pitää Leon selkä menosuuntaan niin pitkään kuin se vaan on mahdollista. Katsellaan sitten kun alkaa olla polvet liian koukussa, mutta näin pienenä Leo mahtuu vielä hyvin selkä menosuuntaan, ja hyvä niin.
Oon lukenut netistä tositarinoita taaperoista, joilla on niska murtunut kolarissa, kun on ollut kasvot menosuuntaan. Yksi tarina löytyy esimerkiksi tältä sivulta (18kk ikäisen kasvot menosuuntaan matkustaneen lapsen niska murtui kolarissa), muistan myös toisen tarinan jossa 2- vai 3-vuotiaalla pojalla oli niska katkennut kokonaan sisältäpäin nokkakolarin sattuessa (poika selvisi, mutta se oli suoranainen ihme, sillä yleensä tuosta ei selviä). En tosin löytänyt linkkiä tarinaan nopealla googletuksella, mutta jos joku sen haluaa niin voin sen kyllä vielä etsiä. Pointti tulee kuitenkin hyvinkin selväksi nopeallakin googlettamisella - etenkin jos googlettaa englanniksi, sillä googlen haussa tulee heti vastaan kymmeniä ja taas kymmeniä sivuja, joilla suositellaan pidennettyä selkä menosuuntaan matkustamista.
Noniin, tää alkaa nyt kuulostaa jo joltain saarnalta. En tuomitse ketään kuka laittaa lapsensa kasvot menosuuntaan, ja ehkä omakin mielipide olisi erilainen jos Leo huutais kaikki ajomatkat täyttä kurkkua selkä menosuuntaan matkustaessa. Jokainen tekee omat päätöksensä; nokkakolarin riski on kuitenkin niin pieni, että joillakin selkä menosuuntaan matkustamisen huonot puolet vievät voiton ja lapsi käännetään kasvot menosuuntaan aikaisin. Ja hyvä niin, sillä takapenkillä kiljuva lapsi varmasti vaikuttaa vanhempien keskittymiskykyyn, joka taas saattaa lisätä auto-onnettomuuden riskiä.
Myönnettäköön, että mä oon myös ehkä hieman ylivarovainen tämmösissä jutuissa. Pelkään tosi paljon auto-onnettomuuksia.
Oon itse kerran ollut auto-onnettomuudessa, reilu vuosi sitten raskaana ollessani, ja vaikka kenellekään ei käynyt säikähdystä kummemmin, molemmat autot menivät lunastukseen ja kokemus oli todella pysäyttävä.
Oli talvi ja liukasta. Kuskimme menetti auton hallinnan ja auto lähti luisumaan vastaantulijoiden kaistalle 60km/h vauhdilla. Vastaan tulleen auton kuskin nopeiden refleksien ansiosta auto ei ajanut nokka edellä meitä kohti, vaan kuski yritti ohjata autonsa sivutielle joka oli juuri kohdalla. Pakko nostaa hattua kuskille joka havaitsi tilanteemme ja huomasi sivutien niiden muutaman sekunnin aikana, jonka tapaus kesti. Autot törmäsivät kylki kylkeä vasten. Jos kuski olisi vaikka puhunut puhelimessa eikä huomannut että kuskimme ei enää hallinnut autoa, olisi auto ajanut nokka edellä suoraan meidän kylkeen, juuri sille puolelle jolla minä istuin takapenkillä ja Leon isä etupenkillä.
Autojen törmätessä kylki kylkeä vasten kenellekään matkustajalle ei kuitenkaan käynyt mitään, mutta se kerta sai silti miettimään. Auto-onnettomuus voi tapahtua kenelle tahansa. Tällä kertaa syy oli meidän kuskissa, mutta miettikääpä sen toisen auton kuskia - hän ajoi täysin liikennelakien mukaisesti, mutta ei silti mitenkään pystynyt estämään kolaria. Nopean toiminnan ansiosta kolari oli lievempi kuin olisi voinut olla, mutta kuskilla ei ollut mahdollisuutta estää kolaria omalla toiminnallaan. Ei siis koskaan tiedä, milloin joku edessä ajava tai vastaantuleva auto lähteekin luisuun tai tekee jotain muuta, mikä aiheuttaa kolarin jolle et itse voi mitään.
Siinä siis yksi syy minkä takia haluan seurata kaikkia lasten autossaoloon liittyviä turvallisuusohjeita mahdollisimman tarkasti. Olen opetellut Leon nykyisen turvakaukalon oikeaoppisen kiinnityksen YouTubesta videoita katsellen, enkä oo antanut muiden laittaa kaukaloa autoon kiinni jos olen itse ollut paikalla. Turvakaukaloiden kiinnitys saattaa kuulostaa helpolta, mutta siinä pitää huomioida kaukalon oikea kulma, turvavyön oikea reitti kiinnikkeiden välistä, ja turvavyön kireys. Samoin kaukalon omien vöiden tulisi olla riittävän kireällä, ettei vauva ampaise kuin ohjus kaukalosta kolarin sattuessa.
Loppujen lopuksi turvakaukalon ja turvaistuimen oikeaoppinen asennus on kuitenkin simppeliä kun sen kerran oppii.
Jokainen turvavyön kiinnitys on elämän ja kuoleman kysymys. (Autoliitto)
Nyt päästään sitten siihen varsinaiseen asiaan eli turvaistuimen valintaan! Tosiaan, olimme Vauvatalo Johannassa ja katselimme turvaistuimia. Myyjä esitteli meille 6-8 eri turvaistuinta, en nyt muista tarkalleen kuinkaa monta, ja paria kolmea pääsimme myös kokeilemaan liikkeessä olleen autonistuimen kanssa.
