Emma BMX -matkarattaat

Lähdettiin tänään Leon ja mun isovanhempien kanssa kaupungille käymään, aikomuksena ostaa Leolle ensimmäiset kunnon kengät. Käytiin myös pankissa avaamassa Leolle säästötili. Kengät löytyi (Superfitin tukevat sandaalit koossa 21) ja tili saatiin avattua, mutta 12-kiloista Leoo kanniskellessa tuli mieleen, että olis kiva jos olis jotkut helpot ja kevyet rattaat, jotka vois ottaa kaupunkireissuille mukaan. Tähän asti oon käyttänyt yhdistelmävaunuja rattaina, mutta ne on hankalat laittaa kasaan ja renkaat pitää irrottaa että vaunut mahtuu isovanhempien auton takaronkkiin, joten en oo niitä kuljettanut mukana oikeastaan koskaan.

Kävin sitten samalla kaupunkireissulla Vauvatalo Johannassa, ensin ajatuksena ostaa pelkät pienet sievät sateenvarjorattaat, mutta päädyinkin sitten ostamaan Emman BMX-matkarattaat. Sateenvarjorattaat olis maksaneet 45e, ja nämä maksoi 89e. Sateenvarjorattaisiin verrattuna nää oli mukavammat työntää, työntöaisasta löytyy mukin/pullon pidike, selkänojan saa makuuasentoon, alta löytyy (iso!) tavarakori ja tietenkin näissä on myös pieni kuomu - mitään näistä ei olis sateenvarjorattaissa ollut. Matkarattaat vievät toki tilaa vähän enemmän kuin sateenvarjorattaat, mutta nää on kuitenkin tosi helpot laittaa kasaan ja mahtuvat pieneenkin takaronkkiin. :)

89 euron hintaan en toki odota mitään superhyvää laatua, mutta tänään kauppareissulla testatessa rattaat tuntui kyllä hyviltä! Helpot ja kevyet työntää, kääntyvien etupyörien ja pienen koon ansiosta kätevät nimenomaan kaupungissa ja Leokin viihtyi rattaissa hyvin.

Väriksi valitsin beigen - ensinnäkin siksi että se nyt vaan on paljon kivempi väri kuin tummansininen tai musta joita oli myös tarjolla, ja toisekseen siksi, että kun mittari näytti varjossa 30 astetta niin halusin ostaa rattaat, joiden kangas ei aurinkoisella säällä kuumenis ihan kauheasti. Likahan näissä varmasti näkyy paremmin kuin tummemmissa väreissä, mutta toivotaan että säännöllisellä puhdistuksella pysyvät siedettävän näköisinä. :)

Nyt vähän harmittaa kun googlettaessa sain tietää että näistä on olemassa myös ihanan limenvihreä versio, mutta sitä ei ollut tänään Vauvatalo Johannassa. Halusin rattaat heti mukaan eli vaikka olisin tiennyt etukäteen niin en olis kyllä silti alkanut erikseen tilailemaan!

Jossain vaiheessa sitten kun Leo ei enää nuku päiväunia vaunuissa (nyt nukkuu vielä viileinä päivinä), niin myyn sekä yhdistelmät että nämä pois, ja hommaan ns. kunnolliset rattaat, joilla saa hintaakin olla hieman enemmän ja joilla sitten pärjätään pitkään. Nyt halusin vaan ostaa edulliset nopeasti - ei tietenkään aina mikään järkevin päätös, mutta mun pitäis myös ostaa Leolle uusi turvaistuin lähitulevaisuudessa, enkä yksinhuoltajana yksinkertaisesti kykene ostamaan kalliita rattaita turvaistuimen lisäksi!

Onkos teillä kokemusta näistä rattaista, vai kenties joistain muista? :)

Nyt mullakin on se...

...nimittäin Canon EF 50mm f/1.8 II -linssi, joka tuntuu olevan suunnilleen joka toisella bloggaajalla. :) No ehkei ihan niin monella, mutta nopeasti ajateltuna tiedän että ainakin kolmella bloggaajalla joita seuraan on tuo linssi, ja veikkaan että todellisuudessa määrä on vielä suurempi!

kuva digivire.com

Ei kuitenkaan mikään ihme, että niin monella on juo tuuri linssi, sillä se on hinta-laatusuhteeltaan aivan huippuluokkaa. Linssiä ei myöskään kehu pelkät bloggaajat, vaan mulla on lähipiirissä/kavereissa 4 enemmän ja vähemmän ammattimaisesti kuvaavaa valokuvaajaa, ja heistäkin jokainen on ylistänyt kyseistä linssiä kovasti. Muutenkin linssi on saanut hyviä arvosteluita joka paikassa, ja ihan syystä.

Tilasin omani Digivire.com-sivuilta, hintaan 95e. Linssillä kesti kovin kauan tulla, sillä sain sen vasta tänään, vaikka tilasin jo joskus tammikuun ihan ensimmäisinä päivinä. Linssi kuitenkin maksaa monessa muussa paikassa jopa muutaman kympin enemmän, joten ei haittaa että toimitus vähän kestikin. :)

Harmi että sain linssin vasta niin myöhään tänään, että aurinko oli ehtinyt jo laskea, enkä siis päässyt kunnolla kokeilemaan linssiä vielä. Mutta enhän mä malttanut olla kokeilematta ihan huonevalossa, ja ai että, vaikka kuvista ei mitään hyviä tullutkaan niin tuntuma oli ihan erilainen ja tiedän jo, että tulen tuolla saamaan paljon parempia kuvia kuin tähän asti. Tähän asti käytössä on siis ollut vaan kitti (kameran mukana tullut peruslinssi).

Kylvettäjänä toimi pikkusiskoni

Valokuvauksellisesti tämä kuva ei ole mikään erikoinen, mutta Leolla oli niin mainio ilme, että laitetaan nyt kuitenkin. :D

Toivottavasti huomenna paistaa aurinko ulkona, että saadaan sisälle vähän enemmän valoa, niin pääsen kokeilemaan linssiä kunnolla. Täällä on viimeaikoina muutamana päivänä aurinko paistanutkin, mikä on tuntunut ihan oudolta kun ei oo aurinkoa juuri näkynyt moneen kuukauteen. Ensimmäistä kertaa tuli suoraa auringonvaloa tänne asuntoon sisälle asti, ja ollaan sentään asuttu täällä lokakuun lopusta asti!

