Yks parhaista jutuista kesässä on edulliset marjat ja muut kesäherkut! ♥ Ostin litran mansikoita, pensasmustikoita ja herneitä, hintaa näille tuli yhteensä 18e. Mustikat oli kalleimmat, 10e/litra, joten niitä en kyllä varmaan enää toiste osta, mutta mansikat ja pavut oli ihan siedettävän hintaisia, 4-5e/litra. :) Kaupungissa tais olla aavistuksen edullisempia, mutta täällä meidän pikkukylällä on tasan yksi koju joka näitä myy, niin ei voi mitään!
Jokos te ootte ostaneet marjoja tai muita kesäherkkuja? Tänä vuonna pitää kyllä ostaa myös pakkaseen jostain joku isompi satsi, ettei talvella taas harmita!
Oon taas löytänyt enemmän intoa kuvaukseen! Valokuvausinto on mulla aina ollut todella vaihtelevaa ja usein mua vaan laiskottaa niin paljon etten jaksa ottaa järkkärillä kuvia, kun kännykällä on niin paljon nopeampi ottaa kuvia. Nyt oon kuitenkin tsempannut ja ottanut kameran mukaan useammin, ja opetellut käyttämään manuaalia paremmin. Vielä kun muistais ostaa pattereita salamaan :D
♥ Misha Collins
Hups, tää melkein liittyy Supernaturaliin taas. Sen lisäksi että Misha Collins näyttelee lempihahmoani Supernaturalissa, on hän melkoisen inspiroiva ihminen noin niinkuin muutenkin. Misha Collins on avoimesti mm. homo- ja transseksuaalien (ja kaikkien muidenkin, jotka eivät ole heteroita ja/tai cis-sukupuolisia jne.) puolella, ja pyöriipä netissä kuvia myös itsestään Mishasta dragissa. Lisäksi Misha Collins perusti muutama vuosi sitten hyväntekeväisyysjärjestö Random Actsin, joka juuri tässä kuluneen viikon aikana sai valmiiksi muiden kanssa yhteistyössä rakentamansa koulun/orpokodin Haitissa. Huipulla huumorintajulla varustettu hyvä näyttelijä, joka on vähemmistöjen puolella ja tekee aktiivisesti vapaaehtoistyötä? Näitä lisää.
♥ Eiliset tapahtumat Yhdysvalloissa
Vähän edelliseen kohtaan liittyen, Wendy Davisin teko Teksasissa ja DOMAn kolmannen kohdan poistaminen loivat taas hieman toivoa ihmiskuntaan. Maailmassa tapahtuu paljon pahaa jatkuvasti, ja erilaisia ihmisryhmiä sorretaan ympäri maailman, mutta on mahtavaa nähdä miten edistystäkin tapahtuu.
Jos joku ei jaksa katsoa linkkejä, niin teksasilainen senaattori Wendy Davis puhui 11 tuntia estääkseen teksasilaisten republikaanien ajamaa lakia, joka olisi lakkauttanut kaikki paitsi viisi Teksasin aborttiklinikkaa ja estänyt 20. raskausviikon jälkeen tapahtuvat abortit ilman mitään poikkeuksia. Wendy Davis voitti tällä kertaa ja laki ei tullut voimaan, mutta valitettavasti taistelu ei ole vielä ohi. Davisin teko sai kuitenkin valtavasti huomiota ympäri maailman, ja toivottavasti se luo rohkeutta muillekin, jotka taistelevat edustamansa ihmisryhmän oikeuksien puolesta.
Wendy Davis eilen
DOMAn eli Defense of Marriage Actin kolmannen kohdan mukaan samaa sukupuolta olevien avioparien oikeudet eivät olleet Yhdysvalloissa samat kuin heteroavioparien, mutta tämä kohta siis poistettiin DOMAsta eilen. Nyt Yhdysvalloissa samaa sukupuolta olevien avioliitot ovat samanarvoisia kuin heteroparien. Valitettavasti muut kuin heteroavioliitot eivät vielä ole laillisia kaikissa osavaltioissa, ja osavaltiot saavat jatkossakin päättää itse sallivatko homoavioliitot vai eivät, mutta tämäkin oli silti askel oikeaan suuntaan.
Jätetään tällä kertaa nää tähän, eiköhän tässä taas ollut tarpeeksi juttua vaikkei kohtia ollut kuin kolme! :) Epäilen vaan ettei kukaan jaksa lukea näitä kun kirjotan niin pitkästi!
Lähdettiin tänään Leon ja mun isovanhempien kanssa kaupungille käymään, aikomuksena ostaa Leolle ensimmäiset kunnon kengät. Käytiin myös pankissa avaamassa Leolle säästötili. Kengät löytyi (Superfitin tukevat sandaalit koossa 21) ja tili saatiin avattua, mutta 12-kiloista Leoo kanniskellessa tuli mieleen, että olis kiva jos olis jotkut helpot ja kevyet rattaat, jotka vois ottaa kaupunkireissuille mukaan. Tähän asti oon käyttänyt yhdistelmävaunuja rattaina, mutta ne on hankalat laittaa kasaan ja renkaat pitää irrottaa että vaunut mahtuu isovanhempien auton takaronkkiin, joten en oo niitä kuljettanut mukana oikeastaan koskaan.