En vielä ostanut mitään, mutta tein jo alustavan päätöksen. Leon seuraavaksi turvaistuimeksi tulee todennäköisesti Klippan Triofix.
Triofixin hyvät puolet lyhyesti:
+ Helppo asennus ISOfixillä tai turvavyöllä
+ Telakkakiinnitys
+ Suunniteltu pitkitettyä selkä menosuuntaan matkustamista ajatellen
+ Kasvaa lapsen mukana (9-36kg)
+ 5-pistevyö
+ Kapea ja kompakti koko
→ Lue lisää täältä!
Kuten kuvasta ilmenee, Triofix on Suomessa suunniteltu ja valmistettu. Se nyt ei sikäli ole mulle mikään merkittävä seikka, mutta hyvä siinä mielessä, että Suomessa tosiaan suositellaan pitkään selkä menosuuntaan matkustamista, toisin kuin monissa Euroopan maissa. Vauvatalo Johannan myyjä sanoikin, että tämä istuin on suunniteltu nimenomaan ajatellen pidennetysti selkä menosuuntaan matkustamista.
Leo istui Triofixissä kaikista mukavimman oloisesti, selkä sopivan suorana mutta kuitenkin rennosti. Triofix oli myös tarjolla olleista turvaistuimista kaikista kapein. En tällä hetkellä omista autoa, mutta sitten jos ja kun sellaisen hommaan niin en todennäköisesti osta mitään isoa, joten kapea turvaistuin tuntuu kätevimmältä. Triofixiin tulee myös sellainen kiinnitysalusta, joka Autoliiton mukaan on turvallisempi kuin auton turvavöillä istuimen kiinnittäminen - joka sekin kyllä onnistuu jos kiinnitysalusta ei satu olemaan mukana.
Hintaa turvaistuimella oli Vauvatalo Johannassa 399e, mutta Triofix kulkee mukana pitkään ja sitä voi käyttää myös turvavyöistuimena isomman lapsen kanssa. Se siis kasvaa lapsen mukana; päänsuojaa voi nostaa melko korkealle ja istuinosassakin on hyvin tilaa kun ottaa tuon "vauvapehmusteen" pois. Jos en ihan väärin muista niin Vauvatalo Johannan oma 7-vuotias käyttää edelleen Triofixiä turvavyöistuimena. :)
Sen lisäksi että istuin siis menee monta vuotta, Leon turvakaukalo on myös ostettu Vauvatalo Johannasta ja saan siitä hieman hyvitystä turvaistuinta ostaessani. Ja niin, kuten sanottua niin oon aika ylisuojelevainen näissä jutuissa - monesta muusta jutusta voin tinkiä, mutta autoiluturvallisuudesta en.
Mitä turvaistuimia te muut olette ostaneet isommille vauvoille tai taaperoille? Minkälaisia ominaisuuksia halusitte turvaistuimella olevan?
Painotan tässä vielä kerran, että en todellakaan tuomitse ketään jonka lapsi kulkee kasvot menosuuntaan - kuten sanottua, se on ihan jokaisen oma asia ja joskus on vaan parempi laittaa kasvot menosuuntaan. :) Koen itseni kovin onnekkaaks sen takia että Leo viihtyy turvakaukalossa ja autossa tosi hyvin, voin vaan kuvitella että on tosi rankkaa autoilla vauvan kanssa joka ei viihdy autossa ollenkaan!
14.5.2013
Leon kesävaatteet
En oo nyt vähään aikaan ostanut uusia vaatteita Leolle kun vanhatkin on menneet hyvin, mutta koon 74 vaatteet on ensinnäkin alkaneet käydä jo aika pieniksi ja toisekseen suurin osa Leon vaatteista on pitkähihaisia ja pitkäpunttisia. Olen siis jo vähän aikaa ajatellut, että kesäksi on syytä vähän uudistaa vaatevarastoa.
Leo on todella kuumahinen ja hikoilee erittäin helposti, mikä on aina tuottanut vähän ongelmia pukemisen suhteen. Talvella etenkin piti olla varovainen päiväunille pukiessa, sillä pakkasessa hikoilu ei varmasti oo hyvä juttu! Aina pitänyt löytää se kultainen keskitie, että Leolla on lämmin mutta ei kuuma. Talvihaalaria ei tullut käytettyä melkein ollenkaan koko talvena, vaan kevyempiä vaatteita useissa kerroksissa + vaunujen makuupussi ja lämpöpussi toimivat parhaiten.
Vaatteiden pienuutta ja kuumuutta ajatellen päädyin siis äsken H&M:n sivuille, ja tällaiset tuotteet päätyi ostoskoriin:
Lisäksi tilauksessa oli vielä tämä valkoinen kalastajanhattu, mutta se jäi pois kuvasta.
Kohta on siis t-paitoja ja shortseja! Tilasin kaikki koossa 80. Leolla on jo olemassa 9kpl lyhythihaisia 80cm bodeja, joten niitä en ottanut yhtäkään. Eiköhän näillä pääse alkuun! Mietitytti hieman noiden housujen tilaaminen 80cm koossa, mutta eiköhän ne oo ihan hyvät. Leolle sopii tällä hetkellä 74cm housut täydellisesti vyötäröltä, mutta pituutta on tullut sen verran lisää, että ne on alkaneet käydä vähän lyhyiksi. Shortseissa pituudella nyt ei oo niin väliä, mutta onpahan sitten kasvunvaraa vyötäröllä.
H&M:n lastenvaatteiden kesämallisto yllätti ihanuudellaan, olisin voinut ostaa vielä vaikka kuinka paljon muitakin, mutta onneksi suurin osa oli sellaisia joiden toimitus olisi mennyt kuun lopulle ja ne oli helppo jättää pois ostoskorista. Ihania värejä ja malleja!