Paremman valon innoittamana oon muutenkin kuvannut Leoo viime päivinä paljon enemmän kuin pitkään aikaan. Toivottavasti aurinko alkaa näyttäytyä enemmän, koska motivaatiota kuvaamiseen mulla löytyy mutta olosuhteet on olleet niin kehnot, etten oo viimeaikoina juuri kuvaillut yhtään mitään. (Seuraava hankinta on muuten lisäsalama kameraan!)

Voi että, odotan innolla kesää kun pääsen kuvaamaan Leoo ulos :) Sitten Leo osaa jo istua ja ehkä kävelläkin, joten voidaan viettää päiviä ulkona leikkien ja aina välillä kuvaillen ;) Meidän talon pihassa on pieni leikkikenttä hiekkalaatikoineen, keinuineen ja liukumäkineen, odotan niin innolla että päästään sinne Leon kanssa lämpimällä ilmalla!

Ainiin ja ihan sivuhuomiona, jos joku ei muista tai tiedä, niin kamera mulla on Canon EOS 1100D. Myös tuota kameraa näkee paljon bloggaajilla, eikä sekään ole ihme, sillä myös tuo kamera on hintaansa nähden erinomainen.

Kuinka moni teistä on kiinnostunut valokuvaamisesta? Onko kiinnostus alkanut vasta lapsen tai lapsien myötä vai oletko kuvaillut aiemminkin? Itse oon koko ikäni viettänyt valokuvauksen parissa, sillä äitini on valokuvaaja, mutta - kenties liiallisen altistuksen takia - en koskaan ollut ollut ihan hirveän kiinnostunut kuvaushommista ennen kuin vasta Leon syntymän jälkeen. :)

Leon unirytmi

Meidän iltarutiini näyttää normaalisti tältä:

- N. klo 18:00 kylvetän Leon (pelkkä lämmin vesi, pesuainetta vaan kerran viikossa korkeintaan)
- 15min kylpemisen jälkeen syötän 150-200ml korviketta
(- Röyhtäytys + sylittelyä, ei joka kerta, Leoo ei kamalasti tarvi enää röyhtäytellä)
- Syömisen jälkeen laitan Leon pinnasänkyyn (hereillä mutta nykyään usein tutin kanssa)

Siitä Leo on nukahtanut sitten itsekseen, joskus jutellut vartin verran yksin (hyväntuulisena) mutta lopulta sammunut.

En kuitenkaan halua muodostaa Leolle liian voimakkaita uniassosiaatioita, joten haluaisin siirtää ruokailua aiemmalle, mielellään ennen kylpemistä, ja totuttaa Leon nukahtamaan ilman tuttia. Oon kuitenkin ollut niin iloinen tästä nykyisestä hyvin toimivasta rytmistä, etten ihan kamalasti oo aiheesta stressannut.

No, tänään päätin kuitenkin kokeilla. Leon iltapäivän päiväunet jäi vähän liian lyhyiksi, ja Leo oli tosi huonotuulinen ja väsynyt. Joskus klo 16:30 Leo söi n. 100-150ml korviketta, mikä oli huomattavasti vähemmän kuin olisin toivonut yön päälle, mutta Leo ei halunnut syödä enempää.

17:00 aikaan koitin vielä tarjota korviketta, mutta kun ei niin ei :) Vein sitten Leon kylpyyn, normaalia aiemmin kun Leo oli tosiaan niin väsynyt. Kylvyn jälkeen vaan laitoin Leolle yöpuvun päälle ja sylittelin hetken ennen kuin laitoin Leon pinnasänkyyn. Sanoin hyvää yötä ja poistuin huoneesta.

Fiilis oli edelleen vähän epävarma, kun Leo oli syönyt niin vähän, ja on tottunut nukkumaan heti ruokailun jälkeen eli maha ihan täynnä. Pinnasängystä kuuluui viitisen minuuttia sellaista huonotuulista kurlausta ja pientä itkun poikasta, joten ajattelin että nälkähän sillä on ja menin lämmittämään korviketta.

Korvikkeen valmistelussa meni ehkä 2 minuuttia... Ja kun kävelin pullo kädessä makuuhuoneeseen päin, niin juuri kun olin avaamassa ovea, tajusin että makkarista ei kuulukaan enää yhtään mitään. Ajattelin koittaa onneani ja tulin koneelle käväisemään, olettaen että Leo pitää vaan taukoa ja alkaa kohta taas valitella...

Vaan niinpä ei käynytkään. Siellä se nukkuu nyt tyytyväisenä. :D

Leo nukkuu normaalisti seitsemästä noin yhteentoista heräämättä syömään, mutta tänään voisin olettaa että herää hieman aiemmin kun meni nukkumaan tuntia aiemmin ja söi vähemmän kuin normaalisti illalla. Mutta ei se mitään. Tää oli pieni voitto taas kuitenkin. :)


En voi uskoa, että ollaan päästy tähän tilanteeseen kuukaudessa. Kuukausi sitten nukkuminen oli yhtä taistelua Leon kanssa. Leo heräili pitkin iltaa 30-60min välein, aina piti päästä syliin ja saada ruokaa, muuten ei saanut unta. Sylistä pinnasänkyyn siirtäminen oli todella haastavaa, kun Leo heräs aina, ja sitten alkoi taas valitus. Leo oli päivisin todella huonotuulinen ja väsynyt. Olin itsekin väsynyt ja stressaantunut, kun ei saanut hetkeäkään hengähtää; hereillä ollessaan Leo oli aina huonolla tuulella, ja yöllä heräili koko ajan.

Yhtenä yönä sitten pidin pääni enkä nostanutkaan Leoo syliin. Leo joutui itkemään pidempään kuin koskaan ennen. Kävin lohduttamassa ja olin tietenkin varmistanut että Leolla on sopivan lämmin, maha täynnä, ja kuiva vaippa. Leo suorastaan karjui vihaisesti, kun en ottanutkaan syliin. Tuntui pahalta ja monta kertaa meinasin luovuttaa, mutta lopulta Leo kuitenkin nukahti.

