31.8.2012

Aina nälkä! + "Pinnallista" pohdiskelua...

Onko muilla synnytyksen jälkeen ja imettäessä ollut sellainen olo, että on KOKO ajan nälkä ja pitäs saada syödä kaikki mitä eteen tulee? :D Kulutus on tietysti nyt normaalia kovempi mutta huh huh, voisin syödä ihan älyttömiä määriä. Ja herkkuja tekee mieli ihan hulluna. Kyllä on itsekuri ollut kovalla koetuksella.

Mystistä sikäli, että mulla ei ollu tällästä ollenkaan raskausaikana. Paino pysyi hyvin kurissa, viikoilla 36 oli tullut vasta 8 kiloa painoa ja loput 5kg tuli sit kun tulin Suomeen ja herkuttelin suomalaisilla karkeilla ja isoäidin ruuilla, haha. Eli kaiken kaikkiaan 13kg, eikä olis varmaan tullut niinkään paljoa jos olisin pysynyt Japanissa :)

Mulla on nyt enää 3kg raskauskiloja jäljellä, pojan mukana lähti vajaat 5kg ja toiset 5kg lähti suunnilleen 1,5 viikossa. Sen jälkeen paino on pysynyt samassa ihan siksi, että aloin laskea kaloreita ja söin jonkun aikaa yli kulutuksen ja sitten jonkin aikaa n. kulutuksen verran. En tietysti tiedä ihan tarkalleen paljon kulutukseni on nyt mutta kalorilaskuri.fi:n arvioilla mennään ja arviot on tähän mennessä toimineet hyvin :)

Painan tällä hetkellä 66kg, ja tarkoitus on maltillisesti tiputtaa painoa kunnes pääsen taas 5:llä alkaviin lukuihin. Olen painanut pahimmillani n. 80kg, kunnes laihdutin 56-kiloiseks vuonna 2010. Ennen raskautta painoin 63kg, eli oli tullut hieman painoa takaisin, mutta ei nyt mitenkään järkyttävästi. Kaikista tyytyväisin olen ollut silloin kun paino alkaa 5:llä, eli sinne olis tarkoitus päästä takaisin :) Mielellään johonkin 56-58. Olen 168cm pitkä, eli ihan sopiva paino kaikin puolin tuo. Eipä sillä, normaalipainoinen olen nytkin enkä sikäli valita :)

Painonpudotusta vaan hankaloittaa se että nyt varsinkin ehkä pari viikkoa on ollut sellaista että tekee mieli vaan syödä ja syödä! Nyt joudun laskemaan kaloreita siksi etten söis liikaa vaikka ensin oli toisin päin, haha.

Ja ennen kuin joku tulee ihmettelemään miten imettävä äiti voi laihduttaa... No, ensinnäkin kyllä se on ihan sallittua kunhan tekee hyvin maltillisesti ja syö riittävän paljon terveellistä ruokaa, ja toisekseen imetän vain osittain. :) Pelkään kovasti sitä että maidon määrä vähenis entisestään, joten tosiaan aikomus on syödä riittävästi ja terveellisesti!

Kävin myös ihan viimesille asti kävely- ja hölkkälenkeillä, ja nyt olen alkanut taas kävellä 5-10km lenkkejä. Hölkkä olis myös tarkoitus aloittaa uudestaan pikkuhiljaa. Neuvolatädin neuvo oli odottaa hölkän kanssa jälkitarkastukseen asti eli olen vielä toistaiseksi joutunut hillitsemään hölkkäyshimoni. Unelmani olisi joskus juosta puolimaraton. :)

Kun nyt tälläsistä pinnallisemmista jutuista alettiin puhua...


Kokeilin aikani kuluks tänään vähän tummempaa meikkiä - kuva on huono mutta meikistä tuli ihan hyvä. Leo on ihanan helppo lapsi, niin on aikaa tehdä kaikkea tälläistäkin. :D Katotaan sit uusiks kun poika alkaa liikkua, varsinkin jos tulee yhtään isäänsä joka oli armoton rasavilli pienenä...

Joka päivä tulee kyllä oltua kiitollinen siitä, että Leo on kohtalaisen helppo vauva, nukkuu yöt hyvin (herää n. 2-3 tunnin välein syömään, mutta ei kitise tai valvoskele sen enempää) ja on terve. Viimeinen viikko on ollut aika rankkaa kun poika on itkenyt enemmän ja monta tuntia päivässä tulee pideltyä sylissä ja hyssyteltyä kun muuten tuo ei saa juuri nukuttua, mutta mitään koliikkimaista tuntikausia pää punasena huutoa ei onneks oo ollut.

Mulle on tärkeätä, että saan myös olla oma itseni sen lisäksi, että olen äiti. Asun nyt siis väliaikaisesti isovanhemmillani, ja vaikka olisin ihan vaan isovanhempien ja Leon kanssa koko päivän, meikkaan silti joka ikinen päivä, katson että vaatteet on siistit ja hiukset puhtaat ja nutturalla tai muulla simppelillä mutta siistillä kampauksella. Teen kaiken tämän sillon kun Leo nukkuu, eli siis onnistuis ihan yksin ollessakin - en tyrkkää vauvaa isovanhempien hoitoon ja mene kyttäämään itseäni peilistä.. :D

Ymmärrän kyllä hyvin äitejä, jotka eivät jaksa tehdä samanlaisia juttuja kun on enemmän lapsia tai lapsella on vaikka koliikki tai muu ongelma joka vaikeuttaa arkea. Mua itseäni vaan piristää tosi paljon se, että käytän pienen ajan päivästä ihan vain itseeni. Meikkasin myös synnytysvuodeosastolla, ja ai että miten paljon inhimillisempi olo tuli. Muuten siellä olis varmaan tullut ihan mökkihöperöks, varsinkin kun Leo nukkui melkein koko ajan ensimmäiset päivät :)

Tarkoitukseni ei kuitenkaan ole arvostella äitejä, jotka eivät viitsi meikata tai muuta. Vauvan kanssa elo on jokaisella erilaista, ja koen itseni hyvin onnekkaaksi kun on noinkin helppo vauva kuin Leo. Vauva on kaikista tärkein prioriteetti ja itsekin laitan vauvan aina itseni edelle, mutta käytän vauvan nukkuma-ajat hyväkseni ja keskityn silloin ihan vaan itseeni :) Tietysti rankempaa on myös niillä, joilla on iso perhe ja esimerkiksi paljon pyykkiä pyykättävänä. Tuo yksi pieni nyt ei vielä paljon pyykkiä tee, vaikka vaatteita vaihdetaankin usein puklaamisen takia.

Mutta kuitenkin, itseäni ainakin auttaa olemaan parempi äiti Leolle, kun pidän huolta myös itsestäni, ja mulle siihen liittyy meikkaaminen ja siistit vaatteet. Jollekin toiselle se voi olla jotain ihan muuta, vaikka pitkä kuuma vaahtokylpy tai päiväkirjan kirjoittaminen tai vaikka varpaankynsien lakkaaminen :)

Mulle myös kirjojen lukeminen ja ihan vaan tietokoneella hengailu tai pelaaminen on asioita mitä tykkään tehdä sillon kun Leo nukkuu eikä oo pyykättävää tai siivottavaa tai muuta tärkeämpää mitä pitäis tehdä. Kirjat varsinkin on sydäntä lähellä! Tänä vuonna olen lukenut 31 kirjaa, tavoite olis lukea 52 vuoden loppuun mennessä eli keskimäärin kirja per viikko! :)


Mitä te tykkäätte tehdä sillon kun vauva/lapset nukkuu ja saat viettää ihan omaa aikaa hetken?

30.8.2012

Leon japanilaiset juuret

Noniin, nyt voisin kirjoitella hieman tuosta miehestäni eli Leon isästä, ja hänen perheestään.

Ihan ensimmäisenä mainittakoon, että minun ja mieheni yhteinen tulevaisuus on tällä hetkellä hieman epävarmalla pohjalla. En aio mennä yksityiskohtiin sen tarkemmin näin julkisesti, mutta se on yksi syy, miksi olen Leon kanssa vielä Suomessa. Muitakin syitä oli tosin, mm. se että omalta perheeltä mun on helpompi pyytää apua vauvan kanssa, ja se että näin mun perheeni pääsi tapaamaan vauvan heti. :)

Mieheni on siis japanilainen, minua 9 vuotta vanhempi eli täyttää tänä vuonna 34, ja työskentelee tällä hetkellä opettajana aikuiskoulussa, opettaen mm. kotisivujen tekoa ja Adoben (Photoshop, Illustrator, Dreamweaver jne.) ja Microsoftin (Word, Excel jne.) tuotteiden käyttöä.