H&M:n naistenvaatteiden kesämallisto sen sijaan on järkyttävä, kuten joka ikisen muunkin vaatekaupan tänä vuonna... Mutta ei se mitään, ainakin toinen meistä tulee olemaan tyylikäs kesällä! ;)
Jokos te ootte ostaneet kesävaatteita lapsille, ja jos ootte niin mistä ostitte? Entä onko muilla lapsia jotka on kovia hikoilemaan? :)
Leo on todella kuumahinen ja hikoilee erittäin helposti, mikä on aina tuottanut vähän ongelmia pukemisen suhteen. Talvella etenkin piti olla varovainen päiväunille pukiessa, sillä pakkasessa hikoilu ei varmasti oo hyvä juttu! Aina pitänyt löytää se kultainen keskitie, että Leolla on lämmin mutta ei kuuma. Talvihaalaria ei tullut käytettyä melkein ollenkaan koko talvena, vaan kevyempiä vaatteita useissa kerroksissa + vaunujen makuupussi ja lämpöpussi toimivat parhaiten.
Vaatteiden pienuutta ja kuumuutta ajatellen päädyin siis äsken H&M:n sivuille, ja tällaiset tuotteet päätyi ostoskoriin:
Lisäksi tilauksessa oli vielä tämä valkoinen kalastajanhattu, mutta se jäi pois kuvasta.
Kohta on siis t-paitoja ja shortseja! Tilasin kaikki koossa 80. Leolla on jo olemassa 9kpl lyhythihaisia 80cm bodeja, joten niitä en ottanut yhtäkään. Eiköhän näillä pääse alkuun! Mietitytti hieman noiden housujen tilaaminen 80cm koossa, mutta eiköhän ne oo ihan hyvät. Leolle sopii tällä hetkellä 74cm housut täydellisesti vyötäröltä, mutta pituutta on tullut sen verran lisää, että ne on alkaneet käydä vähän lyhyiksi. Shortseissa pituudella nyt ei oo niin väliä, mutta onpahan sitten kasvunvaraa vyötäröllä.
H&M:n lastenvaatteiden kesämallisto yllätti ihanuudellaan, olisin voinut ostaa vielä vaikka kuinka paljon muitakin, mutta onneksi suurin osa oli sellaisia joiden toimitus olisi mennyt kuun lopulle ja ne oli helppo jättää pois ostoskorista. Ihania värejä ja malleja!
H&M:n naistenvaatteiden kesämallisto sen sijaan on järkyttävä, kuten joka ikisen muunkin vaatekaupan tänä vuonna... Mutta ei se mitään, ainakin toinen meistä tulee olemaan tyylikäs kesällä! ;)
Jokos te ootte ostaneet kesävaatteita lapsille, ja jos ootte niin mistä ostitte? Entä onko muilla lapsia jotka on kovia hikoilemaan? :)
13.5.2013
Hälsans Kök -kasvisruoat
Pääsin Buzzadorin kautta kokeilemaan myös näitä Hälsans Kökin tuotteita. Buzzadorit saavat kokeiluunsa tuotenäytteitä joista sitten kertovat sosiaalisessa mediassa ja oikeassa elämässä ystävilleen rehellisen mielipiteensä. Buzzadorin sivut löytyvät täältä ja Hälsans Kökin sivut täältä.
Sain kampanjan alussa postissa 20 euron lahjakortin, jolla sitten kävin läheisestä Prismasta ostamassa näitä Hälsans Kökin kasvisruokia!
En ole kasvissyöjä, enkä normaalisti käytä eineksiä ollenkaan enkä puolivalmiita tuotteita juurikaan. Leon syntymän jälkeen oon alkanut käyttää toisinaan pakasteita ja puolivalmiita tuotteita, esimerkiksi kastikkeita. Kasvistuotteet on kuitenkin sellaisia joita en itse osaa tehdä alusta asti, eli jos haluan syödä kasvisruokaa niin joudun turvautumaan kaupan tuotteisiin.
En myöskään ole aiemmin syönyt falafelia, joten en tiedä miltä nämä maistuvat normaaleihin verrattuna, mutta olivat kyllä tosi hyviä. Koostumus oli mukavan kiinteä ja maku oli mausteisen herkullinen. Tein näistä ensin pitaleipiä, joista tuli ihan huippuja.
Sisälle laitoin Hälsans Kökin sivujen ohjeen mukaan falafelin lisäksi salaattia jossa oli jäävuorisalaattia, kurkkua ja porkkanaraastetta, ja lisäksi tein myös jogurttikastikkeen. Kastikkeen tein hieman eri tavalla kuin tuo Hälsans Kökin sivuilta löytyvä resepti.
Jogurttikastike (1 hengelle)
1-2 rkl turkkilaista jogurttia
Mustapippuria
Valkosipulia tai valkosipulimurskaa
Suolaa
(1-2 rkl Habanerokastiketta)
Habanerokastike on suluissa siksi, että se on tottumattomaan suuhun voimakkaan tulista eikä siis välttämättä jokaiselle maistu. Itse rakastan tulista ruokaa ja tuo linkittämäni habanerokastike on niin mahtavan makuista, että ehdottomasti suosittelen kokeilemaan jos pidät tulisuudesta (aloita varovasti pienemmällä määrällä jos et ole syönyt paljoa tulista ruokaa). :)
Tuo jogurttikastike toimii kuitenkin loistavasti ilman habanerokastikettakin, joten kannattaa kokeilla. Habanerokastikkeen sijaan siihen voi lisätä makua vaikkapa sitruunamehulla. Hälsans Kökin falafelit ovat kuitenkin sen verran voimakkaan makuisia, etteivät ne välttämättä edes kaipaa mitään erityisen vahvan makuista kastiketta, vaan ihan simppeli jogurttikastike toimii myös (kokeilin!).