Sen jälkeen illat onkin sujuneet kuin vettä vaan. :) Muutaman seuraavana iltana Leo vielä vähän itkeskeli, mutta kaiken kaikkiaan sen jälkeen yöt on sujuneet loistavasti. Muutama viikko kesti päästä tähän pisteeseen, että Leon voi todellakin laittaa ihan hereillä pinnasänkyyn, ja se nukahtaa sinne itsekseen (vielä vähän aikaa sitten piti syöttää melkein puolitainnuksiin ennen kuin laitoin pinnasänkyyn).

Leon unen laatu on myös parantunut huomattavasti, ja Leo nukkuu paaljon pidempiä pätkiä heräämättä. Päivällä Leo on ihanan hyväntuulinen, tietysti nyt aina välillä on känkkäränkkää mutta ei sellaista jatkuvaa itkua ja valitusta kuin aiemmin. :)


Tältä Leon unirytmi siis näyttää nykyään:

Klo 18:30 Leo käy nukkumaan, ja herää ensimmäisen kerran syömään klo 23-24 aikaan. Syötän sillon vielä korviketta, ja sen jälkeen Leo yleensä nukahtaa nopeasti uudestaan (aiemmin korvike aiheutti vaan valvomista yöllä, joten sekin on parantunut suurimmilta osin).

Sen jälkeen meen itse nukkumaan 00-02 aikaan, Leo jatkaa vielä pinnasängyssä unia. (Aiemmin ei ollut toivoakaan, että voisin nukkua sängyssä ja Leo pinnasängyssä vieressä; Leo heräs heti kun vaikka vähän liikutin kättä sängyssä, ja alkoi itkeä.)

Joskus 4-5 aikaan Leo herää uudestaan syömään, ja silloin otan Leon viereeni imetykselle. Tämä on oikeastaan ainoa aika vuorokaudesta jolloin enää imetän. Leo ei nykyään huoli päivällä mitään muuta kuin pulloa. Jonkun aikaa taistelin asian kanssa, mutta se aiheutti vaan stressiä sekä mulle että Leolle, joten lopetin päivällä imettämisen. Nykyään kroppa on sopeutunut siihen niin, että yöllä tulee maitoa, päivällä ei juurikaan. :)

Yleensä Leo yrittää herätellä mua seitsemän aikaan, mutta nukahtaakin vielä vierelle kun jatketaan imetystä. Normaalisti noustaan ylös 8:30-9:30 aikoihin.

Leo siis nukkuu tosi hyvin, etenkin verrattuna aiempaan. Varsinaisia syöttökertoja on vielä kolme yöllä, mutta toisaalta, Leo syö pelkkää maitoa vielä. Ehkä yösyönnit alkaa vähentyä sitten kun Leo alkaa syödä kiinteitä ja saa päivällä enemmän ravintoa. :)


Onko teillä muuten yöheräilyt vähentyneet kiinteiden määrän kasvaessa? Välillä kuulee sanottavan, että kiinteiden aloittaminen ei vähentäisi yösyönnin määrää, mutta en tiedä sitten. Miten teidän omat kokemuksenne on menneet?


Uniasioihin liittyen, Leo alkoi noin kuukausi sitten treenaamaan selältä vatsalleen kääntymistä oikein toden teolla, joka johti kaikenlaiseen venkurointiin ja akrobatialiikkeisiin, niin hereillä kuin nukkuessa.

Päivällä se näytti tältä:

Ja yöllä se näytti tältä....

Sain irrotella Leoo pinnasängystä monta kertaa yössä. :D Se sai aina jalkansa ujutettua ulos ja alkoi itkeä. Päätin sitten marssia vauvantarvikeliikkeeseen ja ostin vihdoinkin pinnasängyn suojan, ja samalla söpömmän fleece-peiton. :) En tykkää yöllä käyttää Leolla mitään peiton tapasia, mutta illalla kun makuuhuoneen ovi on kiinni, siellä tulee tosi kylmä! Joten sen sijaan että pukisin Leolle kauheen määrän vaatteita ja riisuisin sit kun meen itse nukkumaan ja jätän oven auki, pistän illalla kevyen fleece-peiton päälle ja otan pois sit kun meen nukkuun :)

Tää kuva on muutama päivää sitten otettu kun laskin myös pinnasängyn pohjan. Leo ei vielä edes yritä nousta mitään vastaan seisomaan, mutta en usko että menee kauaa että se senkin homman tajuaa, joten laskin nyt etukäteen jo tuon pohjan. Oli muuten todella ärsyttävä homma, mut onneks sitä ei tarvi tehdä kuin kerran. :D

Sellaista. Miten teillä nukutaan?

Hankinta: Syöttötuoli!

Käytiin tänään ostamassa syöttötuoli, ja päädyin siihen Emman Easyyn. Oli alennuksessa kaupassa josta ostin, joten maksoi 69e, + pehmuste 16e. Olihan tolla hintaa kun miettii vaikka että mun omat ruokapöydän tuolit 2kpl maksoi yhteensä 10e (näytekappaleita)... :D Mutta jos pysyy kunnossa niin tuohan menee vuosikausia, eli sitä ajatellen hinta ei ole paha.

Vilkuilin paljon netistä käyttökokemuksia, ja jotkut ovat sanoneet tuota Emman tuolia "rimpulaksi", mutta ei se kyllä mun mielestä yhtään rimpula ole. Tosi vakaan oloinen, ja Leo riekku siinä vaikka kuinka paljon tänään eikä tuoli hievahtanutkaan. :) Toki Leolla ei voimaakaan ole yhtä paljoa kuin jollain taaperolla... Mutta kuitenkin. Hyviä kokemuksia tuntui olevan paljon enemmän kuin huonoja, joten uskalsin ostaa. :)

Tuoli oli osissa, mutta kasaaminenkin oli hirmu helppoa. Jopa minä sain 15 minuutissa kasattua, ihan yksin vielä. Kaikki tarvittava tuli paketissa mukana, eli ei haitannut edes että mulla ei oo mitään työkaluja olemassa.

