Pitkä pätkä turvaistuimista ja turvallisuudesta

Leo painaa tällä hetkellä n. 10kg, ja pituutta lienee jossain 75-80cm välillä, en tosin usko että 80 on vielä rikki. Tähän asti meillä on ollut käytössä Graco Logico S -turvakaukalo, jossa maksimipaino on 13kg ja maksimipituus 81cm. Nyt alkaa siis olla aiheellista ostaa Leolle turvaistuin, joten niissä merkeissä käytiin viime viikon lopulla Vauvatalo Johannassa vilkaisemassa turvaistuinten tarjontaa.

Aloitin keskustelun myyjän kanssa sanomalla, että mun ainoa kriteeri on, että pitää ehdottomasti saada selkä menosuuntaan mahdollisimman pitkään. Myyjä totesikin suoraan, että turvaistuimet, joissa ei saa selkää menosuuntaan, on liikkeessä ihan toisessa paikassa kuin muut turvaistuimet, ja niitä pääsee näkemään vain erikseen pyydettäessä. Tiesin heti, että täältä me ostetaan meidän turvaistuin!

Juteltiinkin sitten jonkin aikaa aiheesta, ja myyjä kertoi, että Ruotsissa turvaistuinten näyttötilaisuuksissa selkä tulosuuntaan asennettavat turvaistuimet esitellään takahuoneessa, sillä niitä pidetään suorastaan moraalittomina. Myyjä myös sanoi, että ei kenellekään asiakkaalle aio moraalisaarnaa pitää, mutta suosittelee kuitenkin että ostajat valitsisivat turvaistuimen jonka saa selkä menosuuntaan pitkään.

Suomessa Autoliittokin suosittelee, että lapset matkustaisivat selkä menosuuntaan mieluiten noin 4-vuotiaiksi asti. (lähde)

Tiedän ettei se aina ole realistista pitää lasta 4-vuotiaaksi selkä menosuuntaan, mutta aion pitää Leon selkä menosuuntaan niin pitkään kuin se vaan on mahdollista. Katsellaan sitten kun alkaa olla polvet liian koukussa, mutta näin pienenä Leo mahtuu vielä hyvin selkä menosuuntaan, ja hyvä niin.

Oon lukenut netistä tositarinoita taaperoista, joilla on niska murtunut kolarissa, kun on ollut kasvot menosuuntaan. Yksi tarina löytyy esimerkiksi tältä sivulta (18kk ikäisen kasvot menosuuntaan matkustaneen lapsen niska murtui kolarissa), muistan myös toisen tarinan jossa 2- vai 3-vuotiaalla pojalla oli niska katkennut kokonaan sisältäpäin nokkakolarin sattuessa (poika selvisi, mutta se oli suoranainen ihme, sillä yleensä tuosta ei selviä). En tosin löytänyt linkkiä tarinaan nopealla googletuksella, mutta jos joku sen haluaa niin voin sen kyllä vielä etsiä. Pointti tulee kuitenkin hyvinkin selväksi nopeallakin googlettamisella - etenkin jos googlettaa englanniksi, sillä googlen haussa tulee heti vastaan kymmeniä ja taas kymmeniä sivuja, joilla suositellaan pidennettyä selkä menosuuntaan matkustamista.

Noniin, tää alkaa nyt kuulostaa jo joltain saarnalta. En tuomitse ketään kuka laittaa lapsensa kasvot menosuuntaan, ja ehkä omakin mielipide olisi erilainen jos Leo huutais kaikki ajomatkat täyttä kurkkua selkä menosuuntaan matkustaessa. Jokainen tekee omat päätöksensä; nokkakolarin riski on kuitenkin niin pieni, että joillakin selkä menosuuntaan matkustamisen huonot puolet vievät voiton ja lapsi käännetään kasvot menosuuntaan aikaisin. Ja hyvä niin, sillä takapenkillä kiljuva lapsi varmasti vaikuttaa vanhempien keskittymiskykyyn, joka taas saattaa lisätä auto-onnettomuuden riskiä.

Myönnettäköön, että mä oon myös ehkä hieman ylivarovainen tämmösissä jutuissa. Pelkään tosi paljon auto-onnettomuuksia.

Oon itse kerran ollut auto-onnettomuudessa, reilu vuosi sitten raskaana ollessani, ja vaikka kenellekään ei käynyt säikähdystä kummemmin, molemmat autot menivät lunastukseen ja kokemus oli todella pysäyttävä.

Oli talvi ja liukasta. Kuskimme menetti auton hallinnan ja auto lähti luisumaan vastaantulijoiden kaistalle 60km/h vauhdilla. Vastaan tulleen auton kuskin nopeiden refleksien ansiosta auto ei ajanut nokka edellä meitä kohti, vaan kuski yritti ohjata autonsa sivutielle joka oli juuri kohdalla. Pakko nostaa hattua kuskille joka havaitsi tilanteemme ja huomasi sivutien niiden muutaman sekunnin aikana, jonka tapaus kesti. Autot törmäsivät kylki kylkeä vasten. Jos kuski olisi vaikka puhunut puhelimessa eikä huomannut että kuskimme ei enää hallinnut autoa, olisi auto ajanut nokka edellä suoraan meidän kylkeen, juuri sille puolelle jolla minä istuin takapenkillä ja Leon isä etupenkillä.