Mieheni on alunperin kotoisin Nagoyasta Aichin prefektuurista, josta hän 11-vuotiaana pojankoltiaisena muutti perheensä kanssa pienempään kaupunkiin Aichin sisällä. Mies asuu edelleen samaisessa kaupungissa, jossa minäkin asuin 4,5 kuukautta raskausaikana. Talomme on mieheni isovanhemmilta perinnöksi jäänyt iso, perinteinen japanilainen talo - eli todella kaunis ja avara, mutta myös todella kylmä talvisin ja kuuma kesäisin!

Syötiin kegani-rapuja miehen vanhempien luona :)
Mieheni perheeseen kuuluu tämän äiti ja isä, jotka ovat eronneet, mutta asuvat samassa talossa eri huoneissa. Tässä äidin ja isän talossa 5 minuutin ajomatkan päässä meiltä asuvat myös mieheni 32-vuotias pikkuveli ja tämän vaimo, sekä heidän aivan ihana 2-vuotias tyttärensä. Miehelläni on myös 44-vuotias isoveli, joka asuu vaimonsa ja 6-vuotiaan tyttärensä kanssa n. tunnin ajomatkan päässä, Gifun prefektuurissa.

Mieheni perhe on aivan uskomattoman lämmin ja ihana, mukaanlukien veljien vaimot. Vaikka mieheni veljineen ja veljien vaimoineen ovat kaikki minua jokseenkin vanhempia, tulen kaikkien kanssa erittäin hyvin toimeen, ja kaikilla on huumorintaju erittäin hyvin kohdallaan. Usein mieheni erittäin leikkisän (minua siis 19 vuotta vanhemman) isoveljen kanssa kiusaamme miestäni yhteistuumin :)

Aikamoisia mörköjä nuo keganit.
Kokoontumiset perheen kesken ovat aina todella hauskoja, kaikki vitsailevat ja leikkimielisesti kiusaavat toisiaan jatkuvasti. Koko perhe on ottanut minut ihan täysin perheenjäseneksi, ja japanilaiseen tapaan anoppini kutsuu minua tyttärekseen ja minä kutsun häntä äidiksi, samoin kuin mieheni isoveljeä kutsun isoveljeksi ja isoveljen vaimoa toisinaan isosiskoksi ja niin edelleen. Ei siis puhuta mistään anopeista ja apeista ja brother-in-laweista vaan perheenjäsenistä. Jos on epäselvää puhunko mieheni vai omista perheenjäsenistäni, käytän nimityksiä Japanin perhe ja Suomen perhe. :)

Rapujen syönti on sotkuista puuhaa, vaikka tässä
vaiheessa mies olikin jo suurimmat sotkut siivonnut pois.
Laittaisin tähän muuten ihan kasvokuviakin, mutta mieheni ei toistaiseksi tiedä tämän blogin olemassaolosta enkä siis ole kysynyt voinko laittaa hänen ja perheensä kuvia tänne. En usko että kenelläkään olisi mitään sitä vastaan, mutta kuitenkin. :)

Mies tykkää tuoda sisälle liskoja, sammakoita jne...
Tämä on yamori-lisko, jonka sanotaan suojelevan taloa.
Ja tämä on yamorin kakkaa miehen housuilla.
Siitäs sai :)
Puhun muuten mieheni kanssa ihan pelkästään japania, samoin kuin hänen perheensä kanssa. Puhuin japania sujuvasti jo tavatessani mieheni 3 vuotta sitten, ja nämä 3 vuotta ovat tietenkin auttaneet parantamaan kielitaitoa entistä enemmän. Japanini ei ole täydellistä, mutta pystyn keskustelemaan japaniksi ja myös hoitamaan viralliset paperiasiat sun muut japaniksi, eli mitään kielimuuria ei tuntunut olevan missään vaiheessa Japanissa ollessa.

Maailman pisimmällä riippusillalla Akashi Kaikyoulla.
Koben kaupunki avautuu edessä. Olimme olleet Awaji-
saarella kalastamassa kaksin mieheni kanssa :)
Mitä Leon kasvatukseen tulee, tarkoitus olisi opettaa pojalle molemmat kielet, sekä suomi että japani. Aikomukseni on siis puhua pojalle pelkkää suomea, vaikka asuisimmekin Japanissa. Välillä mietityttää, että tuleekohan siitä yhtään mitään ja tunteekohan mies olonsa ulkopuoliseksi, jos vaimo ja lapsi puhuvat keskenään kieltä mistä ei ymmärrä hölkäsen pöläystä. Elättelen ehkä kuitenkin toivoa siitä, että mieskin oppisi siinä samalla hieman suomen kieltä.. :) Mutta sen näkee sitten.

Lisäksi olisi tietenkin kiva, jos Leo oppisi arvostamaan sekä suomalaista että japanilaista puolta itsessään, ja kenties jopa oppisi parhaat puolet molemmista kulttuureista. Haaveenani on, että vaikka mies ei töiltään pääsisikään usein Suomeen käymään, voisimme Leon kanssa tulla vaikka kerran vuodessa vähän pidemmälle reissulle tänne Suomeen, jotta poika pääsisi aina kuulemaan suomen kieltä ja tutustumaan suomalaiseen kulttuuriin lähemmin.

Tarkoitukseni on jäädä ihan kotiäidiksi - ehkä jossain vaiheessa jotain pientä työtä voin ottaa lisäksi, mutta mulla ei todellakaan ole mitään sitä vastaan että olisin kotona pitämässä taloa pystyssä ja keskittyisin Leoon sillä välin kun mies tuo leivän pöytään. Jossain vaiheessa Leon (ja mahdollisten tulevien lasten) kasvettua isommaksi saatan alkaa taas unelmoida kääntäjän opinnoista ja töistä... Mutta toistaiseksi kotiäitiys sopisi meikäläiselle vallan mainiosti. Olinkin koko ajan Japanissa ihan kotivaimona - minä siivosin ja pyykkäsin ja laitoin ruuat sillä välin kun mies kävi töissä, ja tämä asettelu sopi meille vallan mainiosti.

Nyt on kuitenkin lopetettava kirjoittaminen tähän, sillä Leolla on taas hieman huono päivä, ja vaikka tuossa 5 minuuttia sitten tuntui nukahtaneen koppaansa, nyt sieltä kuuluu taas pientä tyytymätöntä ähinää, jolla on suuri todennäköisyys muuttua itkuksi ihan lähiminuutteina. Eli tämä postaus on nyt tämän pituinen, ja jossain vaiheessa myöhemmin voin sitten kirjoitella lisää vaikkapa siitä miten tapasimme mieheni kanssa, miten naimisiinmeno onnistui kahdessa maassa, jne. :)

27.8.2012

Pieniä hankaluuksia

Viime päivät on olleet vähän hankalia Leon kanssa, joten en ole jaksanut kirjoitella tänne. Leo on ollut kovin levoton ja itkuinen, eikä öisinkään meinaa saada unta. Muitakin oireita kuten normaalia runsaampaa puklauttelua ja yökkäilyä on ollut ja tänään soitin neuvolaan, josta käskivät näytille lääkärille. Lääkäri tutki pojan perinpohjaisesti, mutta ei onneksi löytynyt mitään mihinkään sairauteen viittaavaan.

Nyt tänään poitsu onkin sitten onneks nukkunut paremmin kuin moneen päivään, aamupäivää lukuunottamatta. Tällä hetkellä Leo nukkuu rauhallisesti omassa "kopassaan" ensimmäistä kertaa pariin päivään :) Muuten nukkuminen ei ole onnistunut kuin sylissä, vieressä tai vaunulenkillä.

Kommenteissa toivottiin että kirjoittaisin hieman Leon japanilaisesta isästä ja muutenkin pojan japanilaisista juurista, ja teen sen varsin mielelläni sitten kun on vähän enemmän aikaa :) Eli lähipäivinä luvassa kirjoitus aviomiehestäni, josta en olekaan vielä kirjoitellut tänne muistaakseni kertaakaan!