Näiden kuvien välillä siis hurjat viitisentoista minuuttia. :)

Leo viihtyy tuolissa varsin erinomaisesti. Jalat ei kyllä vielä yllä jalkatuelle, mutta eiköhän sekin asia korjaannu kun herra saa hieman pituutta lisää. Muuten Leo istuu tuolissa erittäin tukevasti, joten syöttämisen luulis olevan suht helppoa sitten kun se aloitetaan. :)

Otin jo heti Leon viereen istumaan kun söin itse lounasta. Syötin Leon ensin normaalisti ihan sohvalla sylissä, mutta sen jälkeen annoin Leon omaan käteen tuttipullon jossa oli vielä hieman maitoa jäljellä, ja otin viereeni istumaan kun söin :) Ei Leo kyllä mitään itse saanut juotua mutta kyllä se osaa jo yhdistää että tuttipullo = ruokaa.

Tarkoitus oliskin nyt nää viimeiset viikot ennen kiinteitä harjotella syöttötuolissa istumista ja sitä, että ruokapöytä on syömistä varten ja siinä istutaan yhdessä ruuan ääressä. Leo täyttää puoli vuotta reilun 1,5 viikon päästä, joten 2-3 viikon päästä viimeistään alkaa kiinteiden maistelu. :)

Joskus kun Leo oli 3-4kk vanha, en olis millään malttanut odottaa että päästään aloittaan kiinteät. Nyt oon kuitenkin tyytyväinen että oon odottanut. Mennään suosituksen mukaisesti, ja Leolla on paremmat valmiudet syödä kiinteitä. En ole viimeaikoina testannut, mutta näihin aikoihin Leolta pitäisi kadota refleksi, joka saa vauvat työntämään soseen suusta ulos. Sen refleksin katoamisen myötä pitäis siis syöttämisen olla helpompaa ja vähemmän sotkuista, kun samaa lusikallista ei tarvitse laittaa suuhun viittä kertaa. Lisäks Leo istuu tukevasti syöttötuolissa pystyasennossa, joten vaara saada ruokaa väärään kurkkuun on huomattavasti pienempi. Ei myöskään tarvi stressata siitä, missä järjestyksessä ruokia antaa, ja Leon vatsan ja suoliston pitäisi olla riittävän kehittyneet käsittelemään kiinteitä ruokia niiden vaatimalla tavalla. :)

Tosiaan, joidenkin perheisin vain sopii aikaisin aloitus, toisilla on huoli vauvan kasvusta ja aloittavat aiemmin, ja niin edelleen. Kaikilla on omat syynsä, ja hyvä niin. Myöhäinen aloitus sopii meille, mutta ei se ole ainoa oikea tapa. :)

Nyt meen leikkimään Leon kanssa lattialle, se heräsi juuri päiväunilta ja kieriskelee ja naureskelee lattialla. Leo kääntyy nyt selältä vatsalleen kuin vanha tekijä, ja pyörii ympäri lattioita, selältä vatsalle, vatsalta selälle, selältä vatsalle.. :D Tänään myös ihka ensimmäistä kertaa kokeili vähän konttausasentoa, mutta pysyi siinä ehkä puoli sekuntia. Kyllä se siitä ;)

Hankinta: Yhdistelmävaunut

Syystä jos toisestakin Leolla ei ole missään vaiheessa ollut kunnon hyviä vaunuja, käytössä on olleet vaan Gracon vanhahkot käytetyt yhdistelmärattaat. Niillä on pärjätty ihan hyvin, mutta ovat aika nuhjuisessa kunnossa, kantokoppa on eri vaunuista, ja renkaat ovat sellaiset muoviset kalisevat heppoiset, joiden voin kuvitella olevan hyvin liukkaat talvella.

Nyt kun kuitenkin vaikuttaa siltä, että ainakin toistaiseksi pysytellään Suomessa, aloin harkita kunnollisten yhdistelmävaunujen hommaamista. Voihan ne sitten ottaa mukaan koneen ruumassa, jos lähdetäänkin Japaniin. Suomessa alkaa talvi lähestyä melko uhkaavasti, ja Leo nukkuu päiväunet aina ulkona vaunuissa, joten siinäkin mielessä hyvät, lämpimät vaunut ovat nyt tärkeät.

Budjettini ei kuitenkaan koostu mistään loppumatomasta kultakaivosta tällä hetkellä, joten olin katsellut käytettyjä vaunuja Huuto.netistä ja muualta internetin syövereistä. Havaitsin kuitenkin melko pian, että oikeastaan kaikista järkevän näköisistä käytetyistäkin vaunuista saa pulittaa kolminumeroisia summia, ja lisäksi kaikki mitä olen katsellut ovat olleet jopa satojen kilometrien päässä ja toimituksena vain nouto. Johan siinä siis menis rahaa ja aikaa pelkästään noutoon, enkä ole valmis vielä Leon kanssa lähtemään niin pitkille autoreissuille ilman pidempää taukoa menon ja paluun välillä.

Siirsin siis huomioni takaisin uusiin vaunuihin, ja lopulta olin löytänyt internetin ihmemaasta kaksi huokeata ja riittävän hyvän oloista yhdistelmävaunuvaihtoehtoa: Carena Free yhdistelmävaunut (225e) tai Haberkorn Comfort XL yhdistelmävaunut (259e).

Pitkällisen googlettamisen tuloksena päädyin sitten loppujen lopuksi tilaamaan nuo hieman kalliimmat (vaunuiksi tosin hirmu edulliset) Haberkornit.

Carena Freet miellyttivät väriltään enemmän

Päädyin kuitenkin ostamaan nämä navyn väriset Haberkornit

Väriltään Carena Freet olisivat olleet kivemmat, ja hintakin niillä on edullisempi, mutta päädyin kuitenkin lopulta noihin Haberkorneihin. Haberkorneista tuntui nimittäin olevan käyttäjillä enemmän positiivista sanottavaa kuin Carenasta. Esimerkiksi niin, että noita Haberkorneja kehuttiin kevyiksi, Carenoita taasen melko painaviksi työnnellä, mikä on kiva kun käydään kuitenkin normaalisti melkein joka päivä 1-2 tunnin vaunulenkeillä. Lisäksi Haberkorneissa on 2 vuoden takuu, Carenoiden kohdalla ei tuolla Vauvattaressa ainakaan ollut mitään mainintaa takuusta.