Kävin sitten samalla kaupunkireissulla Vauvatalo Johannassa, ensin ajatuksena ostaa pelkät pienet sievät sateenvarjorattaat, mutta päädyinkin sitten ostamaan Emman BMX-matkarattaat. Sateenvarjorattaat olis maksaneet 45e, ja nämä maksoi 89e. Sateenvarjorattaisiin verrattuna nää oli mukavammat työntää, työntöaisasta löytyy mukin/pullon pidike, selkänojan saa makuuasentoon, alta löytyy (iso!) tavarakori ja tietenkin näissä on myös pieni kuomu - mitään näistä ei olis sateenvarjorattaissa ollut. Matkarattaat vievät toki tilaa vähän enemmän kuin sateenvarjorattaat, mutta nää on kuitenkin tosi helpot laittaa kasaan ja mahtuvat pieneenkin takaronkkiin. :)
89 euron hintaan en toki odota mitään superhyvää laatua, mutta tänään kauppareissulla testatessa rattaat tuntui kyllä hyviltä! Helpot ja kevyet työntää, kääntyvien etupyörien ja pienen koon ansiosta kätevät nimenomaan kaupungissa ja Leokin viihtyi rattaissa hyvin.
Väriksi valitsin beigen - ensinnäkin siksi että se nyt vaan on paljon kivempi väri kuin tummansininen tai musta joita oli myös tarjolla, ja toisekseen siksi, että kun mittari näytti varjossa 30 astetta niin halusin ostaa rattaat, joiden kangas ei aurinkoisella säällä kuumenis ihan kauheasti. Likahan näissä varmasti näkyy paremmin kuin tummemmissa väreissä, mutta toivotaan että säännöllisellä puhdistuksella pysyvät siedettävän näköisinä. :)
Nyt vähän harmittaa kun googlettaessa sain tietää että näistä on olemassa myös ihanan limenvihreä versio, mutta sitä ei ollut tänään Vauvatalo Johannassa. Halusin rattaat heti mukaan eli vaikka olisin tiennyt etukäteen niin en olis kyllä silti alkanut erikseen tilailemaan!
Jossain vaiheessa sitten kun Leo ei enää nuku päiväunia vaunuissa (nyt nukkuu vielä viileinä päivinä), niin myyn sekä yhdistelmät että nämä pois, ja hommaan ns. kunnolliset rattaat, joilla saa hintaakin olla hieman enemmän ja joilla sitten pärjätään pitkään. Nyt halusin vaan ostaa edulliset nopeasti - ei tietenkään aina mikään järkevin päätös, mutta mun pitäis myös ostaa Leolle uusi turvaistuin lähitulevaisuudessa, enkä yksinhuoltajana yksinkertaisesti kykene ostamaan kalliita rattaita turvaistuimen lisäksi!
Onkos teillä kokemusta näistä rattaista, vai kenties joistain muista? :)
Nää nyt ei liity Leoon tasan mitenkään, mutta omaan harrastukseen kuitenkin! Muutama tänään parvekkeelta otettu kuva kun satoi kaatamalla ja silti aurinko paistoi :)
Nämä kuvat on jo noin kuukauden takaisia, mutta laitetaan tänne nyt kuitenkin, kun kerta intouduin muokkaamaan nää julkaisukelpoisiks enkä oo niitä tänne aiemmin laittanut :)
Voisin pitkästä aikaa tehdä tällaisen kertauksen asioista, mitä Leo nyt osaa tehdä :)
Leo 11kk
Potra poika, painaa enemmän kuin syksyllä 2v täyttävä serkku ;)
★
Leo on nyt vaihtanut konttauksen pääasiassa kävelyyn, mutta kompastelee kyllä jatkuvasti mm. matonreunaan ja vaihtaa siitä sujuvasti konttaukseen (joskus jatkaa kävelyä, mutta yleensä luovuttaa). Kaatuilu on kuitenkin tosi hallittua eikä Leo oo kertaakaan satuttanut itseään kävelyä harjoitellessaan. :)
☆
Leo osaa kääntyä mihin tahansa suuntaan seisoessaan paikallaan ilman tukea, ja kävellessäkin kesken matkan kääntyminen onnistuu jo lähes täydellisesti.
★
Tanssiminen on ihanaa, ja kaikenlaiset äänit saa tanssijalan vipattamaan. Hauskinta oli kun Leo vähän aikaa sitten alkoi tanssia mikron äänen kuullessaan... :D Kaikki kilisevät ja muuta ääntä pitävät lelut saa myös Leon hytkymään.