Seuraavana päivänä tein yli jääneistä falafelpyöryköistä ison salaatin. Laitoin alle jäävuorisalaattia, pilkoin päälle kurkkua, tomaattia ja tuota falafelia, ja tein samanlaisen jogurttikastikkeen kuin pitaleipiin. Falafelit olivat herkullinen lisä myös salaatissa! Tykkään että salaatissa on esim. kanaa tai muuta lihaa, ja nämä falafelit toimivat kyllä ihan samanlaisena lisänä, mutta ovat tietysti lihattomia.
Seuraavaksi teinkin sitten ruokaa kasvispihveistä. Kuten kuvasta näkyy, päädyin ihan perinteiseen hampurilaiseen. Suosittelen vaihtamaan hampurilaisleivän vaikka kokojyväsämpylään ja jättämään sen pannulla paistamisen pois jos haluat hieman terveellisemmän version tästä ruuasta. ;)
Mutta tämä hieman epäterveellisempi versio... Ai että, tää oli NIIN HYVÄÄ. Kuvasta ei näe kunnolla mutta tuolla välissä on toki sellainen kasvispihvi, lisäksi cheddarjuustoa ja tuoretta tomaattia. Leipää on paistettu pikaisesti voissa; nuo kaupan hampurilaisleivät olivat hieman kuivia mutta pikainen paistaminen auttoi asiaan. Mutta en oo kyllä missään pikaruokalassa syönyt yhtä hyvää hampurilaista, ja lisukkeena oli ranskalaisten sijaan raikasta salaattia - ja taas sitä jogurttikastiketta, mutta minkäs teet kun se on niin hyvää. :) Toisella kertaa jätin leivän pois kokonaan ja pelkkä salaatti + kasvispihvi cheddarilla toimi myös loistavasti!
Falafelin ja kasvispihvien lisäksi kaupasta löytyi myös kasvispyöryköitä, joita oon käyttänyt ihan tavallisten lihapullien tapaan, niistä ei valitettavasti ole kuvaa. Kasvispyörykät oli koostumukseltaan sellaisia mehukkaan lihapullan tuntuisia ja makukin oli herkullinen, voittaa monet lihapullat mennen tullen. Tein yhtenä päivänä suuressa laiskuudenpuuskassa ihan vaan ranskalaisia ja kasvispullia ja söin ne ketsupin kanssa, ja hyvältä maistui. Niitä ei siis tarvitse karttaa sillä ajatuksella että maistuvat kuitenkin erilaiselta kuin lihapullat.
Näistä kaikista parhaita oli kyllä silti kasvispihvit. Niitä ostan ihan varmasti jatkossakin jos jotain tällaisia pakasteita ostan.
Sain kampanjan alussa postissa 20 euron lahjakortin, jolla sitten kävin läheisestä Prismasta ostamassa näitä Hälsans Kökin kasvisruokia!
 |
| Ensimmäisenä kokeilin kasvisfalafelia |
En ole kasvissyöjä, enkä normaalisti käytä eineksiä ollenkaan enkä puolivalmiita tuotteita juurikaan. Leon syntymän jälkeen oon alkanut käyttää toisinaan pakasteita ja puolivalmiita tuotteita, esimerkiksi kastikkeita. Kasvistuotteet on kuitenkin sellaisia joita en itse osaa tehdä alusta asti, eli jos haluan syödä kasvisruokaa niin joudun turvautumaan kaupan tuotteisiin.
En myöskään ole aiemmin syönyt falafelia, joten en tiedä miltä nämä maistuvat normaaleihin verrattuna, mutta olivat kyllä tosi hyviä. Koostumus oli mukavan kiinteä ja maku oli mausteisen herkullinen. Tein näistä ensin pitaleipiä, joista tuli ihan huippuja.
Sisälle laitoin Hälsans Kökin sivujen ohjeen mukaan falafelin lisäksi salaattia jossa oli jäävuorisalaattia, kurkkua ja porkkanaraastetta, ja lisäksi tein myös jogurttikastikkeen. Kastikkeen tein hieman eri tavalla kuin tuo Hälsans Kökin sivuilta löytyvä resepti.
Jogurttikastike (1 hengelle)
1-2 rkl turkkilaista jogurttia
Mustapippuria
Valkosipulia tai valkosipulimurskaa
Suolaa
(1-2 rkl Habanerokastiketta)
Habanerokastike on suluissa siksi, että se on tottumattomaan suuhun voimakkaan tulista eikä siis välttämättä jokaiselle maistu. Itse rakastan tulista ruokaa ja tuo linkittämäni habanerokastike on niin mahtavan makuista, että ehdottomasti suosittelen kokeilemaan jos pidät tulisuudesta (aloita varovasti pienemmällä määrällä jos et ole syönyt paljoa tulista ruokaa). :)
Tuo jogurttikastike toimii kuitenkin loistavasti ilman habanerokastikettakin, joten kannattaa kokeilla. Habanerokastikkeen sijaan siihen voi lisätä makua vaikkapa sitruunamehulla. Hälsans Kökin falafelit ovat kuitenkin sen verran voimakkaan makuisia, etteivät ne välttämättä edes kaipaa mitään erityisen vahvan makuista kastiketta, vaan ihan simppeli jogurttikastike toimii myös (kokeilin!).
Seuraavana päivänä tein yli jääneistä falafelpyöryköistä ison salaatin. Laitoin alle jäävuorisalaattia, pilkoin päälle kurkkua, tomaattia ja tuota falafelia, ja tein samanlaisen jogurttikastikkeen kuin pitaleipiin. Falafelit olivat herkullinen lisä myös salaatissa! Tykkään että salaatissa on esim. kanaa tai muuta lihaa, ja nämä falafelit toimivat kyllä ihan samanlaisena lisänä, mutta ovat tietysti lihattomia.