Ominaisuudet tuntuvat Haberkorneissa muutenkin olevan hieman paremmat, ja tavarakori on ilmeisesti tilavampi kuin Carenan vaunuissa. Mulla on aina aika paljon tavaraa mukana - hoitokassi, oma laukku ja kameralaukku - joten tilava tavarakori on ehdottomasti plussaa :)

Joku pitäis varmaan halpisostoksena ja sitä kautta hölmönä, mutta ei se merkki aina takaa laatua. Emmaljungojen hinnat kulkevat pilvissä mutta silti monella tuntuu olevan niiden kanssa ongelmia (tosin toki olen lukenut paljon hyviäkin kokemuksia).

Laitoin tilauksen menemään tuossa tunti sitten ja maksoinkin vaunut samoin tein. Nyt en malta odottaa, että tulevat! Vaikka siinä mielessä ei kyllä ole kiirettä että oon tosiaan kipeänä eikä tässä kunnossa parane mihinkään vaunulenkeille lähteä.

Toivotaan, että tässä ei taas päädytä siihen, että köyhällä ei vaan olis ollut varaa ostaa halpaa. Eli siis toivon mukaan vaunut pysyvät hyvinä, ja onpahan tosiaan tuo takuu sitten vielä turvana. :)

Minkälaisia vaunuja teillä on käytössä? Oletteko olleet tyytyväisiä hankintoihinne?

Hankinnat: Manduca & leikkimatto

Oon shoppaillut vähän Huuto.netissä viime viikkoina, ja tässä nyt pari ostosta mitkä tulivat eilen ja tänään :)

Manduca-kantoreppu

Huuto.net-myyjä toimitti Manducan alkuperäispakkauksessa,
reppua oli kuulemma käytetty vain kerran kokeillen, ja onkin sen oloinen

Tämän näköinen on meidän Manduca. Olisin
mieluummin halunnut ruskean, mutta ei ollut
sopivia ruskeita Huuto.netissä tarjolla!

Vähän taustatarinaa: Ostin meille Tricot-slen kantoliinan jo ennen kuin Leo syntyi, ja pidin siitä kovasti. Leokin on aina viihtynyt kantoliinassa erittäin hyvin, ja kantoliina on ergonominen sekä Leolle että mulle.

Kantoliina on kuitenkin sellanen monta metriä pitkä ja painava, ja sitä käyttäessä tuli monta kertaa turhauduttua siihen, miten hankala liinaa on vaikka auton parkkipaikalla sitoa. En tietenkään halunnut että liina viistäisi maata pitkin, mutta liinan päät pääsi kyllä melkein aina osumaan maahan kun liina on niin pitkä D: Lisäks käyttömukavuus riippu hirmu paljon sidontakerrasta, joku kerta se oli päällä tosi hyvä ja mukava, ja joku toinen kerta tuntu väärältä kunnes jouduin ottamaan liinan pois ja sitomaan taas uudestaan...

Halusin kovasti tykätä kantoliinasta käyttömukavuuden ja ergonomian takia, mutta käytännöllisyys liinan kohdalla oli valitettavan heikko. Sitomisen hankaluuden takia liina olikin lähinnä kotona käytössä, oon vissiin kaks kertaa ollut sen kanssa ihmisten ilmoilla. Kotona oon käyttänyt sillon kun Leo ei meinaa millään rauhoittua - se hyvä puoli liinassa on että Leo rauhoittui siinä yleensä todella hyvin - mutta vauvan itkiessä harvoin riittää kärsivällisyys alkaa sitoa liinaa.

Sain veljeltäni myös tuollaisen BabyBjörn-kantorepun, joka oli heiltä jäänyt käyttämättä. Käyttämättä jäi muuten täälläkin. Kokeilin sitä tasan kerran, ja asento oli niin luonnoton vauvalle, että en uskaltanut pitää Leoo siinä yhtään!

Olin siis jo pitkään mietiskellyt paremman kantovälineen hommaamista - Leo tykkää kanniskelusta ja sylissä olosta, ja tykkään itsekin pitää Leon lähellä, mutta tuollainen 6,5kg jötkäle on jo aika rankka kanniskella pitkiä aikoja :)

Olin lukenut monesta äitiysblogista tuosta Manducasta, ja olin myös tutkiskellut kantoreppuja googlen avulla, eikä Manducasta löytynyt juuri mistään negatiivistä sanaa. Ainoa mitä muistan kohdanneeni oli jotain tyyliin että "säädöt on liian monimutkaiset", mikä tuntuu hassulta nyt kun olen itse sitä kokeillut... Säädöt on meinaan erittäin hyvät, monipuoliset mutta yksinkertaiset kunhan niitä jaksaa opetella käyttämään. Opetteluun meni n. 5 minuuttia, eli ei mikään haastava homma. :)

Leo oli Manducassa vasta kerran eilen, eikä silloin kovin pitkään kun oli vähän huono hetki ja Leo alkoi itkeä. Toivon kovasti, että itku ei johtunut Manducassa olosta, vaan oli vaan yleistä itkuisuutta mitä oli vähän enemmänkin eilen :) Manduca nimittäin tuntui päällä ihan hirmu hyvältä, vauvan sai siihen tosi hyvään asentoon eikä Leon 6,5 kilon paino tuntunut hartioissa miltään. Manducaa voikin käyttää 20kg painoon asti, eli jos Leo vaan siinä viihtyy niin saadaan siitä pitkäaikainen apuväline.