Poika oli niin suloinen kainalossa nukkuessaan,
että piti ottaa kuva, vaikka kello oli vielä aivan liian
vähän ja nukuttiinkin vielä monta tuntia :)



24.8.2012

23.8.2012

Shoppailua vauvan kanssa

Leolla oli tänään jostain syystä tosi huono päivä, ei millään oikein nukkunut ja itkeskeli vaan. En keksinyt sille oikein mitään syytäkään, poika itki vaikka oli kuivissa vaipoissa ja puhtaissa vaatteissa ja ruokittu. Tarjoilin pulloa ja rintaa vuorotellen ja tuntui aina ensin maistuvan mutta hetken päästä syöminenkin meni vaan itkemiseks. Epäilen meillä olevan sammasta ja neuvolassa epäiltiin samaa minun ja pojan oireiden mukaan, eli Leon suu saattoi olla kipeä, minkä takia ruokakaan ei sitten oikein maistunut. Itku ei tosin ollut mitään varsinaista kipuitkua tai muuta, mistä huolestuisi, vaan sellaista pientä rutinaa ja kitinää lähinnä koko päivän.

Yrityksistä huolimatta Leo nukahteli vain hyvin lyhyiksi ajoiksi, korkeintaan 15-20 minuutiksi, ja heräsi taas itkeskelemään. Alkoi itseäkin väsyttää niin paljon, että päätin lykätä pojan rattaisiin ja lähteä kävelylle. Leo nukahtaa kaikista nopeiten rattaissa ja autossa, ja aina reissussa vaan nukkuu ja nukkuu, kun liike ja tärinä auttaa pysymään unessa. Ajattelin kävelyn virkistävän myös omaa mieltä.

Leo itki hieman pihalla rattaiden ollessa pysähdyksissä, mutta itku loppui heti kun lähdin kävelemään, ja pian poju olikin syvässä unessa. Käveltiin 5km tuollaiselle alueelle missä on parit kauppakeskukset, ja vaikka alunperin tarkoitus oli käydä vain lenkillä, menin sitten myös toiseen kauppakeskukseen sisälle asti. Kävin syömässä Subwayssa ja sen jälkeen menin kahvilaan kahville ja donitsille. :)

Leo nukkui hienosti niin pitkään kun rattaat oli liikkeessä, mutta Subwayssa alkoi heti pieni itku kuulua rattaista. Pöytään päästyäni otin pojan rinnalle ja syötiin sitten molemmat samaan aikaan! Leo nukahti uudestaan ja laitoin takaisin rattaisiin, mutta pian poika heräs taas ja imetin sitten lisää kahvilassa. Julkisesti imettäminen ei ole mulle mikään ongelma, joskin ymmärrän kyllä niitäkin äitejä jotka eivät julkisesti halua imettää :) Olen kovin ujo monessa asiassa mutta ihme kyllä, julkinen imettäminen ei saa nolostumaan.

Subwayn penkillä :)
Subwayn ja kahvilan jälkeen mentiin käymään KappAhlilla, mutta Leo alkoi taas heräillä itkuisena, joten lähdin KappAhlilta melko nopsaan ja istahdin kauppakeskuksen penkille syöttämään vielä korviketta. Leo syö huoneenlämpöistä korviketta ihan yhtä mielellään kuin lämmitettyä, eikä siitä ole aiemminkaan seurannut vatsanpuruja tai muita ongelmia, joten mikron puute ei haitannut.

Hymyilytti kovasti kun ohikulkijat pysähtyivät välillä kommentoimaan, eräs äitikin näytti Leoo pienelle, ehkä 1,5-2-vuotiaalle pojalleen, ja molemmat hymyilivät leveästi Leoo katsellessaan :) Ja jossain vaiheessa vanhempi rouva tuli ja sanoi, että "voi, pienellä on iskenyt nälkä!" ja kyseli hieman minkä ikäinen Leo on ja niin edelleen. Ja kysyipäs muuten myös, että "onko se tyttö?" :D Haha, noi Leon vaatteet on melko neutraalin väriset ja lisäksi poitsu oli suurimmaksi osaksi tuon  valkoisen matkapussukan peitossa, niin kyllähän se tytöstäkin olis mennyt. Hymyilin vaan ja sanoin että poikahan tuo. Lähtiessään rouva onnitteli ja toivotti meille hyvät jatkot.

Sitten kun pikkumies oli syönyt vatsansa täyteen, menin vielä Seppälään ja Lindexille käymään, ja .jälkimmäisestä löytyikin vauvanvaatteita -50% alennuksessa! Ostin Leolle kahdet ihanat housut, ja aurinkolasit! :D Nauratti nuo vauvan aurinkolasit niin paljon, että oli pakko ostaa, kun vielä sai puoleen hintaan. En usko että niitä tulee kamalasti käytettyä, kun tarkoitus ei tosiaan ole pitää Leoo suorassa auringonpaisteessa muuten kuin pakon edessä, mutta saadaan me niistä varmaan ihan päheitä kuvia ainakin aikaiseksi. ;D

Lindexin jälkeen lähdettiin sitten takaisin kotia kohti, ja kaiken kaikkiaan koko reissuun meni melkein 5 tuntia! Oli tosi kivaa kävellä oikein pitkä lenkki, yhteensähän tuli 10km kävelyä + kaikki mitä kauppojen ja kauppakeskusten välillä tuli käveltyä (onnistuin ensin menemään väärään kauppakeskukseen...). Oli myös kivaa olla liikkeellä ihan vaan kaksin Leon kanssa, vaikka välillä olikin vähän hankalaa taiteilla esim. rattaiden ja tarjottimen kanssa. Vessaankin olisin halunnut, mutta en kyllä keksinyt miten voisin julkisessa vessassa käydä. :D

Kaiken kaikkiaan reissu oli siis varsin onnistunut, ja tulee varmasti vastaisuudessakin käveltyä tuonne samoille kauppakeskuksille sään salliessa. Onneksi tänään ei satanut, aurinkokin jopa vähän paisteli, vaikka viime päivät on olleet ihan pelkkää kaatosadetta täällä päin.

Uni maittoi ♥
Tänään varmasti nukuttaa, toivotaan että Leokin on hieman levollisempi kuin viimeiset kaksi yötä. Toissayönä Leo jostain syystä päätti herätä kahdelta yöllä ja valvoi yli viiteen aamulla! Tietenkin valvoin sitten itse myös, ja aamulla väsytti - olin meinaan jutellut mieheni kanssa Skypessä myöhään, enkä ollut vielä päässyt edes nukkumaan silloin kahdelta... Nukuin jostain puoli kuudesta yhdeksään! Viime yönä Leo heräsi neljän-viiden aikaan kamalan itkuisena ja nälkäisenä, yleensä ollaan selvitty yöt juuri ja juuri ilman korviketta mutta viime yönä oli pakko tehdä poikkeus ja syöttää korviketta kun poika oli selvästi tosi nälkäinen eikä saanut nukuttua vaikka yritin imettää.

Laitetaan tähän loppuun vielä kuva noista ihanista housuista jotka ostin Lindexiltä, aurinkolasit näkyy kuvassa myös :D

Värit meni huonoiksi kehnolaatuisessa kuvassa, mutta
nuo kuviot on ihanan kirkkaan sateenkaarenvärisiä :)

Fenugreek eli sarviapila maidontuotannon apuna

Kuten olen tässä blogissa tehnyt jo hyvinkin selväksi, joudun syöttämään Leolle osittain äidinmaidonkorviketta, sillä oma maitoni ei riitä pojan kasvun takaamiseksi.

Olen koko tämän melkein 5 viikkoa Leon syntymän jälkeen yrittänyt kaikin keinoin lisätä maidontuotantoa, imettämällä mahdollisimman paljon ja välttämällä korviketta viimeiseen asti ja niin edelleen - tästäkin olen puhunut muissa kirjoituksissani, joten en nyt tylsistytä tätä mahdollisesti lukevia kertaamalla kaikki keinot taas uudestaan.

Missään vaiheessa maidontuotantoni ei kuitenkaan ole kasvanut mitenkään merkittävästi, ja Leo saa edelleen 500-700ml korviketta päivässä. Leon painosta keskiarvolla laskien määrä on vähintään puolet hänen maidontarpeestaan.