☆
Leo on selvästi alkanut ymmärtää ja ennakoida rutiineja paremmin viime viikkojen aikana. Aiemmin öisin herättyään Leo on aina alkanut itkeä entistä kovempaa huomatessaan mun lähtevän huoneesta, mutta nykyään mun huoneesta poistuminen saa itkun yleensä loppumaan, sillä Leo ymmärtää että oon hakemassa tuttipulloa. Leo alkaa komentaa jos kestää liian kauan, ja kun palaan huoneeseen niin katselee jo ahnaasti mun käsiä että missä se pullo on :D
★
Ainoa sana jonka Leo tällä hetkellä osaa sanoa on "namnam", ja Leo myös yhdistää sen nimenomaan syömiseen. Muuten Leoo ei vois vähempää kiinnostaa puhumaan oppiminen, eikä Leo myöskään ymmärrä muita sanoja. Oon vähän kahden vaiheilla pitäiskö mun olla huolestunut siitä että Leo ei 11kk iässä tunnu ymmärtävän enempää kuin yhden sanan, mutta otan asian puheeksi sitten 1-vuotisneuvolassa. :)
☆
Leo ei edelleenkään vierasta ketään, eikä kärsi minkäänlaisesta eroahdistuksesta. Täällä kotona se kyllä seuraa mua kuin hai laivaa ja komentaa kun meen toiseen huoneeseen, mutta muualla ollessa voin poistua paikalta ilman sen kummempaa draamaa.
★
Esineiden heittely on mahdottoman mukavaa puuhaa, ja viimeisen viikon aikana Leo on oppinut heittämään mm. kenkiä oikein kaaressa lattialla istuessaan. Tietysti myös tutin ja tuttipullon heittely pinnasängystä on hauskaa, ja ulkona ollessa lakit pitää repiä päästä ja kengät jalasta jotta ne vois tiputtaa maahan.
☆
Lelujen tunkeminen kaikkiin pieniin koloihin ja tavaroiden laittaminen laatikoihin ja niiden sieltä pois ottaminen on myös Leon lempipuuhaa. Keittiön kaapit ja laatikot on ihania, ja niiden sisältöä tutkiessa kuluu usein tunti jos toinenkin.
★
Leo on vihdoinkin oppinut jotenkuten taputtamaan ja heiluttamaan. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Kuvien osoittelu sormella on onnistunut jo pidempään ja pinsettiotteenkin Leo oppi varsin varhain.
☆
Isompien serkkujen kanssa leikkiminen on kivaa, varsinkin sitten kun serkutkin konttaa Leon seurana! Serkut toimii myös hyvinä motivoijina kävelyn suhteen, niiden perässä olis niin ihana juoksennella että kävelyä harjoitellaan normaaliakin ahkerammin :)
Siinäpä sellaiset tän hetken merkittävimmät taidot! Varmaan on kyllä kaikkea muutakin mutta ei tuu just nyt mieleen :)
Ajattelin nyt tsempata vähän näiden kunnon kameran kuvien kanssa, ja alkaa laittaa niitäkin blogiin. Paha tapa laittaa vaan kännykän kuvia, kun ne on niin paljon helpompia! Mulla ei oo nyt yhtään kuvia juhannukselta, mutta tässä parin viikon takaisia kesäkuvia :) Vierailevina tähtinä mun pikkuveli perheineen!
Meidän piti Leon kanssa alunperin olla ihan kotosalla vaan, mutta mun isoveljen perhe tulikin Vantaalta tänne päin meidän isovanhemmille, joten lähdetään sinne kohtapuoliin kunhan Leo herää päiväunilta. :) Sit tullaan kotiin nukkuun ja aamulla takas! Tiedossa siis vähän normaalista poikkeavalla tavalla villi juhannus, kun on Leo 11k ja serkut 20kk, 3v ja 6v hääräämässä :D
Leo sai eilen maistaa vähän jäätelöä, mutta se oli kamalan kylmää!
Häpeilemättä matkin tämän konseptin Sofialta, joka taas oli saanut idean jonkun toisen blogiststa. Enemmän tai vähemmän ympäri maailmaa blogeissa pyörinyt Things I Love Thursday -teema lähtee siis täälläkin pyörimään! ...Ainakin tämän torstain, en lupaa jatkanko tätä mutta katsotaan! Tällä viikolla ainakin oon odotellut innolla torstaita että voisin tehdä tän postauksen. :)
Idea on siis joka torstai kerrata asioita mistä olet viimeaikoina tykännyt tai mitkä ovat tehneet sinut onnelliseksi ja kirjoitella niistä vähän! (Varoitus: mä en osaa kirjottaa mistään vähän, eli näistä tulee todennäköisesti aina pitkiä.)
♥ Supernatural
Viimeaikojen suurin koukutus ja rakkaus; paras TV-sarja mitä oon ikinä nähnyt. Katsoin kaikki 8 tuotantokautta tasan 3 viikossa, mikä on aika hyvin kun ottaa huomioon että katselen sarjoja vain Leon nukkuessa. Monena yönä katselin näitä Netflixistä aivan liian myöhään, mutta ei vaan voinut lopettaa! Supernatural kertoo kahdesta veljeksestä, jotka kulkevat ympäri Amerikkaa auttaen ihmisiä, jotka ovat joutuneet yliluonnollisten hyökkäysten kohteiksi. Sarjassa näkyy niitä tavallisia eli aaveita, pahoja henkiä, ihmissusia, vampyyreita, noitia sun muita, mutta myös sellaisia joita ei ihan jokaisessa yliluonnollisiin juttuihin keskittyvässä sarjassa näe; vanhoja kreikkalaisia ja egyptiläisiä (jne.) hirviöitä, uusia ja vanhoja jumalia, demoneja ja enkeleitä. Jopa itse Lucifer, tuttavallisemmin Saatana, näyttäytyy sarjassa - ja on muuten aivan huippu hahmo, yksi parhaista! Monet mytologiat tulevat sarjassa esille, eivätkä pakanauskonnot kumoa kristinuskoa tai toisin päin.