Kivoin säätö on se, millä vauvan saa vedettyä ihan vatsaan kiinni. Se tosin vaatii ainakin mulla sen että laitan hihnat ristiin selän puolelle, kun sillä toisella kiinnitystavalla hihnat oli sopivat vasta kireimmällä säädöllä, eikä kiristysvaraa siis ollut. Nyt kun laitan ne selän kautta niin saan vähän sitä kiristysvaraakin hihnoihin. (En tiedä onko tässä mitään järkeä jos ei tiedä miten Manduca laitetaan, mutta yritän siis sanoa että on kivaa kun Manduca on säädöiltään monipuolinen mutta helppokäyttöinen. :D)

Pitää jossain vaiheessa koittaa, jos saisin Leon tuohon Manducaan lämpimissä vaatteissa, niin päästäis ulkoilemaankin sen kanssa. Vaunulenkkeillään melkein joka päivä, mutta tois vähän lisää haastetta jos olis 6,5kg lisäpainoa kropan etupuolelle kiinnitettynä! :)

Satuin muuten ostamaan Huuto.netistä Leolle 62cm välikausihaalarin, joka toivottavasti tulee pian postissa. Jos tohon Manducaan menee 20kg lapsikin niin luulis yks kuuskilonen menevän vaikka sitten ohut haalari päällä. :D

Ja sitten se toinen ostos, joka tuli tänään postissa...

Leikkimatto

Siis ihan perus simppeli söpö leikkimatto tuomaan jännitystä masulla hengailuun! :) Leolla ei tähän asti ollut mitään varsinaista leikkimattoa, hyvin on viihtynyt äitiyspakkauksen makuupussin tai tuollaisen sinisen lammaskuvioisen pikkutäkin päällä lattialla. Päätin kuitenkin ostaa ihan asialle vihityn leikkimaton, ja huusin tämän Huuto.netistä hurjaan 5 euron hintaan (postikulut oli päätähuimaavat 1,5e tai jotain sinne päin).

Leikkimaton nukkaisuus yllätti vähän, se oli kauttaaltaan ihan nukan peitossa, mutta heilautin vähän taikasauvaa (eli käytin nukanpoistokonetta, paras keksintö) ja 15 minuutin (!) päästä matto oli suorastaan kuin uusi. Muuten siis erittäin siistissä kunnossa :) Veikkaan, että matto on mennyt pesukoneen kautta kerran jos toisenkin, joka on aiheuttanut nukkaantumista.

Leo pääsikin päivän ensimmäisten päiväunien jälkeen kellimään leikkimatolle ja viihtyi siinä hyvän tovin...

Näin sitä köllitään uudella leikkimatolla

Pääkin nousee hienosti nykyään

Selällään on silti paljon kivempi olla kuin mahallaan :D

:D ♥♥

"hääääääää........

....TSHIUHHHHH!!!"

Takkaa oli kiva katsella

On se söpö vaikka itse sanonkin :D

Kivaa oli!

Vissiin äitin naama on niin naurettava

Pieni sievä kieli :D

Tyytyväinen pikkumies

Sellaisia ostoksia tällä kertaa :)

Hankinta: Uusi turvakaukalo

Olin tähän asti käyttänyt Leolla turvakaukaloa, joka oli käytettynä hommattu. Malliltaan vanhahko, mutta myyjän mukaan kolaroimaton, ja oli hyvin siistissä kunnossa eli tuskin kulkenut lapselta lapselle vuosikausia.

Käytetty on kuitenkin aina käytetty, ja mielessä pyöri usein, että mitäpä jos se ei olekaan kolaroimaton? Olishan se todella edesvastuutonta jonkun myydä kolaroitua turvakaukaloa, enkä usko että kukaan niin oikeasti tekisi, mutta kun ei sitä koskaan tiedä ihmisistä. Ja vaikka olisikin kolaroimaton, niin kyllähän turvakaukalotkin aikojen saatossa kuluu kun niitä käytetään.

En oikein koskaan halunnut ottaa Leoo autolla mihinkään kun pelotti että "mitä jos". Varmasti tuo olis suurimmalta osalta kolareista turvannut ja suojannut, mutta entä jos joskus jouduttaisiin tosi pahaan kolariin? Riittäisikö vanhan turvakaukalon suoja?

Syy siihen, etten ollut ennen Leon syntymää ostanut uutta turvakaukaloa, oli yksinkertaisesti se, että en halunnut ostaa mitään "ylimääräistä" minkä kanssa voisi olla vaara että en voikaan ottaa sitä Japaniin mukaan syystä tai toisesta. En edes omista autoa itse ja kuljen Leon kanssa ostosreissuilla yms. aina kävellen, eli turvakaukalolle ei sikäli ole ollut edes kamalasti käyttöä.

Nyt tilanne on kuitenkin se, että en tiedä, milloin menemme Japaniin ja menemmekö ollenkaan, joten olin päättänyt hommata uuden, kunnollisen turvakaukalon, jotta voisin lakata miettimästä "mitä jos" -tilanteita. Eihän mikään turvakaukalo ole 100% varma kaikissa tilanteissa, mutta otan mieluummin vaikka 90% varman kuin 70% varman! (Jep, heitin numerot täysin päästäni.)

Olin katsellut Prismassa yhtä Britaxin turvakaukaloa, jolta löytyi hintaa 124 euroa ja laadultaan vaikutti hyvältä. Autoliiton sivuilla ei muistaakseni ollut juuri sen Britaxin turvakaukalon testituloksia, mutta muut Britaxin 0-13kg turvakaukalot olivat saaneet hyviä arvosteluita, joten ajattelin sen Prismassa myynnissä olleenkin olevan todennäköisesti hyvä. Tarkoitus oli mennä ostamaan se heti, kun saan tässä taas rahaa.

Eilen isovanhempani kuitenkin yllättivät pahemman kerran, ja tulivat kauppareissulta takaisin uuden, hienon turvakaukalon kanssa. :)

Isovanhempieni ostama Graco Logico S HP vaikuttaa vielä paremmalta kuin se Britax mitä olin katsellut, joten en voisi olla tyytyväisempi ja kiitollisempi. Paras lahja, mitä minulle ja Leolle voi antaa.