Kuva Wikipediasta
Olen jutellut ongelmistani monien muiden äitien kanssa, ja todella monet ovat suositelleet kokeilemaan rohtosarviapilaa (engl. fenugreek), jonka kerrotaan lisäävän maidontuotantoa.

Olen toki hyvin varovainen sen suhteen, mitä imetysaikana suuhuni laitan, mutta sarviapilaa on käytetty tuhannet vuodet mm. ruuanlaitossa Intiassa, eikä nykylääketiedekään ole todennut sarviapilalla olevan mitään vakavia sivuvaikutuksia kunhan annostus on kohdillaan. Sarviapilaa löydät myös Suomessa myytävistä tuotteista, esimerkiksi Weledan imetysteestä.

Netti on pullollaan tarinoita sarviapilasta, enkä itse ole mihinkään sen negatiivisempaan törmännyt kuin että joillakin sarviapila ei auttanut maidontuotannossa. Toisilla sarviapila saa vatsan sekaisin ja harvoilla on pahentanut astmaoireita, mutta mitään oikeasti vaarallista sivuoiretta ei mainita millään sivuilla, ei lääketieteellisillä sivuilla eikä sellaisilla, joissa sarviapilaa käyttäneet ovat kertoneet omia kokemuksiaan.

Tästä rohkaistuneena siis päätin hommata purkillisen sarviapilakapseleita iHerbistä. iHerb on hyvin luotettava ja hyvämaineinen sivusto, jolta löytyy jos jonkinlaista yrttiä ja vitamiinia ja muuta ravinnelisää kaikenlaisissa mahdollisissa muodoissa. Suosittelen sivua lämpimästi, sillä vitamiinit yms. ovat siellä usein todella paljon halvempia kuin Suomessa apteekissa ostetut. Aina kannattaa tietysti tutkia millainen maine harkitsemasi tuotteen valmistajalla on, ennen kuin tekee tilauksen, etenkin raskaana ollessa tai imettäessä.

Mutta niin, tarkoitus ei ollut tässä mainostella iHerbiä, vaan puhua tuosta sarviapilasta!

Aloitan kuurin tänään - 3 kapselia 3 kertaa päivässä, josta tulee 5490mg sarviapilaa per päivä. Suositeltu päiväannostus maidontuotannon lisäämiseksi on 3,5-7,3g päivässä, eli tuo ~5,5g lienee juuri sopiva.

Lähteiden mukaan useimmat äidit huomaavat maidontuotannon lisääntyvän 24-72 tunnin sisällä, joillakin on kestänyt kaksikin viikkoa, ja toisilla taas ei tapahdu minkäänlaista muutosta. Kirjoittelen tänne blogiini sitten että tuntuuko mitään muutosta tapahtuvan, ja tuleeko mitään sivuoireita!

Jos kiinnostuit rohtosarviapilasta ja aihetta käsittelevien artikkelien lukeminen sujuu myös englanniksi, suosittelen lämpimästi tutustumaan KellyMomin artikkeliin rohtosarviapilasta. Artikkelin lopusta löydät myös linkkejä lähteisiin ja muihin rohtosarviapilaa käsitteleviin artikkeleihin ja tutkimuksiin.

KellyMom on yksi suosituimmista, suurimmista ja luotettavimmista amerikkalaisista imetysapusivustoista, ja sivua kannattaa tutkiskella muutenkin jos koet että imetys ei suju ihan niin hyvin kuin sen pitäisi.


Jos haluat tilata jotain iHerbistä, käyttämällä alennuskoodia XAB324 saat $5 alennusta tilauksestasi, $10 jos tilauksesi arvo on yli $40. Kyllä, saan siitä itse pienen bonuksen jos joku tuota koodia käyttää, mutta se ei vaikuta sinun tilaukseesi millään tavoin muuten kuin hintaa alentamalla. :) Alennus toimii vain ensitilaajalla.


Onko tätä lukevista kukaan käyttänyt luonnonmukaisia lisäravinteita, yrttejä tms. maidontuotannon lisäämiseen? Oletko huomannut eroa?

22.8.2012

Hankinta: Imetystyyny

Kuva Pikku Piian kotisivuilta

Viimeaikoina huomasin selkäni tulevan yhä useammin kipeäksi imettämisestä, etenkin kun Leo viihtyy rinnalla hyvin pitkiä aikoja - pelkkään imettämiseen menee usein 45-60 minuuttia, ja sen lisäksi poika on paljon sylissä/rinnalla senkin takia että on vielä vähän huono nukkumaan itsekseen. Homma sujui vielä ihan hyvin sillon kun poika oli sellainen 3,5-kiloinen, mutta nyt painoa alkaa olla melkein 5 kiloa, ja painonmuutoksen todella huomaa.

Olen tähän asti yrittänyt taiteilla kaiken maailman sohvatyynyillä itseäni parempaan asentoon imetyksen aikana, mutta mikään ei ole tuntunut auttavan ja yläselkä oli jatkuvasti kipeänä ja hartiat jumissa.

Eilen sitten päätin, että vaikka 30-40e tyynystä kuuostaa hurjan kalliilta, ostan meille imetystyynyn. Olimme tänään joka tapauksessa lähdössä läheiseen isoon Prismaan käymään, ja sieltähän löytyikin sitten noita Pikku Piian imetystyynyjä.

Prismasta olis löytynyt myös Muumi-imetystyynyjä, mutta aikani malleja katseltuani päädyin kuitenkin valitsemaan Pikku Piian, sillä sen muoto vaikutti mielestäni paremmalta.

Tyyny maksoi Prismassa 39,95e, mutta nyt pari kertaa käytettyäni en voi muuta sanoa kuin että on todellakin rahansa arvoinen :) Tyynyn kanssa saa ihanan paljon paremman asennon imetykseen minkälaisella tuolilla tai sohvalla tahansa. Tyyny on myös riittävän paksu/iso, että vauvan saa niin ylös että jopa niinkin pienirintainen kuin minä saa vauvan helposti ihan kiinni. :D Sen lisäksi tyynyn sisällä on styroksipalloja, joka mahdollistaa tyynyn muovailun, ja niiden ansiosta tyyny on myös riittävän tukeva - vanutyynyjä saa aina käyttää useampia kun menevät kasaan vauvan painon alla, mutta sitä ongelmaa ei tuon imetystyynyn kanssa ole. Muumi-imetystyynyn sisällä on vanua, mikä oli yksi syy miksi en sitä ottanut; se vaikutti siltä, että ei välttämättä anna tarpeeksi tukea.

Olen siis ihan todella tyytyväinen tuohon ostokseen, yksi parhaista asioista mitä olen vauvaan liittyen ostanut! On myös ihanaa että voin esim. istuskella tietokoneella ja antaa vauvan nukkua sylissä; Leo rakastaa sylissä nukkumista, mutta yksikätisyys alkaa aina jossain vaiheessa kyllästyttää, ja siirrän pojan koppaansa nukkumaan (josta tuo usein sitten herää hyvin pian...). Nyt Leo makaa sylissäni mukavassa asennossa, pää vasemman käsivarteni päällä mutta muuten tyynyn ja vatsani varassa, ja tyynyn antaman tuen ansiosta pystyn käyttämään myös vasenta kättäni tämän kirjoittamiseen.

Suosittelen siis todella imetystyynyä kaikille äideille (auttaa tietysti ihan yhtä lailla pulloruokinnassa, meillä tehdään molempia!), vaikka itse olinkin alkuun skeptinen, että onko sellaisesta nyt oikeasti muka jotain hyötyä, kalliskin on. Kummasti vaan alko kiinnostus herätä sitten kun selkä alkoi olla jatkuvasti niin kipeänä ja jumissa, ja nyt en voiskaan tyytyväisempi olla päätökseeni :)

Laitoin tyynyn päällisen heti pesuun, sillä pakkaus oli
kaupassa auki, ja tyynyä oli varmasti monet hiplailleet.
Tyynyä piti silti tietysti heti päästä käyttämään :)

20.8.2012

1kk neuvola + imetyspohdiskelua

Tänään oli Leon 4-viikkoistarkastus :)

Strategiset mitat (suluissa syntymämitat):

Pituus: 55,5cm (52cm)

Paino: 4670g (3810g)
Päänympärys: 39,5cm (36cm)

Jätkä on kasvanu melkein kilon syntymästä - ja n. 1,2kg siitä mitä se oli vielä 2,5 viikkoa sitten! :D Ilmankos se on alkanu tuntua painavemmalta sylissä...