Rakastan tässä sarjassa sitä, että hyvän ja pahan raja on todella häilyvä. Hyvät tekevät pahoja tekoja, pahat tekevät hyviä juttuja. Jotkut hyvät muuttuvat lopullisesti pahoiksi ja joistain pahoista tulee korvaamattomia apulaisia. Enkelit ei olekaan mitään taivaallisia suojelijoita, vaan ylpeitä sotilaita joista löytyy niin hyviä kuin (ihmisten kantilta katsottuna) pahoja yksilöitä, joistain demoneista löytyy inhimillisiä piirteitä ja niin edelleen.
Ihmisten välinen dynamiikka on sarjassa myös aivan ensiluokkaista. Päähenkilöt Sam ja Dean on niin veljeksiä kuin voi ikinä olla, ja joskus oikein ärsyttää niiden sisarustenvälinen kähinöinti. Sarjan perimmäinen sanoma on tekijöiden mukaan kaikessa yksinkertaisuudessaan perhe. Perhe, mikä ei rajoitu vain verisukulaisiin, vaan koostuu kaikista niistä ihmisistä, joiden vuoksi olisit valmis tekemään mitä vain, ja jotka tekisivät sinun vuoksesi saman. Sanoma on vahva ja jatkuu jokaisen tuotantokauden läpi, paikoittain hyvinkin koskettavana.
Eikä Supernaturalissa puhuttaessa sovi unohtaa sitä huumoria! Sarjassa on toisinaan todella hauskoja yksittäisiä jaksoja, joissa Sam ja Dean ratkovat aivan hervottomia pulmia, kuten esimerkiksi ikuinen tiistaissa eläminen tai saippuaoopperasarjan maailmaan joutuminen. Sarjassa on myös jatkuvasti enemmän tai vähemmän mustaa huumoria, joka on kirvoittanut musta monet niin kovat naurut, että Leokin on herännyt ihmettelemään. ;)
Itse näyttelijät on kaikki myös aivan hulvattoman hauskoja tyyppejä, ja oonkin viettänyt ihan luvattoman paljon aikaa tutkaillen näyttelijöiden twittereitä ja katsellen YouTubesta hauskoja videoita.
Voisin puhua tästä sarjasta ja sen näyttelijöistä loputtomiin, mutta tää alkaa olla jo niin pitkä, ettei kukaan varmaan jaksa lukea! :D Loppuun sanon siis vaan että jos et ole Supernaturalia katsonut niin suosittelen ehdottomasti ainakin kokeilemaan. Sarja on tosin varsinkin alussa aika pelottava, eli jos et pidä kauhusta niin jätä valot päälle kun katselet! ;)
♥ Uudet vaatteet Tilasin eilen pitkästä aikaa itselleni vaatteita H&M:stä! En oo aikoihin ostanut vaatteita juuri ollenkaan siks, että painoin niin paljon enemmän etten vaan viitsinyt ostaa uusia vaatteissa isommassa koossa. Tiesin että ennemmin tai myöhemmin pääsen kuitenkin takaisin vanhaan kokoon, niin en halunnut tuhlata rahaa vaatteisiin jotka jäis liian suuriks. :D Nyt oon niin lähellä vanhaa kokoa että osa vanhoista housuista menee jo helposti päälle, eikä kiloja oo tiputettavana enää kuin viitisen kappaletta, joten pistin tilauksen tulemaan!
Paljon vaaleanpunaista, mutta älkää pelätkö - en ajatellut käyttää niitä kaikkia samaan aikaan, vaan yhdistellä muiden vaatteiden kanssa. :D Ja jos joku ihmettelee että mikä kumma tuo oikealla yläkulmassa on, niin se on iPadin suojakuori! En tiennyt että niitä saa H&M:ltä, mutta sattui alennussivulla vastaan. Pistin kollaasiin mukaan että sain siitä mukavan symmetrisen. ;)
♥ Kynsien lakkaaminen
Mulla on ollut pitkät kynnet jostain esiteini-iästä alkaen, enkä voi olla lyhyillä kynsillä. En kuitenkaan oo koskaan innostunut kynsilakoista erityisemmin, mutta nyt viimeaikoina oon alkanut tykätä niistäkin! Kynnet on olleet useammin lakattuina kuin ilman lakkaa, ja kyllähän se tuo ihan oman lisänsä ulkonäköön. Sain myös eilen vihdoinkin pienen siveltimen ja kävin ostamassa asetonia, joten kynsilakan korjaus onnistuu nyt loistavasti. En oo hyvä lakkaamaan kynsiä ja lakkaa menee aina reilustikin kynsinauhoille, mutta kiitos siveltimen ja asetonin, mun kynnet näyttää tällä hetkellä tältä:
Vielä on parantamisen varaa, ja toki olis kiva oppia laittaan vähän muutakin kuin vain yhtä väriä, mutta tästä se lähtee! Jos joku osaa kertoa mitkä on sellaisia paremman laatuisia kynsilakkoja mitä saa Suomessa kaupoista niin vinkatkaa :)
♥ No se Leo!