Telakan ansiosta turvakaukalo on sekä
hyvin turvallinen että helppokäyttöinen

Kaukalon kuomu on kätevä, sillä saa vauvan suorastaan
kokonaan piiloon jos tuntuu että häikäsee :)

Illalla testaillessa Leo viihtyi kaukalossa oikein mainiosti

Leo on kovin pienen näköinen isossa
turvakaukalossa :D

Isokokoinenhan tuo tosiaan on, ja pelkkä turvakaukalo painaa n. 4kg, telakka vielä toiset 4kg päälle, mutta telakkaa nyt ei onneksi tarvitse kuljetella kun sen kerran laittaa autoon kiinni. Itse kaukalon kokokaan ei haittaa mua, onpahan ainakin hyvin turvallisen oloinen.

Halusin myös juuri tuollaisen viisipistevyöllä varustetun kaukalon, joten tämä miellyttää kovasti :) Jotkut sanoo, että kolmipistevyöt ja viisipistevyöt on ihan yhtä turvallisia, mutta noh... Viisipistevyö vaikuttaa turvallisemmalta joten se tuo mukavaa mielenrauhaa ;) Tietenkin kannattaa valita se kaukalo, joka on testien mukaan turvallinen törmäystilanteessa, oli siinä sitten kolmipistevyö tai viisipistevyö, mutta tämä kaukalo tosiaan on testeissä hyvin pärjännyt!

Esim. juuri tuolla Autoliiton sivuilla on testitulokset Graco Logico S HP:stä. Tuolta Autoliiton sivuilta katselin muutenkin turvakaukaloita siinä vaiheessa kun mietin, että minkä ostaisi. Kannattaa käydä kurkkimassa jos aikeissa on ostaa turvakaukalo tai turvaistuin lähiaikoina. Noita katselemalla huomaa, että hinta tai merkki ei todellakaan aina takaa turvallisuutta, ja edullisempikin voi olla jopa paljon parempi.

Kaikista turvallisin tapa vauvalle ja lapselle matkustaa on silti tietenkin rauhallisen, liikennesääntöjä noudattavan kuskin kyydissä, oli turvakaukalo sitten huippuhyvät arvostelut saanut kaikilla herkuilla varustettu superkaukalo tai vähän vaatimattomampi malli :)

Hankinta: Itkuhälytin

Leo ei nuku oikeastaan koskaan yksin, sillä yöllä nukutaan samassa sängyssä, ja päiväunet poika nukkuu tuollaisessa kopassa täällä alakerrassa, samassa huoneessa missä mäkin oon suurimman osan ajasta (= siellä missä läppärini on...). Tämän takia en ole missään vaiheessa nähnyt erityisen tarpeelliseksi ostaa kalliita itkuhälyttimiä. Aina välillä on tullut ajateltua että olis se kiva jos pojan päikkäreillä vois mennä vaikka tohon talon terassille istuskeleen ilman että tarvitsee koko ajan kuulostella, ja joskus aamuisin Leo jatkaa unia senkin jälkeen kun itse tulen alakertaan, jolloin on sitten pitänyt olla korvat höröllä että kuulee itkun ylhäältä asti.

Tuollaiset tilanteet on kuitenkin olleet niin harvassa, että ollaan hyvin pärjätty ilman itkuhälyttimiä. Oli kuitenkin ollut vähän puhetta aiheesta isovanhempieni kanssa, joten kun he tuossa eilen vai toissapäivänä näkivät kirpputorilla itkuhälyttimet 5 euron hintaan, nappasivat he paketin mukaansa ja ostivat minulle. Itkuhälyttimet olivat siistin näköiset ja pakattu alkuperäispakkaukseensa, joten isovanhemmat päättivät koettaa onneansa, jos noin halvat jopa toimisivat.

Kuinka ollakkaan, itkuhälyttimet toimivat vallan mainiosti! Pääsinkin jo tänään kokeilemaan niitä ensimmäistä kertaa ihan tositoimissa, kun Leo jäi yläkertaan nukkumaan vielä sen jälkeen kun itse tulin alas.

Leo ei yleensä nuku kovin pitkään yksin, joten kun itkuhälyttimistä ei ollut kuulunut kuin kaksi pientä ähkäisyä puolen tunnin aikana, päätin mennä yläkertaan kurkkaamaan, että kaikki on kunnossa (perus paranoidi ensikertalaisäiti!). Olin jättänyt Leolle pussilakanaa hieman päälle, joten totta kai tuli heti ajateltua että mitäs jos se on mennyt vaikka naaman päälle ja ja... vaikka tuollainen kevyt pussilakana nyt ei kovin suurta vaaraa aiheuta, mutta ei kai tuollaisen ihan pienen kanssa voi koskaan olla liian varovainen!

No, menin sitten tosiaan yläkertaan kurkkaamaan, ja alkoi kyllä hieman naurattaa näky mikä oli vastassa. Leo oli potkinut peiton kokonaan pois ja oli aivan hereillä, mutta ihan hiljaa. Silmät suurina vaan tapitti kattoa ja seiniä sängyssä itsekseen, itkuhälytin vieressä. :D

Nuo itkuhälyttimet ovat ulkonäkönsä perusteella varmasti melko vanhat, mutta aivan sama, ei niitä kukaan sen kummemmin katsele ja arvostele. Pääasia että ne toimivat, ja tuovat hieman enemmän vapautta liikkumiseeni täällä isossa talossa ja isolla pihalla. :) Käyttöä on kuitenkin niin vähän, että useamman kymmenen euron laitto tuollaiseen ostokseen ei olisi ollut kovin järkevää minun tilanteessani.

Aiempi second hand -hankita sitteri oli alkuun ihan tyhmä juttu,
mutta nyt siinä on alettu viihtyä ja tänään lelu sai vallan hymyilemään :)

Hankinta: Järjestelmäkamera

Olen jo vähän aikaa miettinyt järjestelmäkameran ostoa, ennen kaikkea siksi että Leo on pikkuvauva vain pienen hetken ajan, ja haluan tästä ajasta itse otettuja hyvälaatuisia kuvia muistoksi. Tähän asti kun olen kuvaillut vain tuolla Samsung Galaxy Tabilla, eli kuvat ovat huonolaatuisua ja rakeisia, ja tabletilla on tosi hankala ottaa kuvia joissain tilanteissa (esim. jos vauva on sylissä ja koittaa ottaa kuvia yhdellä kädellä).