Mut ihanaa että Leon paino on nyt noussut niin hyvin kun on ollut osittain korvikkeella. Painohan toki kaikilla laskee aluksi mutta Leolla tosiaan painonlasku jatkui yli viikon kotiutumisen jälkeenkin, jolloin lastenlääkäri sitten käski alkaa antaa korviketta. Sillä saatiin paino vihdoinkin nousuun sillon ja nyt se onkin noussut huimasti. :)


Mulle meinas vaan tulla vähän paha mieli neuvolassa, kun neuvolan täti oli taas vähän sillä linjalla, että se korvike olis hyvä saada pois käytöstä. No, arvaa vaan, onko tässä yritetty. :x En mitään niin paljon haluiskaan tällä hetkellä kun pystyä täysimettämään, mutta kun ei sitä maitoa tule niin ei sitä tule, ja kaikkeni oon yrittänyt maidon lisäämiseks, mm. seuraavanlaiset keinot on olleet käytössä:

 ★ Imetän jatkuvasti niin pitkään kunnes poika ei enää kestä, esim. yöt menee täysin ilman korviketta mikä aina johtaa siihen että aamulla n. viidestä tai kuudesta yhdeksään tai kymmeneen Leo heräilee vähintään puolen tunnin välein syömään ja saa jatkuvia rintaraivareita ja muutenkin itkeskelee paljon, kun maitoa ei tule. Sinnittelen joka aamu 9-10 asti siinä toivossa että pitkät imetyssessiot auttais maidon lisäämiseen.

★ Oon jutellut asiasta neuvolan tätien, lasten poliklinikan lääkärin ja monien muiden äitien kanssa. Oon pyytänyt apua ja saanut hirmuisen paljon neuvoja ja lukenut netistä kaikkia keinoja, millä voin yrittää lisätä maidontuotantoa.

★ Syötän korvikkeen hitaasti, rintaruokintaa edistävällä hitaasti virtaavalla tutilla varustetulla tuttipullolla, yleensä ainakin kahdessa osassa. Imetän aina ennen korviketta, melkein aina sen jälkeen, ja usein myös välissä.

★ Aluks mulla tippui paino hurjaa tahtia, mutta sitten aloin syödä reilusti enemmän, laskin kaloreita varmistaakseni että syön enemmän kuin kulutukseni verran, ja sain painonlaskun aisoihin. Syön kasviksia ja vitamiinivalmisteita ja pidän huolen että makrot (rasvat, proteiinit ja hiilarit) on hyvällä mallilla ja kaikkia tulee tarpeeksi.

★ Herättelen vauvaa imetyksen aikana, että imetys olis mahdollisimman tehokasta. Imetän ihan vähintään 20-30 minuuttia kerrallaan, yleensä imetykseen menee 40-50 minuuttia, ja imetän suurimman osan ajasta ainakin kerran kahdessa tunnissa.

★ Yritän säännöstellä korvikkeen määrää, ja vaikka välillä tekis mieli antaa isompi satsi, annan aina vähän vähemmän kun mitä tiedän pojan pystyvän syömään, että ei täyttäisi vatsaansa pelkällä korvikkeella vaan heräisi taas imetykselle jonkin ajan kuluttua.

★ Oon jopa alkanut syömään kaurapuuroa melkein joka päivä, kun useampi äiti neuvoi kaurapuuron auttavan lisäämään maidon määrää!

Että joo. Kyllä tässä on yritetty ja paljon. :( Ensimmäinen viikko kotona oli todella ikävä kun Leo heräili jatkuvasti kamalan nälkäisenä ja itki yötä myöden, ja yleensä kerran yössä annoin Leolle pienen määrän korviketta että saatais vähän nukuttua... Oli oikeasti kamalan suuri helpotus kun lastenpolin lääkäri vihdoinkin sanoi, että kyllä tässä nyt on selkeesti kyseessä maidon riittämättömyys ja että "saan" alkaa antaa korviketta niin paljon kuin vauva vaan sitä syö.

Mua oikeasti harmittaa tosi paljon se, että en pysty täysimettään. Tykkään imetyksestä ja haluaisin tietenkin antaa lapselleni sitä luonnollisinta mahdollista ruokaa. Keinot vaan alkaa olla aika vähissä...

Arvostan tosi paljon sitä, että neuvolassa ollaan imetysmyönteisiä, koska jotkut äidit eivät välttämättä tiedä imetyksestä kauhean paljoa, ja tarvivat apua että imetys saadaan sujumaan. Monella varmasti on alkuvaikeuksia ja maidon riittämättömyyttä, joka sitten oikeanlaisella neuvolan ohjeistuksella menee ohi, ja äiti voi täysimettää. Tykkään siitä, että heti ensimmäisenä ei olla tyrkyttämässä tuttipulloa ja korviketölkkiä käteen.

Mutta arvostaisin myös sitä, että neuvolassa oltaisiin ymmärtäväisempiä myös korvikkeen käyttöä kohtaan. Omassa neuvolassa tosin ikäviä fiiliksiä on aiheuttanut vain yksi neuvolantäti, toinen jonka luona olen käynyt on ollut valtavan ymmärtäväinen ja ihana asian suhteen - johtuen kenties siitä, että kyseisellä neuvolantädillä on oma lapsi, jolla myös alkuun paino laski, ja hän joutui antamaan lapselle korviketta imetyksen lisänä. (Hänen kohdallaan imetys lakkasi pian kokonaan, kun vauva ei enää rintaa huolinutkaan.)

Tämä toinen neuvolantäti on kyllä mukava ja kaikkea, mutta kommentoi tosiaan aina siihen malliin, että siitä korvikkeesta pitäis päästä eroon. Tulee epävarma fiilis enkä edes viitsinyt tällä kertaa mainita paljonko meillä oikeasti menee korviketta (n. 500-600ml päivässä, mikä Leon painosta laskettuna on n. 2/3 tai jopa 3/4 maidontarpeesta), enkä muutenkaan halunnut puhua asiasta paljoa.

Harmittaa kamalasti, että vaikka kaikkeni olen yrittänyt niin tuntuu silti usein, että joudun jotenkin puolustelemaan korvikkeen käyttöä. Oma perheeni on valtavan ymmärtäväinen ja ovat sitä mieltä, että tärkeintä on että vauva kasvaa ja itse en stressaa asiasta liikaa. Ulkopuolisille ja tälle yhdelle neuvolantädille puhuessa tulee kuitenkin aina sellainen fiilis, että joudun kauheasti selittelemään että miksi annan korviketta ja aina mainitsemaan että tämä on ihan lääkärin käskystä ja kaikkeni oon yrittänyt saadakseni imetyksen onnistumaan.

Asiasta on ollut jonkinlainen huono omatunto alusta asti, ja vasta ihan viimeaikoina olen alkanut antaa itselleni anteeksi ja oppinut olemaan stressaamatta asiasta niin paljoa. Ollaan Leon kanssa löydetty suht hyvä tasapaino korvikkeen ja imetyksen välillä, Leo kasvaa hurjaa vauhtia ja olemme molemmat tyytyväisiä.

Äidinmaito on parasta ravintoa vauvalle, mutta on ihanaa että myös korvike on keksitty ja sitä voi käyttää sillon kun imetys ei syystä tai toisesta onnistu. Oon kiitollinen korvikkeelle, koska Leon terveys on kuitenkin kaikista tärkeintä, ja olis pelottavaa jos Leon paino vaan laskis tai ei nousisi riittävästi kun maito ei riitä.


No, tulipas pitkä teksti! Aihe on herättänyt todella paljon ajatuksia ja tuntemuksia, ja voi olla että jatkossakin tulee kirjoiteltua juttua imetyksestä ja korvikkeen käytöstä. Laitetaan sen kunniaksi tähän yksi tuttipullokuva eilisillalta :)


Arvontoja taas :)

Murmelin Eka Arvonta ! (3 pöytäkynttilää)

Palaelämää ARPOO! :) (Kimperin pipo)

19.8.2012

4 viikon virstanpylväitä

Leo 1kk...