Autojen törmätessä kylki kylkeä vasten kenellekään matkustajalle ei kuitenkaan käynyt mitään, mutta se kerta sai silti miettimään. Auto-onnettomuus voi tapahtua kenelle tahansa. Tällä kertaa syy oli meidän kuskissa, mutta miettikääpä sen toisen auton kuskia - hän ajoi täysin liikennelakien mukaisesti, mutta ei silti mitenkään pystynyt estämään kolaria. Nopean toiminnan ansiosta kolari oli lievempi kuin olisi voinut olla, mutta kuskilla ei ollut mahdollisuutta estää kolaria omalla toiminnallaan. Ei siis koskaan tiedä, milloin joku edessä ajava tai vastaantuleva auto lähteekin luisuun tai tekee jotain muuta, mikä aiheuttaa kolarin jolle et itse voi mitään.

Siinä siis yksi syy minkä takia haluan seurata kaikkia lasten autossaoloon liittyviä turvallisuusohjeita mahdollisimman tarkasti. Olen opetellut Leon nykyisen turvakaukalon oikeaoppisen kiinnityksen YouTubesta videoita katsellen, enkä oo antanut muiden laittaa kaukaloa autoon kiinni jos olen itse ollut paikalla. Turvakaukaloiden kiinnitys saattaa kuulostaa helpolta, mutta siinä pitää huomioida kaukalon oikea kulma, turvavyön oikea reitti kiinnikkeiden välistä, ja turvavyön kireys. Samoin kaukalon omien vöiden tulisi olla riittävän kireällä, ettei vauva ampaise kuin ohjus kaukalosta kolarin sattuessa.

Loppujen lopuksi turvakaukalon ja turvaistuimen oikeaoppinen asennus on kuitenkin simppeliä kun sen kerran oppii.

Jokainen turvavyön kiinnitys on elämän ja kuoleman kysymys. (Autoliitto)


Nyt päästään sitten siihen varsinaiseen asiaan eli turvaistuimen valintaan! Tosiaan, olimme Vauvatalo Johannassa ja katselimme turvaistuimia. Myyjä esitteli meille 6-8 eri turvaistuinta, en nyt muista tarkalleen kuinkaa monta, ja paria kolmea pääsimme myös kokeilemaan liikkeessä olleen autonistuimen kanssa.

En vielä ostanut mitään, mutta tein jo alustavan päätöksen. Leon seuraavaksi turvaistuimeksi tulee todennäköisesti Klippan Triofix.

Triofixin hyvät puolet lyhyesti:
+ Helppo asennus ISOfixillä tai turvavyöllä
+ Telakkakiinnitys
+ Suunniteltu pitkitettyä selkä menosuuntaan matkustamista ajatellen
+ Kasvaa lapsen mukana (9-36kg)
+ 5-pistevyö
+ Kapea ja kompakti koko

→ Lue lisää täältä!

Kuten kuvasta ilmenee, Triofix on Suomessa suunniteltu ja valmistettu. Se nyt ei sikäli ole mulle mikään merkittävä seikka, mutta hyvä siinä mielessä, että Suomessa tosiaan suositellaan pitkään selkä menosuuntaan matkustamista, toisin kuin monissa Euroopan maissa. Vauvatalo Johannan myyjä sanoikin, että tämä istuin on suunniteltu nimenomaan ajatellen pidennetysti selkä menosuuntaan matkustamista.

Leo istui Triofixissä kaikista mukavimman oloisesti, selkä sopivan suorana mutta kuitenkin rennosti. Triofix oli myös tarjolla olleista turvaistuimista kaikista kapein. En tällä hetkellä omista autoa, mutta sitten jos ja kun sellaisen hommaan niin en todennäköisesti osta mitään isoa, joten kapea turvaistuin tuntuu kätevimmältä. Triofixiin tulee myös sellainen kiinnitysalusta, joka Autoliiton mukaan on turvallisempi kuin auton turvavöillä istuimen kiinnittäminen - joka sekin kyllä onnistuu jos kiinnitysalusta ei satu olemaan mukana.

Hintaa turvaistuimella oli Vauvatalo Johannassa 399e, mutta Triofix kulkee mukana pitkään ja sitä voi käyttää myös turvavyöistuimena isomman lapsen kanssa. Se siis kasvaa lapsen mukana; päänsuojaa voi nostaa melko korkealle ja istuinosassakin on hyvin tilaa kun ottaa tuon "vauvapehmusteen" pois. Jos en ihan väärin muista niin Vauvatalo Johannan oma 7-vuotias käyttää edelleen Triofixiä turvavyöistuimena. :)

Sen lisäksi että istuin siis menee monta vuotta, Leon turvakaukalo on myös ostettu Vauvatalo Johannasta ja saan siitä hieman hyvitystä turvaistuinta ostaessani. Ja niin, kuten sanottua niin oon aika ylisuojelevainen näissä jutuissa - monesta muusta jutusta voin tinkiä, mutta autoiluturvallisuudesta en.

Mitä turvaistuimia te muut olette ostaneet isommille vauvoille tai taaperoille? Minkälaisia ominaisuuksia halusitte turvaistuimella olevan?

Painotan tässä vielä kerran, että en todellakaan tuomitse ketään jonka lapsi kulkee kasvot menosuuntaan - kuten sanottua, se on ihan jokaisen oma asia ja joskus on vaan parempi laittaa kasvot menosuuntaan. :) Koen itseni kovin onnekkaaks sen takia että Leo viihtyy turvakaukalossa ja autossa tosi hyvin, voin vaan kuvitella että on tosi rankkaa autoilla vauvan kanssa joka ei viihdy autossa ollenkaan!