Haaveissa olisi myös teetättää Leon kuvista printtejä, ja noista tabletilla otetuista kuvista on kyllä turha kuvitella teetättävänsä yhtään mitään!

Olin katsellut vähän tarjontaa ja sitten kysäisin tämän ihanan blogin kirjoittajalta, että mikä kamera hänellä on käytössä, ja kamera sattui olemaan juuri se, jota olin katsellut ja himoinnut, eli Canon EOS 1100D :)

Pohdin ja pähkäilin asiaa, mietin tarkkaan onko meillä varaa kameraan ja niin edelleen, mutta tänään illalla sitten vihdoinkin päätin että ostan tuon kameran. Kuten sanottua, Leo on pikkuvauva vain pienen hetken ajan. :)

Halusin nimenomaan järjestelmäkameran, jollaisesta olenkin haaveillut jo vuosia, mutta olen tähän asti ollut sen verran laiska kuvaamisen suhteen, etten ole viitsinyt laittaa useampaa satasta kameraan, joka kuitenkin jäisi vähälle käytölle. Leon syntymän jälkeen motivaatiota kuvaamiseen on taasen ollut todella paljon, ja halusin laadukkaan kameran jota voin käyttää toivottavasti vuosia.

Käytössäni oli aiemmin valokuvaaja-äidiltäni "peritty" Olympus E-300, mutta tuo kameravanhus on valitettavasti mennyt rikki, eikä noin vanhaa kameraa ole juuri järkeä lähteä korjauttamaan. Järjestelmäkameran käyttö on siis tuttua, eli ei tarvitse pelätä sitäkään että hieno kamera menisi hukkaan kun kuvataan pelkillä automaattiasetuksilla. :)

Tilasin kameran netin kautta, ja kauppa lupaili 1-4 arkipäivän toimitusaikaa. Jos hyvin käy niin saan kameran jo perjantaina käsiini... Mutta viimeistään sitten ensi viikolla. :)

En malta odottaa että pääsen ottamaan Leosta kuvia laadukkaalla kameralla! ♥

Hankinta: Imetystyyny

Kuva Pikku Piian kotisivuilta

Viimeaikoina huomasin selkäni tulevan yhä useammin kipeäksi imettämisestä, etenkin kun Leo viihtyy rinnalla hyvin pitkiä aikoja - pelkkään imettämiseen menee usein 45-60 minuuttia, ja sen lisäksi poika on paljon sylissä/rinnalla senkin takia että on vielä vähän huono nukkumaan itsekseen. Homma sujui vielä ihan hyvin sillon kun poika oli sellainen 3,5-kiloinen, mutta nyt painoa alkaa olla melkein 5 kiloa, ja painonmuutoksen todella huomaa.

Olen tähän asti yrittänyt taiteilla kaiken maailman sohvatyynyillä itseäni parempaan asentoon imetyksen aikana, mutta mikään ei ole tuntunut auttavan ja yläselkä oli jatkuvasti kipeänä ja hartiat jumissa.

Eilen sitten päätin, että vaikka 30-40e tyynystä kuuostaa hurjan kalliilta, ostan meille imetystyynyn. Olimme tänään joka tapauksessa lähdössä läheiseen isoon Prismaan käymään, ja sieltähän löytyikin sitten noita Pikku Piian imetystyynyjä.

Prismasta olis löytynyt myös Muumi-imetystyynyjä, mutta aikani malleja katseltuani päädyin kuitenkin valitsemaan Pikku Piian, sillä sen muoto vaikutti mielestäni paremmalta.

Tyyny maksoi Prismassa 39,95e, mutta nyt pari kertaa käytettyäni en voi muuta sanoa kuin että on todellakin rahansa arvoinen :) Tyynyn kanssa saa ihanan paljon paremman asennon imetykseen minkälaisella tuolilla tai sohvalla tahansa. Tyyny on myös riittävän paksu/iso, että vauvan saa niin ylös että jopa niinkin pienirintainen kuin minä saa vauvan helposti ihan kiinni. :D Sen lisäksi tyynyn sisällä on styroksipalloja, joka mahdollistaa tyynyn muovailun, ja niiden ansiosta tyyny on myös riittävän tukeva - vanutyynyjä saa aina käyttää useampia kun menevät kasaan vauvan painon alla, mutta sitä ongelmaa ei tuon imetystyynyn kanssa ole. Muumi-imetystyynyn sisällä on vanua, mikä oli yksi syy miksi en sitä ottanut; se vaikutti siltä, että ei välttämättä anna tarpeeksi tukea.

Olen siis ihan todella tyytyväinen tuohon ostokseen, yksi parhaista asioista mitä olen vauvaan liittyen ostanut! On myös ihanaa että voin esim. istuskella tietokoneella ja antaa vauvan nukkua sylissä; Leo rakastaa sylissä nukkumista, mutta yksikätisyys alkaa aina jossain vaiheessa kyllästyttää, ja siirrän pojan koppaansa nukkumaan (josta tuo usein sitten herää hyvin pian...). Nyt Leo makaa sylissäni mukavassa asennossa, pää vasemman käsivarteni päällä mutta muuten tyynyn ja vatsani varassa, ja tyynyn antaman tuen ansiosta pystyn käyttämään myös vasenta kättäni tämän kirjoittamiseen.

Suosittelen siis todella imetystyynyä kaikille äideille (auttaa tietysti ihan yhtä lailla pulloruokinnassa, meillä tehdään molempia!), vaikka itse olinkin alkuun skeptinen, että onko sellaisesta nyt oikeasti muka jotain hyötyä, kalliskin on. Kummasti vaan alko kiinnostus herätä sitten kun selkä alkoi olla jatkuvasti niin kipeänä ja jumissa, ja nyt en voiskaan tyytyväisempi olla päätökseeni :)

Laitoin tyynyn päällisen heti pesuun, sillä pakkaus oli
kaupassa auki, ja tyynyä oli varmasti monet hiplailleet.
Tyynyä piti silti tietysti heti päästä käyttämään :)