On oppinut kohdistamaan katsettaan tosi hyvin ja tykkää katsella lämpimiä värejä ja korkeakontrastisia kuvioita (esim. seeprakuvio).

☆ On selkeästi saanut lisää vahvuutta lihaksiinsa, ja esim. vatsalla ollessaan nostelee päätään paljon ja vaihtaa välillä katselusuuntaa oikealta vasemmalle tai toisin päin. 

★ Potkii kovasti jaloillaan niin ettei uskalla pitää enää reisien päällä jalat vatsaa vasten kun potkasee pian itsensä alas! Myös mahalla ollessa käy kova potkiminen, että ryömimisen alkeet on jo hallussa, vielä tarvitaan lisää lihaksia ja koordinaatiokykyä :)

☆ On alkanut saada ruskeata väriä teräksenharmaisiin silmiinsä :)

★ On oppinut hymyilemään leveästi ja vaikuttaa välillä (esim. kylvyssä) hymyilevän ihan tarkoituksellisestikin.

☆ Jokeltelee paljon hyväntuulisesti hereillä ollessaan.

★ Valvoo parhaimmillaan kolme, neljäkin tuntia putkeen, ja esim. viime yönä nukkui 5 tuntia putkeen.

☆ Osaa syödä sekä tuttipullosta että rinnalta hyvin, eikä ole tullut ongelmia imetyksen kanssa vaikka poika saa pulloakin.

★ Painaa ilmeisesti jo yli 4,5 kiloa - tänään vaaka näytti 4,7 kiloa, tosin tuo vaaka näyttää vain 100 gramman tarkkuudella ja pojalla oli vaippa + body päällä. Huomenna 1kk-neuvola joten nähdään paljonko painaa tarkalleen :)

☆ Kääntää katseen ääntä kohti (aina sillä tuulella ollessaan, joskus ei kyl saa mitään kontaktia :D)

★ Ei koskaan kitise turhasta, eli pukemiset ja vaipanvaihdot ja kylvetykset ja kaikki hommat sujuu aina todella hyvin. Nälkä ja ilmavaivat on ainoat asiat jotka saa pojusta itkun irti. :)

Tykkää säästää pissaamisen aina siihen vaiheeseen kun vanha vaippa on otettu pois eikä uutta ole vielä laitettu alle...

★  Herättää suurta huvitusta kanssaeläjissä "karjumalla" kun maito menee tuttipullosta joskus väärään kurkkuun :D Ensin tulee muutama yskäisy ja loppuun oikeen kunnon karjaisu!

☆ On kaiken kaikkiaan todella tyytyväinen, terve ja iloisen oloinen pieni poika. ♥

Vuotavasta maidosta ja synnytyskertomuksesta...

Mulla on maidontuotanto niin vähäistä, että suurimman osan ajasta ei oo mitään "vuoto-ongelmia" tai muuta, mutta aina välillä kroppa pääsee yllättämään... Imetin Leoo tässä koneella istuessani ja jätkähän nukahti saman tien, mutta tiesin sen usein heräilevän vähän väliä syömään vielä vähän lisää, joten en siirtänyt poikaa muualle nukkumaan tai vaivautunut peittelemään itseäni sen kummemmin.

Sitten kun olin vakuuttunut että Leo on syvässä unessa eikä enää herää syömään enempää, päätin siirtää pojan omilleen nukkumaan, ja katselin vaan että kylläpä poika on taas hikoillut kun on hiukset märät siltä puolen päätä mikä oli kättäni vasten.

Hetken päästä aloin miettimään että jopas se nyt on sitten hikoillut TODELLA paljon kun mulla on puolet hihasta ihan märkänä... Kunnes sitten hetken mietittyäni tajusin että kas vain, sehän on maitoa.. :)

Ehkä siis munkin on syytä varoa vähän enemmän, vaikka oonkin vähämaitoinen!

Tää on taas näitä asioita, joita ei paljon muille tulis juteltua kuin muille vanhemmille. Vähän sama kun tuossa toissailtana kuistilla istuskellessa naurettiin katketaksemme isoveljen ja sen tyttöystävän kanssa kaikille lapsiemme kakka- ja pissaonnettomuuksille sun muille, mutta veikkaan että jos vaikka Facebookiin menisin kertomaan kuinka Leo taas kakkas päälle niin ei varmasti naurattais tasan ketään :)


Täysin asiaan liittymättömästi, kävin vähän päivittelemässä synnytyskertomustani ja lisäsin siihen paljon enemmän yksityiskohtia. Kirjoitin tuon kertomuksen alunperin toiseen blogiin, mistä en halunnut tehdä mitään mammablogia, joten koitin silloin kirjoittaa silleen lyhyesti ja ytimekkäästi. Tää blogi on kuitenkin juuri nimenomaan mammablogi eikä mitään muuta, joten päätin vähän pidentää sitä ja kirjoittaa tarkemmin synnytyksen kulusta ja omista tuntemuksista sun muista. :)

Jos kiinnostaa lueskella niin synnytyskertomukseni löytyy tosiaan täältä!

Tuo oli pitkään luetuin blogikirjoitukseni (Leon 3,5-viikkoispäivitys meni ohi ihan viime päivinä!) ja sitä on lueskeltu googlettamalla synnytyskertomuksia jne., joten ajattelin että olis ihan kiva varmaan jos se olis vähän tarkempi. Ja sekin tietysti että nyt muistan itse kaiken hyvin, mutta katsotaan sitten vuoden päästä ... Silloin voin sitten tulla tänne ja virkistää omaa muistiani. :D


Kummitätini ostamat uudet vaatteet
päällä unten mailla.

Blogi vaihtoi nimeä :)

Tämän blogin alkuperäinen nimi oli vaan tuulesta temmattu mielikuvitukseton nimi, ja jo alusta asti olen halunnut keksiä jonkun uuden nimen blogille.

Leolle on kehkeytynyt monenmoisia lempinimiä sen jälkeen kun nimi päätettiin, ja itse käytän useimmiten nimitystä "Kuningas Leopold", joten se pääsi sitten blogin nimeenkin. Uusi osoite on http://kuningasleopold.blogspot.com/ ja uusi nimi "Kuningas Leopold ja alamaiset" ;)

Nimi on varsin kuvaava, sillä Leo on todellakin kuin kuningas täällä :) Kaikki on niin rakastuneita tuohon pikkumieheen, että pitää varmaan varoa, ettei siitä tuu ihan lellittyä kakaraa ;)

18.8.2012

Leo 4 viikkoa ♥

Tänään lauantaina tuli pojalla täyteen 4 viikkoa :) Ihan uskomattoman nopeesti on kulunut aika synnytyksen jälkeen! Raskauden viimeiset 4 viikkoa sen sijaan oli ihan hirmuisen hitaita, oli niin tylsää ja odotteli vaan että millon tulis ees jotain tuntemuksia...

Leon kasvot on muuttuneet tosi paljon tässä 4 viikon aikana, ja ilmeitä on alkanut tulla paljon lisää. Tänään kylvyssä poika hymyili tosi leveästi monta kertaa, vaikka muuten ei vielä hymyile kamalasti :) En tiedä sitten oliko hymy oikeasti ilosta johtuvaa vai oliko joku muu tuntemus mikä kylvyssä sai suupielet korviin :D Mutta tuo kyllä viihtyy kylvyssä tosi hyvin, eli saattoi olla jo ihan ilosta hymyilyä. Veikkaan, että kylpyhommista tulee ihan mielipuuhaa isompana, kun nytkin poitsu köllii kylvyssä niin mielellään.




Poskiin on myös tullut pyöreyttä ja kaksoisleuka on varsin komea tätä nykyä :D Huomaa myös, että käsivarrella kanniskellessa jätkä alkaa olla jo aika paljon painavampi kuin sillon alkuun ~3,5-kiloisena. Saa nähdä kuinka paljon on tullut painoa lisää, maanantaina eli 20.8. on seuraava neuvola. Edellinen neuvola oli 7.8., jolloin Leo painoi 3800g. :)



Kylvynraikas ihmettelijä :) Kuvassa näkyy vähäsen miten tänään kylvyssä jostain syystä Leolla alkoi iho lähteä ihan sellasena kerroksena tuosta otsalta hiuksien etukohdalta ja kulmakarvojen kohdalta ja ympäriltä. Suorastaan säikähdin ensin, mutta vaikutti olevan ihan vaan vanhaa ihoa mitä nyt sitten lähtikin kerralla kunnolla lämpimässä vedessä. Ei näyttänyt ihottumalta ennen eikä jälkeen kylvyn, eikä punoittanut eikä vaikuttanut kipeältäkään, niin en sitten suuremmin siitä huolestunut.