Tietenkin! ♥ Leo on nyt oppinut "oikeasti" kävelemään ja käveleekin päivittäin pieniä matkoja, pisimmillään noin pari metriä; pidempää matkaa Leo ei uskalla edes yrittää vielä. Kävely sujuu melko hallitusti kunhan ympärillä ei ole liikaa häiriötekijöitä. Suurimman osan ajasta Leo kyllä vielä konttaa, mutta kävely tuntuu olevan niin kivaa, että sitä harjoitellaan ihan oma-aloitteisesti jatkuvasti. Juuri tällä hetkellä kun tätä kirjoitan niin Leo kävelee itsekseen keittiössä! Eiköhän se siis kohta ala sujua niin, että konttaus pikkuhiljaa vaihtuu kävelyksi. :)
Meillä on nyt jo varmaan viikon verran käynyt päivittäinen vakiovieras: känkkäränkkä. Leo herää monta kertaa yössä, aamut alkaa itkulla ja siitä eteenpäin fiilis laskee kuin lehmän häntä koko päivän. Eilen Leo oli ehkä kaksi tuntia sellainen normaali hyväntuulinen ja antoi mun tehdä kotitöitä ja istahtaa hetken ilman että koko ajan ulisi, mutta loppupäivä meni taas huonommin ja tänään huonotuulisuus ja ulina alkoi taas heti aamusta.
Ulinalla en tarkoita mitään ärsyttävyyttä, vaan Leo ihan oikeasti ULISEE! :D Se ei oo itkua, vaan sellaista tyytymätöntä mmmmmm tai yyyyyyyyy tai uuuuuuuu-ääntelyä... Eli ulinaa. Ja Leo pitää sitä ihan koko ajan, usein myös leikin lomassa ja sylissä ja, no, aina paitsi nukkuessaan.
Leon viimeaikainen perusilme.
Sylissä pitääkin sitten olla melkein koko ajan. Normaalisti Leo ei oo pitkiin aikoihin enää viihtynyt sylissä oikein ollenkaan, mutta nyt Leo haluaa syliin koko ajan, ja jos ei pääse syliin niin sitten kulkee perässä ja repii lahkeista ja ulisee kunnes otan syliin. Vaippoja vaihtaessa Leo potkii ja hakkaa ja karjuu ja yrittää paeta, ja syöttäessä Leo sylkee ruuan pois tai lyö lusikkaa niin että ruuat lentää ympäriinsä.
Oon joutunut turvautumaan televisioon muutaman kerran, vaikka normaalisti meillä ei katsota televisiota oikeastaan ollenkaan. En tarkoita tätä minään "oon parempi kun en anna lapseni katsoa telkkaria!!1" -juttuna, vaan se tulee ihan luonnostaan kun en itsekään katso telkkaria. Leo myös yleensä viihtyy tosi hyvin omien leikkiensä lomassa, ilman telkkaria tai mitään muutakaan elektroniikkaa. Nyt kuitenkin muutamana päivänä on ollut pakko pistää se televisio päälle, että oon saanut edes vähän syötyä tai tiskattua tai pestyä pyykkiä.
Osasyyllinen on varmasti hampaat, sillä Leolla on tässä 2 viikon aikana tullut neljä uutta hammasta, kulmahampaat ja neloshampaat ylös. Vähemmästäkin pistää ulisemaan! Leo ei oo yleensä kauheasti reagoinut hampaiden tuloon, mutta nyt kun niitä tulee neljä kerralla niin vaikuttaa varmaan enemmän. Tai sitten ei, mutta en keksi paljon mitään muitakaan syitä tähän jatkuvaan huomionkipeyteen ja huonotuulisuuteen. Hampaat, kasvukausi, kävelyn oppiminen? Ehkä kaikki kolme.
Ulkonakaan ei paljon naurata, varsinkaan kun on näin kylmä!
Yleensä Leon kanssa olo ja elo on ollut melko helppoa, mutta nyt on kyllä pakko sanoa että olis kiva jos sais Leon hoitoon johonkin edes yhtenä päivänä. Leo ei oo koskaan ollut hoidossa silleen muuten vaan, ainoastaan jos mä oon käynyt jossain - enkä käy juuri koskaan missään.
Se tosin helpottaa aika paljon että Leo menee jo 17-18 aikaan nukkumaan eli saan iltaisin olla muutaman tunnin ihan itsekseni, mutta ei se paljoa lämmitä kun loput 20 tuntia vuorokaudesta on jatkuvaa itkua ja ränäämistä, heräilyä ja huutamista.
Mutta semmosta se on, vai mitä? Kaikilla lapsilla on kausia jolloin tuntuu olevan kaikki huonosti, ja sitten on taas niitä kausia kun kaikki on mahdottoman helppoa. :) Nyt pitää vaan muistaa pitää huolta siitä, että syön ja nukun itse hyvin, että jaksan paremmin!