Seuraavaksi teinkin sitten ruokaa kasvispihveistä. Kuten kuvasta näkyy, päädyin ihan perinteiseen hampurilaiseen. Suosittelen vaihtamaan hampurilaisleivän vaikka kokojyväsämpylään ja jättämään sen pannulla paistamisen pois jos haluat hieman terveellisemmän version tästä ruuasta. ;)
Mutta tämä hieman epäterveellisempi versio... Ai että, tää oli NIIN HYVÄÄ. Kuvasta ei näe kunnolla mutta tuolla välissä on toki sellainen kasvispihvi, lisäksi cheddarjuustoa ja tuoretta tomaattia. Leipää on paistettu pikaisesti voissa; nuo kaupan hampurilaisleivät olivat hieman kuivia mutta pikainen paistaminen auttoi asiaan. Mutta en oo kyllä missään pikaruokalassa syönyt yhtä hyvää hampurilaista, ja lisukkeena oli ranskalaisten sijaan raikasta salaattia - ja taas sitä jogurttikastiketta, mutta minkäs teet kun se on niin hyvää. :) Toisella kertaa jätin leivän pois kokonaan ja pelkkä salaatti + kasvispihvi cheddarilla toimi myös loistavasti!
Falafelin ja kasvispihvien lisäksi kaupasta löytyi myös kasvispyöryköitä, joita oon käyttänyt ihan tavallisten lihapullien tapaan, niistä ei valitettavasti ole kuvaa. Kasvispyörykät oli koostumukseltaan sellaisia mehukkaan lihapullan tuntuisia ja makukin oli herkullinen, voittaa monet lihapullat mennen tullen. Tein yhtenä päivänä suuressa laiskuudenpuuskassa ihan vaan ranskalaisia ja kasvispullia ja söin ne ketsupin kanssa, ja hyvältä maistui. Niitä ei siis tarvitse karttaa sillä ajatuksella että maistuvat kuitenkin erilaiselta kuin lihapullat.
Näistä kaikista parhaita oli kyllä silti kasvispihvit. Niitä ostan ihan varmasti jatkossakin jos jotain tällaisia pakasteita ostan.
Täh, täh... täh... TITTÄH!! TÄTTÄH!!!!
Leo oli pitkään aika hiljainen eikä lainkaan jutellut itsekseen saatika matkinut mun sanoja, mutta nyt lauantaista asti Leo on kovasti koittanut matkia sanaa "mitä" :D Huomasin ihan sattumalta kun sanoin "mitä", että Leo alkoi kuiskailla "täh.. täh, täh.. täh..." Sitten koitin toistaa tuota mitä-sanaa, ja Leo alkoi huutaa että "TITTÄH, TITTÄH!! TÄTTÄH!!!", hahah. Sama on toistunut nyt monta kertaa. Välillä sieltä tulee myös "titä", eli selvästi menee oikeaan suuntaan koko ajan. :D Muutenkin Leo on nyt jutellut paljon enemmän, mikä lie hiljainen kausi oli tätä ennen.
Blogin puolella on ollut vähän hiljaista kirjoitusinspiraation puutteessa - tai sanotaanko että inspiraatiota on ollut, mutta aiheet eivät ole sellaisia joita viitsisin täällä julkisen blogin puolella kirjoitella. Näin siis tämä blogi on jäänyt vähän taka-alalle vähäksi aikaa, mutta en kuitenkaan ole lopettamassa kirjoittamista tai mitään!
Tässä välissä onkin sattunut kaikenlaista, esimerkiksi Leo oli taas kipeänä ja korkeassa kuumeessa, mutta on toisaalta myös oppinut seisomaan ilman tukea jo pitkiäkin aikoja. Leo myös yrittää välillä ottaa askelia ilman tukea, mutta ihan vielä ei rohkeus riitä.
Itse kävin lauantaina Helsingissä kavereita moikkaamassa, ja oli tosi kivaa. Leo oli tähän asti pisimmän ajan hoidossa, kymmenisen tuntia alkaen aamulla kahdeksalta! Mutta hyvin oli kuulemma mennyt ja hauskaa oli ollut. Laitan jossain vaiheessa enemmän juttua Helsingin reissusta.
Tää oli nyt siis vaan tällainen pikapäivitys kertoakseni että elossa ollaan ja blogin kirjoittelukaan ei ole täysin unohtunut. :) Loppuun vielä muutama kuva Leosta!
Blogin puolella on ollut vähän hiljaista kirjoitusinspiraation puutteessa - tai sanotaanko että inspiraatiota on ollut, mutta aiheet eivät ole sellaisia joita viitsisin täällä julkisen blogin puolella kirjoitella. Näin siis tämä blogi on jäänyt vähän taka-alalle vähäksi aikaa, mutta en kuitenkaan ole lopettamassa kirjoittamista tai mitään!
Tässä välissä onkin sattunut kaikenlaista, esimerkiksi Leo oli taas kipeänä ja korkeassa kuumeessa, mutta on toisaalta myös oppinut seisomaan ilman tukea jo pitkiäkin aikoja. Leo myös yrittää välillä ottaa askelia ilman tukea, mutta ihan vielä ei rohkeus riitä.
Itse kävin lauantaina Helsingissä kavereita moikkaamassa, ja oli tosi kivaa. Leo oli tähän asti pisimmän ajan hoidossa, kymmenisen tuntia alkaen aamulla kahdeksalta! Mutta hyvin oli kuulemma mennyt ja hauskaa oli ollut. Laitan jossain vaiheessa enemmän juttua Helsingin reissusta.