Isoveljeni perheineen (tyttöystävä + 6v poika + kohta 3v tyttö + 10kk tyttö) tulivat viikonlopuksi ja toivat mukanaan mm. ihanan newbien "matkapussin" Leolle. Tykkään newbie-merkkisistä vaatteista hirmu paljon, ovat niin suloisia ja kivan värisiä ja kaikki bodyt yms. mitä oon kaupasta katsellut on olleet luomupuuvillaa.

Matkapussukka pääsikin heti käyttöön, kun Leo heräs syömään joskus 21 aikaan illalla, ja istuttiin juuri isoveljen ja tyttöystävän kanssa kuistilla. Nappasin Leon tuohon pussukkaan ja imetin siinä kuistilla istuessa :) Oli tosi viileetä, jotain 15 astetta lämmintä, niin ei tarjennut ilman lämmintä vaatetta ottaa poitsua ulos.


Sitterissä äiskän lempiasu päällä :) Toi sininen väri on sellanen aika violetti pikemminkin kuin ihan sininen, ja tuo pöllö tossa edessä vaan on ihan paras. Tämä kuva on otettu eilen ennen kuin lähdettiin kummitätini kanssa shoppailemaan vauvanvaatteita. Kummitätini ostikin Leolle oikein ison kasan ihania vaatteita, joista voiskin koittaa ottaa kuvaa huomenna ja laittaa tänne.

Mutta ei tässä sen enempää - huomenna voisin kirjoitella jonkinlaisen "Leo 1kk osaa jo..." -tyylisen jutun, jollaisia olen joissakin vauvablogeissa nähnyt.

Nyt menen iltapalalle kun Leo vihdoinkin nukahti omaan koppaansa :)

15.8.2012

Sitterissä hengailua ja juttua 3,5 ensimmäisen elinviikon kehityksestä

Oon alkanut laittaan Leoo sitteriin aina sillon tällön pieniksi ajoiksi. Kyseessähän on veljen perheeltä saatu halpissitteri joka ei varmaan oo mikään ergonomisin vaihtoehto noin pienelle, joten sitterissä vietetyt ajat on hyvin lyhyitä.

Leo nyt ei muutenkaan viihdy siinä pidempään kuin 5-10 minuuttia kerrallaan sillon tällön. Tuo on sellainen mammanpoika, ettei se viihdy sitterissä eikä lattialla eikä oikein missään muualla kuin äiskän sylissä. :) Vaan eipä se tässä iässä haittaa, kyllä sitä itsenäisyyttä ja itsekseen olemista ehtii harjoitella sitten kun poitsu on vähän isompi. Kyllä muakin ahdistas olla yksin kylmällä lattialla (no okei, on siinä aina jotain lämmintä alla tietysti..) jos on ensin ollu sellaset 10 kuukautta äidin masussa!

Tuohon sitterin kuuluu tollanen lelusysteemi josta puuttu sopivasti yks lelu, niin sain siihen sairaalassa saadun Libero-kassin mukana tulleen lelun tyrkättyä kans. Se tuntuu olevan Leon lemppari niistä, poika tuijottelee sitä kovasti.





Pää pysyy jopa melko suorassa jo sitterissä ollessa :) Tuo sitteri on vähän kehno kun se on vähän liian syvä vielä Leolle, mutta laitoin pyllyn alle taitellun sideharson ja vielä yhden vaipan, niin sain pojan enemmän makuuasentoon.

On se jännä seurata miten tuo poika kehittyy, vähän kerrallaan. Askelet on vielä pieniä, mutta siitä se lähtee. Leo on nyt saanut vähän voimia niskaansa ja nostelee ja kääntelee päätään mahalla ollessaan. Pitkään on myös viihtynyt paremmin selällään kuin kyljellään, nukutan edelleen aina kyljellään niin kuin sairaalassa neuvottiin mutta jätkä kääntyy aina selälleen nukkumaan. Viime yönä yhdessä välissä kun herättiin syömään niin Leo oli kääntynyt kyljeltään mahalleen, tosin siinä varmasti auttoi se, että minä makoilin vieressä ja vedin sängyn notkolle, eli siihen alamäkeen oli helppo kierähtää mahalleen :)

Eilen sain myös nähdä ihka ensimmäisen kunnon hymyn :) Leo on hymyillyt jo pari viikkoa etenkin unissaan, mutta yleensä hymyt on olleet sellaisia vinoja hymyjä. Eilen ensimmäistä kertaa tuo onnistui saamaan molemmat suupielet ylös samaan aikaan oikein leveään hymyyn. :D

Vielä hymyily ei kyllä juurikaan tapahdu reaktiona mihinkään, vaan hymyt tulee ihan satunnaisesti.

Ääntään Leo on myös alkanut käyttää eri tavoilla, enää ei ole pelkkää itkemistä ja ähkimistä mitä sieltä äänihuulilta lähtee, vaan poika ihan jokelteleekin välillä.

Leo myös viihtyy hereillä pidempiä aikoja kuin aiemmin, eli enää ei ole ihan vaan nukkumista kaiket päivät.

Kasvonpiirteet muuttuu myös koko ajan, juuri tänään sekä pojan isotäti että isomummu erikseen mainitsivat että Leo on alkanut näyttää enemmän isältään. Mielenkiintoista nähdä, kuinka japanilaisen näkönen pojasta tulee, vai tuleeko enemmän suomalaisen näköinen :)

Leon silmät on muuten alkaneet muuttua ruskeiksi pikkuhiljaa. Aluksi ne oli ihan tummanharmaat, ei siis edes siniset vaan ihan "värittömät" jännät, mutta nyt on alkanut muodostua ruskehtavia alueita iiriksiin. Oon tihrustanut pojan silmiä jatkuvasti ja toivonut että niistä tulisi ne ruskeat. :D Mun suvussa kellään ei ole ruskeita silmiä, mutta pojan isä on tyypillinen japanilainen eli mustat hiukset ja tummanruskeat silmät. Leo on alkanut myös kohdistamaan silmiään hieman paremmin, ei mene enää ihan niin kieroon koko ajan.

Kaikenlaista pientä kehittymistä on siis tapahtunut tässä 3,5 viikon aikana. Lauantaina Leolla tulee täyteen 1kk. Aika on mennyt ihan hurjan nopeasti verrattuna raskauden viime viikkoihin, jotka tuntui matelevan ihan uskomattoman hitaasti.

Nautin tästä pikkuvauvaiästä täysin rinnoin, mutta odotan kyllä myös innolla sitä, että Leo alkaa ymmärtää ympärillä tapahtuvista asioista hieman enemmän ja alkaa leikkiä ja reagoida ympäristöönsä hieman enemmän.

Päätin muuten mennä tällä viikolla ostamaan jonkinlaisen kalenteri-päivyrisysteemin, johon kirjaan näitä kehitysaskeleita, ensimmäisiä hymyjä ja neuvolatuloksia sun muita. Vauvakirja meiltä löytyykin, mutta haluan ihan sellaisen perus päivyrin mihin voi päivämäärän kohdalle laittaa muutaman sanan muistiin. Ja toimiipa sitten muistuttamassa myös neuvola-ajoista ja sovituista tapaamisista ja sen sellaisista. Toivottavasti tuon lähikaupungin kirjakaupoista löytyy joku kiva.

Jos olisin rikas niin tilaisin Erin Condredin päivyrin. ♥ Vaikka toisaalta - 50 dollarin hinta nyt ei kovin päätä huimaava ole jos ottaa heinäkuu 2012 - joulukuu 2013 -mallisen ja siihen tosiaan pistää muistiin kaikenlaista pientä tosta pojasta, sellaista mikä muuten helposti unohtuisi vuosien saatossa.