Ajattelin yhdistää nämä kolmen eri anonyymin toivetta yhdeksi isommaksi postaukseksi :)
Minua kiinnostaisi tietää Leon ja Leon isän suhteesta. Koetko, että heillä on kuitenkin jonkinlainen "suhde", vaikkeivat he ole nähneet livenä? Oletteko miehesi kanssa puhuneet että matkustaisit Leon kanssa Japaniin tai miehesi Suomeen? Niille jotka eivät tiedä, niin Leon isähän on tosiaan japanilainen ja asuu Japanissa. Leolla ja Leon isällä ei valitettavasti ole minkäänlaista suhdetta tällä hetkellä. Leon isä ei ole koskaan tavannut Leoo, mutta aiemmin kun oltiin vielä väleissä niin Skypettelimme kyllä ehkä kerran viikossa, ja Leon isä tuntui tykkäävän katsella Leoo Skypen välityksellä.
Viikon vanhana Leo näytti paljon japanilaisemmalta
kuin nykyään
Mun ja Leon isän välit kuitenkin menivät totaalisen poikki helmikuun paikkeilla, eikä sen jälkeen olla oltu minkäänlaisessa yhteydessä. Jos Leon isä haluaisi pitää Leoon yhteyttä niin sen tietenkin sallisin - mielelläni itseasiassa - mutta kiinnostusta ei näytä löytyvän.
Tässä pitää kuitenkin muistaa myös ne kulttuurierot. Japanissa uusioperheet ei ole läheskään yhtä yleisiä kuin täällä Suomessa, ja ajattelutapa on siellä vielä kovin vanhoillinen. Jos on lapsia, niin pitää olla naimisissa, ja sitten ollaan naimisissa hamaan loppuun saakka - huolimatta siitä, ollaanko onnellisia vai ei. Tietenkin tähän sääntöön on paljon poikkeuksiakin, mutta se yleinen käsitys on tuollainen. Sitten jos erotaan, niin niihin eksiin ja yhteisiin lapsiin ei suuremmin pidetä yhteyttä.
Hyvä esimerkki tällaisesta kulttuurierosta on se, miten Leon isä oli ihan käsittämättömän yllättynyt siitä, että mun pikkusiskon isä tuli meidän mummulaan käymään eräänä jouluna, vaikka siellä oli myös mun äiti ja hänen uusi miehensä. Leon isä ei vaan voinut ymmärtää, miten mun äiti ja pikkusiskon isä voivat viettää yhteistä perhejuhlaa vaikka ovat eronneet! Eikä hän voinut käsittää miten äidin uutta miestä asia ei häirinnyt ollenkaan ja niin edelleen.
Suomi ja Japani siis eroavat monessa suhteessa melko paljon, enkä sen takia ole lainkaan yllättynyt ettei Leon isä ole edes yrittänyt pitää yhteyttä Leoon, tapaamisesta puhumattakaan. Mua asia harmittaa kovasti siksi, että Leolla on Japanissa kaksi ihanaa pientä serkkutyttöä, uskomattoman mukavat isovanhemmat ja kaks aivan huippua enoa, emmekä voi Leon isän takia pitää heihin yhteyttä. Toki sekin harmittaa, ettei Leo ole omaan isäänsäkään yhteydessä.
Haluaisin kuulla kasvatetaanko Leo kahteen kulttuuriin ja millätavoin tuot mukaan Japanilaista puolta. Onko mahdollista tulevaisuudessa muuttaa takaisin sinne (vieläkö olette naimisissa?) Tai miltä tulevaisuuden näkymät muuten näyttää :) En pahastu jos jätät vastaamatta :)
Aion kyllä opettaa Leolle japanilaiseen kulttuuriin liittyviä asioita ja mielellään myös japanin kieltä :) Olemme hakemassa eroa Leon isän kanssa, päätös oli minun. En usko, että välimme enää korjaantuvat, mutta eihän se silti muuta sitä että Leo on puoliksi japanilainen, ja haluankin hänen tietävän ja oppivan myös tästä puolesta itsessään.
Yksi miettimistämme Leon nimen
kirjoitustavoista japaniksi.
Olis ihanaa jos Leo oppis puhumaan myös japania, mutta pelkään että jos itse opetan niin opetan sen jotenkin huonosti, vaikka japania sujuvasti puhunkin. Oonkin siis miettinyt että joskus olis kiva, jos sais vaikka jonkun Suomessa asuvan japania äidinkielenään puhuvan Leon hoitajaksi vaikka kerran viikossa, niin että hoitaja puhuisi Leolle pelkkää japania. :)
Olisi kiva tietää miten sinä olet "yhteydessä" japanilaiseen kulttuuriin. Kuinka paljon käytät kieltä Suomessa, mitä japanilaista ruokaa teet/syöt, pidätkö japanilaisista elokuvista ym. Sitten vielä että oletko perehtynyt vähän tarkemmin Animeen ja Mangaan?
Käytän kieltä netissä jatkuvasti! Eniten tällä hetkellä Instagramissa, jossa seuraan pääasiassa japaninkielisiä käyttäjiä. Kirjoittelen myös itse Instagramiin japaniksi, aiemmin pelkästään mutta nyt myös englanniksi kun moni seuraajista ei ymmärrä japania.