Tää oli nyt siis vaan tällainen pikapäivitys kertoakseni että elossa ollaan ja blogin kirjoittelukaan ei ole täysin unohtunut. :) Loppuun vielä muutama kuva Leosta!
 |
| <3 |
 |
| Kerrankin hyvällä tuulella aamulla, yleensä Leo on kovin aamuäreä :D |
 |
| Isomummun sylissä |
 |
| Suukko :D |
6.5.2013
No nyt se tapahtui...
Tänään aamulla heräsin tömähdykseen ja kovaan itkuun. Leo oli kiivennyt pinnasängystä ja tipahtanut lattialle. Jotenkin arvasin että näin tulis ennemmin tai myöhemmin käymään, kun Leo on niin kova liikkumaan. :( Lisäksi tuota Leon pinnasänkyä ei saa ihan yhtä alas kuin muita pinnasänkyjä, sen pohja on siis ehkä 10cm korkeammalla kuin normaalin pinnasängyn.
Onneksi tästä kerrasta kuitenkin selvittiin pelkällä säikähdyksellä ja muutaman minuutin päästä Leo jo leikki ja naureskeli iloisena. Jos Leo olis itkenyt hysteerisenä niin olisin soittanut johonkin ja kysynyt neuvoa, mutta Leo rauhoittui yllättävänkin pian. Takaraivossa on kuhmu mutta mitään muita merkkejä putoamisesta ei näy. Kuulostaa ehkä kamalalta, mutta vauhtia hidasti varmaan se, että Leo osui matkalla mun sängyn (pehmeään) reunaan. Pinnasänky oli ihan sängyn vieressä, harmittaa että ei tällä kertaa sängyssä kiinni niin kuin yleensä. :(
Nyt pelottaa tietysti, että Leo alkaa useamminkin kiipeillä pinnasängystä. En haluais ostaa uutta pinnasänkyä, mutta jos Leo ei ala pysyä aloillaan niin ei oikein oo vaihtoehtoja, ellei joku tuttu sitten keksi miten pohjaa sais alennettua vielä.
Oli kyllä kamala herätä siihen että Leo olikin lattialla itkemässä eikä pinnasängyssä turvassa! Onko teillä muilla vauvat päässeet kiipeämään pinnasängystä pois?
Onneksi tästä kerrasta kuitenkin selvittiin pelkällä säikähdyksellä ja muutaman minuutin päästä Leo jo leikki ja naureskeli iloisena. Jos Leo olis itkenyt hysteerisenä niin olisin soittanut johonkin ja kysynyt neuvoa, mutta Leo rauhoittui yllättävänkin pian. Takaraivossa on kuhmu mutta mitään muita merkkejä putoamisesta ei näy. Kuulostaa ehkä kamalalta, mutta vauhtia hidasti varmaan se, että Leo osui matkalla mun sängyn (pehmeään) reunaan. Pinnasänky oli ihan sängyn vieressä, harmittaa että ei tällä kertaa sängyssä kiinni niin kuin yleensä. :(
Nyt pelottaa tietysti, että Leo alkaa useamminkin kiipeillä pinnasängystä. En haluais ostaa uutta pinnasänkyä, mutta jos Leo ei ala pysyä aloillaan niin ei oikein oo vaihtoehtoja, ellei joku tuttu sitten keksi miten pohjaa sais alennettua vielä.
 |
| 5-10min sisällä Leo oli jo näin hyväntuulinen |
Oli kyllä kamala herätä siihen että Leo olikin lattialla itkemässä eikä pinnasängyssä turvassa! Onko teillä muilla vauvat päässeet kiipeämään pinnasängystä pois?
5.5.2013
BuzzadorBLOG: Maxim Sports Nutrition
Liityin reilu kuukausi sitten Buzzadoriin. Buzzadorin jäsenet saavat ilmaisnäytteitä erilaisista tuotteista kokeiluunsa sillä ehdolla, että kertovat oman rehellisen mielipiteensä tuotteista eteenpäin.
En hyödy tästä mitään sen kummempaa kuin että pääsen kokeilemaan tuotteita, siis mitään rahallista korvausta tai muuta tästä ei saa. Buzzador myös korostaa nimenomaan rehellisyyttä, eli risut ja ruusut on ihan mun omia rehellisiä mielipiteitäni. :) Eli en hyödy tuotteiden kehumisesta mitenkään, ja negatiiviset asiat voi sanoa ihan rehellisesti kun niistä ei mitään seurauksia tule!
Muutama viikko sitten sain Buzzadorin kautta kokeiluun Maxim Sportsin tuotteita, joita oon nyt tässä testaillut juoksulenkkien yhteydessä.
Löydät Buzzadorin sivut täältä (ei toimi tätä kirjoittaessa mutta linkki on oikea, joten vilkaise myöhemmin uudestaan) ja Maximin sivut täältä!
Paketin koko yllätti positiivisesti, sillä en odottanut saavani näin montaa eri tuotetta testattavaksi. Paketista löytyi seuraavat tuotteet:
3 x Recovery Drink (mansikka, suklaa, vanilja)
1 x Hypotonic Sports Drink -urheilujuomajauhetta
1 x Total Hydration -urheilujuomatabletteja
4 x Energy Bar
4 x Recovery Bar
4 x After Training Bar
Lisäksi paketissa tuli mukana myös 0,75l juomapullo! Se onkin kätevä, koska mulla ei ennestään ollut minkäänlaista juomapulloa.
Ihan ensimmäisenä mainittakoon, että oon kokeillut melkein jokaista meidän lähimarketeista löytyvää energiapatukkaa, eli siis tosi montaa merkkiä. Yleensä energiapatukat on olleet maultaan lähinnä "ihan jees," mutta ei mitään herkkua - ei sillä, että niiden pitäisi olla herkkua, kun niiden tavoite on jokin ihan muu kuin hyvä maku, mutta onhan se herkullisuus aina plussaa.