14.8.2012

Nettishoppailua vauvalle

Uskokaa tai älkää, en ollut koskaan ennen selannut nettikaupoista vauvanvaatteita ennen kuin eilen. Vauvanvaateostoksillakaan en oo käynyt kuin kaksi tai kolme kertaa. Ei kyllä hajuakaan miksen ollut selaillut nettikauppoja, nyt haluun suunnilleen kaiken noilta sivuilta kun on niin söpöjä. :)

Sain tänään kaikki asiat kuntoon Kelan kanssa - on hieman kestänyt kun olin tosiaan viikoille 35+6 Japanissa ja pois Suomen sosiaaliturvan piiristä - ja päätin sen kunniaksi ostaa pojalle hieman vaatetta H&M:n nettisivujen kautta :)

Tajusin meinaan tänään kaupungille lähtiessä myös sen, että mulla ei oo Leolle mitään lämmintä/syksyistä vaatetta. Sain veljen perheeltä käyttämättömäksi jääneen äitiyspakkauksen haalarin, mutta näillä ilmoilla se on vielä liian kuuma, ja se on sitäpaitsi 68-74cm kokoinen eli tuo poika hukkuis sinne ihan täysin. Katsotaan sitten talvemmalla sitä :) Tänään ei onneks sit kuitenkaan tarvinut mitään lämmintä kun auto oli suorastaan tosi kuuma.

Mutta tässä nyt nuo mitä tilasin H&M:ltä:


En koskaan ollu ajatellu että vastasyntynyt tarvis ruokalappuja, mutta tässä 3,5 viikon aikana on tullu pyykättyä bodeja niiiin paljon puklailujen takia, että nää tulee kyllä tarpeeseen :) Imetyksen jälkeen poika ei oo koskaan puklannut, mutta kun tässä mennään edelleen osapulloruokinnalla maidon vähyyden vuoks...


Ihanan lämpimän näkönen collegeasu :)


En voinu vastustaa. :D


Mulla on joku juttu korviin vauvan hatuissa. Joku vois pitää tyttömäisenä, mun mielestä käy hyvin pojallekin. :)

Haalariasu, ihan paras. :D

Ajattelin ensin ottaa kokoa 56 kun tällä hetkellä 50-53-senttiset vaatteet sopii parhaiten, mutta otin nyt kuitenkin 62-senttisinä sitten, menevätpähän vähän pidempään. Käyttää tuo nytkin 62-senttisiä välillä vaikka ovatkin vähän isoja. :)

Taas arvonnan mainostelua :)

Vaikeuksien kautta äidiksi ja Polka -lastenpuoti yhteistyössä: Arvonta

13.8.2012

Lasten Taikamaa -arvonnan mainostelua

Just tänään näin jonkun blogissa Skip Hopin tuotteita ja ihastuin täysin, ja sit löysin arvonnan josta voi voittaa Skip Hopin repun tai lautassetin! :)

One flew over the cuckoo's nest & Lasten Taikamaa; ARVONTA

Menkääpäs osallistumaan! Itse valitsin molemmista pöllöt suosikeikseni. ♥






Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Kuvia kolmiviikkoisesta.

Hitsi, oon saanut ensimmäiset lukijani (hei vaan ja kiitos <3), ja heti tuli sellainen paniikki että nyt pitää alkaa kirjoittaan jotain muka järkevääkin tänne blogiin kun sitä jotkut saattaa joskus jopa lukea. Mutta enhän mä osaa mitään järkevää kirjoitella, joten laitanpas muutaman söpön kuvan Leosta, koska kuka nyt ei vauvakuvista tykkäis. :D

Korvikkeen jälkeen röyhtäyttäminen menee
aina nukkumiseks, tällä kertaa pojan mummun
olkapäällä.

Yöllä tulee joskus röyhtäytettyä kyljen päällä.
Siinä on näemmä ihan yhtä hyvä nukkua kuin olka-
päällä.. :)

Henkilökohtainen lempparini Leon
ilmeistä. :D

On se söpö.

Juuri ennen vaipanvaihtoa. Leo on
alkanut pitää käsiä ja jalkoja paljon enem-
män suorassa eikä enää niin sykkyrällä.
Poika näyttää kamalan pitkältä tuossa viimeisessä kuvassa :) On niin tottunut siihen että sillä on aina kädet ja jalat kippurassa niin sitten kun se venyttää itsensä koko yli 50-senttiseen komeuteensa niin näyttää hurjan pitkältä. Saas nähdä paljon on pituutta tullut lisää sitten kun päästään mittailemaan, syntyessään Leo oli 52cm.

Muistan hämärästi kätilön sanoneen ponnistusvaiheen aikana, että "tää on pitkä vauva". Mistähän se osas sen arvioida kun ei ollut vielä edes päätä ulkona? Joku kätilön kuudes aisti. Kaikkee sitä. :)

12.8.2012

Vauva sai nimen!

Tein eilen viimeisen päätöksen pojan nimestä, ja aloin kertoa nimeä saman tien jo muillekin. En kuulu kirkkoon, eikä pojalle siis järjestetä ristiäisiä. Jossain vaiheessa voisi pitää jonkinlaiset pienet juhlat ihan muuten vaan, mutta en halunnut pitää nimeä salaisuutena siihen asti. :)

Pojan nimeksi tuli siis lyhyesti ja ytimekkäästi...


  L e o  

Leolle ei todennäköisesti tule toista nimeä - lähetän paperit vasta huomenna maistraattiin eli vielä on hetki aikaa miettiä, mutta japanilaisilla on järjestäin vain yksi etunimi, ja itsellä oli Japanissa aina ongelmia virallisten papereiden yms. kanssa kun niihin ei ole varattu tilaa toiselle nimelle. (Japanissa pojan nimi muuten olisi Reo, sillä japanin kielessä ei ole l-kirjainta.)

Mielessäni on kyllä yksi nimi jonka ehkä haluaisin antaa toiseksi nimeksi, mutta pitää vielä miettiä. Nimi alkaa O:lla, ja en ole varma haluanko pojan toisen nimen alkavan samalla kirjaimella kuin mihin ensimmäinen nimi loppuu. Toisaalta - oma toinen nimeni alkaa ensimmäisen nimeni viimeisellä kirjaimella, enkä ole sitä koskaan pitänyt mitenkään kummallisena tai hankalana lausua.

Leo on saanut jo ties mitä lempinimiä tämän vuorokauden aikana mitä perheeni on nimestä tiennyt - mm. Leksa, Leo Leijona, Leopold... :)

Jos Leo olis syntynyt päivää myöhemmin, olis hänestä tullut horoskooppimerkiltään leijona, mutta onneksi niin ei käynyt - olis ollut jotenkin liiankin kornia että pojan nimi on Leo ja horoskooppimerkki englanniksi leo.

Leo on nimi jonka olimme mieheni kanssa "päättäneet" jo kauan ennen kuin olin edes raskaana. Kriteerimme oli, että lapsen nimen pitää kuulostaa hyvältä sekä suomalaisesta että japanilaisesta näkökulmasta, ja että sen ennen kaikkea pitää olla helposti lausuttavissa sekä suomalaisille että japanilaisille. Olimme raskausaikanani miettineet joitain muitakin nimiä, mutta pojan synnyttyä päivä päivältä on vahvistuneet ajatukset siitä että poika on ihan Leon näköinen, joten Leo hänestä nyt sitten tuli. :)

Lisää kuvia

Äitini kävi taas kuvaamassa vauvaa, tällä kertaa kylvetyksen yhteydessä :)





Kaikki kuvat taas © Pirjo Koistinen.

10.8.2012

Valokuvia

Äitini harrastaa valokuvausta, ja tulikin tällä viikolla yhtenä päivänä kuvailemaan minua ja poikaa. Olinkin jo vähän odotellut jo, ja suorastaan yllätyin kun siinä kesti kokonaiset 2,5 viikkoa ennen kuin äitini tuli kameran kanssa meitä katsomaan. ;) Ilman kameraa on toki tullut monesti katsomaan, mutta yleensä äidillä tuntuu olevan kamera mukana ihan joka paikassa, niin yllätti ettei aiemmin kuvaillut poikaa!

Jotenkin sitä itse näyttää omasta mielestään aina niin hölmöltä ja on kaksoisleukaa ja pullaposkea ja vaikka mitä, mutta onneksi tuo poika on ihanan näköinen joka kuvassa ja huomio kiinnittynee häneen enemmän kuin meikäläisen kauneusvirheisiin. Hah.

Tässä kuvasaldoa:







Kaikki kuvat © Pirjo Koistinen. :)
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...