Rakastan japanilaista ruokaa yli kaiken, mutta en yleensä kokkaile sitä kotona, lähinnä siksi että täältä päin on vaikea saada oikeanlaisia aineksia ja mausteita. Jos asuisin Helsingissä niin kävisin jatkuvasti Tokyokanissa enkä varmaan muuta söiskään kuin japanilaista ruokaa ;)
Anime ja manga ei oo koskaan olleet mun juttuja, vaikka jonkin verran oon niitä katsellut ja lueskellut. Enemmän aikanaan tykkäsin japanilaisesta musiikista, mutta sitäkään en ole kuunnellut suuremmin enää noin viiteen vuoteen.
Tältä näytin ennen :D
Japanilaiset näyttelijät on mun mielestä melkein poikkeuksetta aivan kamalan huonoja, ja suurin osa japanilaisista leffoista ja sarjoista on ihan liian teennäisiä, joten myöskään niitä ei tule katseltua. Japanilaiset koomikot sen sijaan on ihan maailman parhaimmistoa jos multa kysytään, mutta täällä tulee harvemmin mitään katseltua vaikka Japanissa niitä seurasinkin telkkarista jatkuvasti :) (Jos joku tietää ja on kiinnostunut, niin Downtown on - tietenkin - mun lemppari. Matsumoto on paras!)
Eli toisinsanoen japanin kieli on oikeastaan melkeinpä ainoa asia mikä mua tällä hetkellä japanilaisessa kulttuurissa kiinnostaa. Siitä tosin tykkäänkin sitten kaiken muunkin edestä! Aion tänä vuonna tehdä japanin kielen taitotasokokeen JLPT:n (Japanese Language Proficiency Test) vaikeimman tason. Tulevaisuudessa haluaisin opiskella japanin kieltä yliopistotasolla ja kenties kouluttautua kääntäjäksi, se olis mun unelma-ammattini. :)
Jotenkin oon ajatellut että olis hassua tehdä tälle blogille sivut Facebookissa kun lukijoita nyt ei niin megapaljoa ole, mutta toisaalta mitäs sen on väliä! Oon jo pitkään halunnut tehdä blogille FB-sivut että voisin jakaa siellä sellaisia lyhyitä ja ytimekkäitä juttuja joiden takia ei jaksa blogiin asti kirjoittaa, eikä viitsis omaa FB-sivuakaan niillä aina täyttää.
Aikani pähkäiltyäni päätin nyt vihdoinkin julkistaa tämän blogin FB-sivut, jotka on jo jonkin aikaa olleet valmiina mutta yksityisinä. Menkääs siis tykkäilemään Facebookin puolella! :) Sinne tulee siis aina linkit uusimpiin kirjoituksiin ja myös "ylimääräisiä" juttuja, joskin nyt vielä siellä ei ole muuta kuin kuva ihan vastasyntyneestä Leosta. ♥
Muistatteko kun puhuin joskus helmikuun lopulla aikovani liikkua enemmän ja syödä paremmin? No, menestys ruokailun ja liikunnan suhteen on ollut todella vaihtelevaa, ja välillä paino on hiipinyt takaisin alkulukemiin, mutta nyt vihdoinkin tuntuu että jotain on saavutettu.
Paino pysyi itseasiassa pitkään samana ja vasta toukokuussa elämäntapamuutos alkoi vihdoinkin näkyä myös vaa'alla, mutta tätä otin mitat viimeksi 28. helmikuuta niin vertailu on siksi niin pitkältä ajalta.
Vyötäröltä ja vatsalta on siis lähtenyt ylivoimaisesti eniten senttejä, ja onhan noita muutenkin lähtenyt ihan kivasti. Ei hassumpi muutos vain reilun 5 kilon painonpudotuksella! :) Eron näkee jo peilissäkin, mutta matkaa lopulliseen tavoitteeseen on vielä jonkin verran.
Nyt vihdoinkin tuntuu kuitenkin siltä, että oon päässyt kunnolla terveellisen ruuan makuun. Liikuntaa harrastan edelleen enemmän ja vähemmän satunnaisesti, mutta koiran takia tulee päivän aikana yhteensä sen 3-5km kävelyä ja siihen sitten muut kävelyt ja liikkumiset päälle. Suurimman muutoksen on silti selvästi aiheuttanut ruokavalion parantaminen.
Tarkoitus on siis päästä lähestulkoon samaan painoon, missä olin muutama vuotta sitten - laihdutettuani ensin 25kg ja päästyäni ensimmäistä kertaa sitten ala-asteaikojen oikeasti hoikkiin mittoihin. Edes raskaana ollessa en painanut yhtä paljoa kuin silloin pahimmillani, joten siinäkin mielessä jotain on saavutettu, kun en ole entisiin mittoihin enää ajautunut.
Varsinaisia vertailukuvia en oo jaksanut vielä ottaa, mutta tällä hetkellä eron huomaa parhaiten näistä vaatteista, jotka alkaa pudota päältä! En edelleenkään kyllä mahdu moniin vanhoihin farkkuihini, mutta painoinkin niitä ostaessani 56kg, nyt 63kg, eli kyllä tässä vielä matkaa on :D (Pituutta löytyy siis 168cm) Saa nähdä mahdunko enää ikinä vanhoihin farkkuihin, kun on raskaus ja synnytys takana. Mulla on varmaan viidet farkut joihin haluaisin mahtua, mutta se nähdään sitten myöhemmin mahdunko vai enkö!