Näistä Maximin energiapatukoista ja palautuspatukoista voin rehellisesti sanoa, että ovat kevyesti parhaimman makusia mitä oon maistanut. Ainoa mikä tökki hieman ensimmäisellä kerralla oli Sweet & Salty, joka ensin muistutti hieman erästä tunnettua suklaapatukkaa - suolapähkinöitä ja suklaata - mutta siinä oli jokin kummallinen sivumaku joka alkoi ellottaa loppua kohden. Toisella syöntikerralla tuo "sivumaku" taasen ei haitannut lainkaan ja patukka maistuikin hyvältä.
Kaikista parhainta oli Dark Chocolate -palautuspatukka, ja myös banaaninmakuinen energiapatukka oli mun mieleen. Makuja on kuitenkin vähän hankala laittaa mihinkään paremmuusjärjestykseen, kun pidin niistä kaikista. :)
Välillä teki melkein mieli syödä patukoita ihan vaan kahvin kanssa eikä liikunnan yhteydessä. En tosin tehnyt niin sillä näistä tosiaan löytyy sitä energiaa - eli kaloreita - sellaisen pienehkön välipalan verran, ja kun tarkoituksenani on laihtua muutama kilo niin ei näitä ihan huvikseen viitsi syödä. Ennen juoksulenkkiä on kuitenkin hyvä ottaa jostain vähän energiaa, mutta täydellä vatsalla ei voi juosta, joten energiapatukka toimii silloin mainiosti.
Aina voidaan toki väitellä siitä, onko järkevämpää syödä välipala vai energiapatukka - itse syön mieluummin yleensä välipalan, mutta varsinkin pienen lapsen kanssa ei aina ehdi ja jaksa. Aina välillä huomaan, että kello on jo ties mitä ja pitäis lähteä lenkille mutta vatsa on ihan tyhjä, niin silloin syön mielelläni energiapatukan hieman ennen lähtöä. Vatsa tyhjänä jalka ei totisesti nouse läheskään yhtä hyvin kuin energiapatukan tai välipalan jälkeen, eli näistä on ihan oikeata hyötyä.
Energia- ja palautuspatukoiden lisäksi paketissa tuli myös tosiaan noita urheilujuomia. Tableteista tehty juoma muistutti maultaan vähän sellaista kaupan C-vitamiinia, mutta ei se pahaa ollut. Jauheesta tehty oli hieman miedomman makusta ja enemmän mun mieleeni. Molemmille antaisin hieman miinusta siitä, että eivät tahdo sekottua veteen oikein kunnolla; jauhe meinasi jäädä kokkareiseksi ja noiden tablettien sulamisessa tuntui kestävän pieni ikuisuus. Tämä ongelma tosin lienee helppo ratkaista sillä, että laittaa juoman tekeytymään jo ennen lähtöä, että jauheella tai tabletilla on enemmän aikaa sulaa.
Nää urheilujuomat tulee kesällä varmasti tämänhetkistä enemmän käyttöön kun ilmat lämpenee ja juoksulenkit pitenee. Kuumalla ilmalla urheillessa on erityisen tärkeää juoda jotain muuta kuin vettä, joten nämä ovat siihen tarkoitukseen varmasti tosi hyviä. Näissähän on toki myös hiilihydraatteja, josta saa lisäenergiaa pitkälle lenkille. Mun pitkän ajan tavoite on joskus vielä juosta puolimaraton, eli urheilujuomatkin tulee varmasti jossain vaiheessa nykyistä oleellisemmiksi.
Sitten oli vielä noita valmiita palautusjuomia, joita ei tarvinut itse sekoitella mitenkään. Nää oli kyllä energiapatukoiden lisäksi ihan mun suosikkeja, etenkin suklaan ja vaniljan makuiset. ;) Oli suorastaan tosi mukavaa juoksulenkin jälkeen viettää hetki parvekkeella viilentymässä herkullista palautusjuomaa juoden.
Näidenkin kohdalla kannattaa toki muistaa, että kaloreitahan näistä tulee ja on tarkoituskin tulla, eli ihan huvikseen pikku kävelylenkin jälkeen ei kannata palautusjuoman puoleen kääntyä. Rankemman treenin jälkeen ovat kuitenkin aiheellisia, etenkin jos tavoite ei ole painon tiputus. Juomat tuntuvat pitävän pahimman nälänkin poissa vähän aikaa, että ehtii palautua treenin jälkeen eikä heti tarvitse syöksyä keittiöön.
Kaiken kaikkiaan olin siis tosi tyytyväinen paketin sisältöön ja itse tuotteisiin. Osa tuleekin varmasti jäämään ihan vakituiseen käyttöön jatkossakin. Jos koet energiapatukat ja palautusjuomat sun muut aiheellisiksi, niin suosittelen kyllä ainakin kokeilemaan näitä Maximin tuotteita. :)
En hyödy tästä mitään sen kummempaa kuin että pääsen kokeilemaan tuotteita, siis mitään rahallista korvausta tai muuta tästä ei saa. Buzzador myös korostaa nimenomaan rehellisyyttä, eli risut ja ruusut on ihan mun omia rehellisiä mielipiteitäni. :) Eli en hyödy tuotteiden kehumisesta mitenkään, ja negatiiviset asiat voi sanoa ihan rehellisesti kun niistä ei mitään seurauksia tule!
Muutama viikko sitten sain Buzzadorin kautta kokeiluun Maxim Sportsin tuotteita, joita oon nyt tässä testaillut juoksulenkkien yhteydessä.
Löydät Buzzadorin sivut täältä (ei toimi tätä kirjoittaessa mutta linkki on oikea, joten vilkaise myöhemmin uudestaan) ja Maximin sivut täältä!
 |
| Valmiina juoksulenkille |
Paketin koko yllätti positiivisesti, sillä en odottanut saavani näin montaa eri tuotetta testattavaksi. Paketista löytyi seuraavat tuotteet:
3 x Recovery Drink (mansikka, suklaa, vanilja)
1 x Hypotonic Sports Drink -urheilujuomajauhetta
1 x Total Hydration -urheilujuomatabletteja
4 x Energy Bar
4 x Recovery Bar
4 x After Training Bar
Lisäksi paketissa tuli mukana myös 0,75l juomapullo! Se onkin kätevä, koska mulla ei ennestään ollut minkäänlaista juomapulloa.
Ihan ensimmäisenä mainittakoon, että oon kokeillut melkein jokaista meidän lähimarketeista löytyvää energiapatukkaa, eli siis tosi montaa merkkiä. Yleensä energiapatukat on olleet maultaan lähinnä "ihan jees," mutta ei mitään herkkua - ei sillä, että niiden pitäisi olla herkkua, kun niiden tavoite on jokin ihan muu kuin hyvä maku, mutta onhan se herkullisuus aina plussaa.
Näistä Maximin energiapatukoista ja palautuspatukoista voin rehellisesti sanoa, että ovat kevyesti parhaimman makusia mitä oon maistanut. Ainoa mikä tökki hieman ensimmäisellä kerralla oli Sweet & Salty, joka ensin muistutti hieman erästä tunnettua suklaapatukkaa - suolapähkinöitä ja suklaata - mutta siinä oli jokin kummallinen sivumaku joka alkoi ellottaa loppua kohden. Toisella syöntikerralla tuo "sivumaku" taasen ei haitannut lainkaan ja patukka maistuikin hyvältä.
Kaikista parhainta oli Dark Chocolate -palautuspatukka, ja myös banaaninmakuinen energiapatukka oli mun mieleen. Makuja on kuitenkin vähän hankala laittaa mihinkään paremmuusjärjestykseen, kun pidin niistä kaikista. :)
 |
| Sweet & Salty -patukka, joka ensin ei vakuuttanut, mutta toisella kerralla maistuikin hyvin. |
Välillä teki melkein mieli syödä patukoita ihan vaan kahvin kanssa eikä liikunnan yhteydessä. En tosin tehnyt niin sillä näistä tosiaan löytyy sitä energiaa - eli kaloreita - sellaisen pienehkön välipalan verran, ja kun tarkoituksenani on laihtua muutama kilo niin ei näitä ihan huvikseen viitsi syödä. Ennen juoksulenkkiä on kuitenkin hyvä ottaa jostain vähän energiaa, mutta täydellä vatsalla ei voi juosta, joten energiapatukka toimii silloin mainiosti.
Aina voidaan toki väitellä siitä, onko järkevämpää syödä välipala vai energiapatukka - itse syön mieluummin yleensä välipalan, mutta varsinkin pienen lapsen kanssa ei aina ehdi ja jaksa. Aina välillä huomaan, että kello on jo ties mitä ja pitäis lähteä lenkille mutta vatsa on ihan tyhjä, niin silloin syön mielelläni energiapatukan hieman ennen lähtöä. Vatsa tyhjänä jalka ei totisesti nouse läheskään yhtä hyvin kuin energiapatukan tai välipalan jälkeen, eli näistä on ihan oikeata hyötyä.
Energia- ja palautuspatukoiden lisäksi paketissa tuli myös tosiaan noita urheilujuomia. Tableteista tehty juoma muistutti maultaan vähän sellaista kaupan C-vitamiinia, mutta ei se pahaa ollut. Jauheesta tehty oli hieman miedomman makusta ja enemmän mun mieleeni. Molemmille antaisin hieman miinusta siitä, että eivät tahdo sekottua veteen oikein kunnolla; jauhe meinasi jäädä kokkareiseksi ja noiden tablettien sulamisessa tuntui kestävän pieni ikuisuus. Tämä ongelma tosin lienee helppo ratkaista sillä, että laittaa juoman tekeytymään jo ennen lähtöä, että jauheella tai tabletilla on enemmän aikaa sulaa.
 |
| Total Hydration -tabletit sulavat kovin hitaasti, eli kannattaa laittaa hyvissä ajoin tekeytymään. |
Nää urheilujuomat tulee kesällä varmasti tämänhetkistä enemmän käyttöön kun ilmat lämpenee ja juoksulenkit pitenee. Kuumalla ilmalla urheillessa on erityisen tärkeää juoda jotain muuta kuin vettä, joten nämä ovat siihen tarkoitukseen varmasti tosi hyviä. Näissähän on toki myös hiilihydraatteja, josta saa lisäenergiaa pitkälle lenkille. Mun pitkän ajan tavoite on joskus vielä juosta puolimaraton, eli urheilujuomatkin tulee varmasti jossain vaiheessa nykyistä oleellisemmiksi.
Sitten oli vielä noita valmiita palautusjuomia, joita ei tarvinut itse sekoitella mitenkään. Nää oli kyllä energiapatukoiden lisäksi ihan mun suosikkeja, etenkin suklaan ja vaniljan makuiset. ;) Oli suorastaan tosi mukavaa juoksulenkin jälkeen viettää hetki parvekkeella viilentymässä herkullista palautusjuomaa juoden.
 |
| Naama punaisena lenkin jälkeen, mutta pitää sitä vähän ollakin - tietääpähän liikkuneensa! |
Kaiken kaikkiaan olin siis tosi tyytyväinen paketin sisältöön ja itse tuotteisiin. Osa tuleekin varmasti jäämään ihan vakituiseen käyttöön jatkossakin. Jos koet energiapatukat ja palautusjuomat sun muut aiheellisiksi, niin suosittelen kyllä ainakin kokeilemaan näitä Maximin tuotteita. :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