Huh, reilu viikko vierähti kirjoittamatta! Asiaa on kyllä ollut mutta aikaa ei niinkään, sillä ollaan oltu paljon pois kotoa, ja kotona ollessa en oikein muuta jaksa tehdä kuin kytätä Supernaturalia Netflixistä. :D Mutta jospa tästä pikkuhiljaa taas elämä voittais energian suhteen, nukuin meinaan viime yönä 13 tuntia. Heräsin kyllä moneen otteeseen kun nukahdin sohvalle ja Leokin oli jotenkin levoton ja heräsi 3-4 kertaa yön aikana. Mutta teki kyllä terää nukkua 18.30-7.30, haha!
Tänään onkin sitten aikamoinen jumitus, mutta eiköhän se tästä hälvene. Edellisenä yönä olin nukkunut sen kolmisen tuntia, kun olin ensin valvonut itse ja sit Leo valvoi vielä monta tuntia yöllä... Mutta nytpä on vähän univelkaa otettu takaisin.
Mutta niin, tulin tänne kirjoittamaan siitä kävelystä! Leo on viime viikkojen aikana alkanut pikkuhiljaa saada rohkeutta kävelyyn, ja nyt poika käveleekin päivittäin pieniä matkoja. Voi että! <3 Kyllä saa olla äiti taas ylpeä!
Kuvamateriaalia on vain karhunkävelystä :D
Oon odottanut innolla että Leo alkais kävellä, ja toivonkin että oppis pian käveleen ihan kunnolla! Toistaiseksi matkat on hyvin lyhyitä ja välillä vaatii vähän maanittelua ja houkuttelua, mutta kyllä tuo ihan omien leikkienkin lomassa toisinaan kävelee. Taitoa riittäis sillä Leolla on tosi hyvä tasapaino, ja se esim. yrittää usein HYPPIÄ! Ja monesti myös "kyykkää" oikein vauhdilla ylös alas :D Eli siis enää on kiinni lähennä rohkeudesta ja siitä, että saa kävelyn rytmin hyväksi.
Mutta on se kyllä hassun näköstä kun tuommonen 10kk pallero kävellä töpsyttää! Leo painaa jo 11kg, on siis aika jässikkä. Leon serkkutyttö on nyt 20kk ikäinen, eikä paina vieläkään 11 kiloa! Oli hauska katsella Leoo ja serkkua vierekkäin viime lauantaina, kun serkkutyttö on sellainen siro pellavapää, ja Leo on "paksu" tummaverikkö. :D
Ollaan käyty rannalla myös, vaikka itse en kyllä tykkää järvessä uimisesta, mutta aurinkoa otan mielelläni! Leo pelkää järveä ihan hillittömästi joten ei oo Leokaan päässyt rantaveteen mulikoimaan, mutta eiköhän se isompana tule viihtymään järvessä äidin kyllästymiseen asti ;)
Isoveljeni perheineen oli käymässä täällä päin lauantaina, ja oli kyllä melkoista vilskettä kun pikkuveljemmekin perheineen vielä tuli samaan aikaan mummolaan. Lapsia oli meinaan Leon lisäksi kaksi 20kk ikäistä ja sellaiset 3v ja 6v lapset. Viisi lasta ja laskinko että kymmenen aikuistakin oli paikalla. Kaiken kukkuraksi molempien veljien tyttöystävät on raskaana, eli loppuvuodesta neljän taaperon ja yhden ekaluokkalaisen lisäksi lähisukuun kuuluu myös kaksi pikkuvauvaa. :D Huh, meidän isovanhemmilla on melko iso talo mutta sielläkin alkaa kohta tila loppua!
Sovittiin myös veljien kanssa, että lähdetään joku viikonloppu lähiaikoina Korkeasaareen käymään. :) Mukaan lähtis myös meidän pikusisko, täti ja serkku. Eli sellaisella mukavalla 13 hengen porukalla oltais lähdössä! En ookaan käynyt Korkeasaaressa aikoihin, kerran käytiin talvella pari kolme vuotta sitten mutta sitä ennen viimeksi lapsena. Sain kameraani pitkän putken ja odotankin innolla että pääsen kuvailemaan sillä eläimiä Korkeasaaressa!
Mulla on kamerassa kauhea kasa kuvia mitkä pitäis käydä läpi ja laittaa parhaat otokset tänne, joten sellaisia on luvassa lähiaikoina. Nyt laiskottaa sen verran, että nappasin vaan kasan Instagram-kuvia tähän kirjoitukseen! Oon muuten Instagramissa nimellä mirkkaaa, kahdella koolla ja kolmella aalla ;) Saa seurata, seuraan takas! (Jos seuraat jo enkä mä oo seurannut takas niin huutele jotain, en aina pysy kärryillä kaikista seuraajista kun ihan kaikkia randomeita en seuraa takaisin :D)
Nyt poistun vielä katselemaan Supernaturalia siksi aikaa kun Leo nukkuu!
