Vauvan keittokirjoista

Leo on vielä toki aivan liian pieni aloittamaan kiinteiden syöntiä, mutta olen silti ottanut asiakseni tutustua vauva- ja taaperoiän terveellisiin ruokavaihtoehtoihin jo nyt. En syö itse lainkaan eineksiä ja kokkaan paljon, mutta vauvojen ruokien kokkailu on toki vähän sumuista aluetta, kun ensimmäinen lapseni on vasta 2kk vanha ;)

Haluaisin kovasti tehdä myös Leolle suurimman osan ruuasta ihan alusta asti itse, ja yritänkin tässä etsiskellä sopivaa keittokirjaa.

Yksi melko nopeasti löytämäni kirja on Kotiruokaa vauvalle Päivi Enarvilta ja Jaana Koskenniemeltä. Kirja kuulostaa melkein liian hyvältä ollakseen totta!

bookplus.fi

Helppoa, terveellistä, edullista ja maittavaa - vauvaperheen suosikkikirja uudistettuna. Itse valmistamalla voit tarjota pienokaiselle mahdollisimman terveellistä ja hyvänmakuista ruokaa - ja samalla säästyy rahaa. Keittokirjan helppotekoiset ohjeet kattavat vauvan ruokailut 4-6 kuukauden iästä noin yksivuotiaaksi asti, jolloin lapsi vähitellen siirtyy syömään tavallista ruokaa. Suomalaisiin ravitsemussuosituksiin perustuvissa ohjeissa on käytetty pääosin kotimaisia raaka-aineita. Ruoka-aineryhmät ohjeineen on esitelty siinä järjestyksessä kuin vauvan ruokavalio laajenee. Ruokaohjeiden lisäksi mukana on tietoa ensimmäisen ikävuoden ruokavaliosta, ruokien valmistukseen tarvittavista työvälineistä, ruoan pakastamisesta ja ruokavaliosta matkoilla.

Toinen varsin hyvältä vaikuttava keittokirja on Vauvan ja taaperon keittokirja, jonka ovat kirjoittaneet Karen Ansel ja Charity Ferreira. Tästä löysin myös paljon hyviä arvosteluita kun vilkasin englanninkielisiltä sivustoilta.

bookplus.fi

Kirjassa esitellyt ateriat valmistuvat nopeasti, eikä vanhempien tarvitse viettää keittiössä kuin muutama tunti viikossa, niin lapselle on aina tuoretta kotiruokaa tarjolla. Kuuden kuukauden ikäisille vauvoille on yksinkertaisia hedelmä- ja vihannessoseita, viljaruokia sekä hyviä vinkkejä siitä, milloin ja miten ensilusikalliset kannattaa lapselle tarjota. 7-8 kuukauden ikäisille on tarjolla jo vaihtelevampia ateriaehdotuksia, kuten risottoa, smoothieta ja riisivanukasta. Kävelemään opittuaan taaperoikäisten lasten tulee saada ravinnosta paljon energiaa, ja tämän jakson resepteillä syntyy jo kunnon annoksia, kuten kana- ja vihannestaskuja, lohikakkuja, lihapullia ja pannukakkuja. Näiden reseptien avulla syntyy aterioita myös vanhempien makuun.Kirjassa on hyviä vinkkejä myös siihen, kuinka ruokahetkistä saa tehtyä hauskoja ja kuinka vältytään taisteluilta ruokapöydässä. Kappaleessa on lapsia riemastuttavia ohjeita, kuten resepti perunaveneisiin, pizzoihin ja erilaisiin hampurilaisiin.

Onko kenelläkään kokemusta kummastakaan kirjasta? Ovatko ne niin hyvä kuin miltä kuulostavat? Oletko käyttänyt muita vauvoille ja lapsille tarkoitettuja keittokirjoja?

Arvonta

More memories -blogin Jennillä on taas ihana arvonta käynnissä blogissaan, menkääpäs tänne osallistumaan, voit voittaa VauVauvaan lahjakortin! :)

Leo 2kk...

★ On kova nauramaan ja juttelemaan, välillä puhutaan pitkät pätkät vuorotellen. Varsinkin hoitopöydällä on kiva kelliä ja jutustella.

☆ Hymyilee varsinkin tutuille ihmisille leveästi ja samoin tein - vieraat joutuu joskus hieman maanittelemaan, ei kuitenkaan vierasta vielä. Usein Leo myös heiluttelee käsiä ja jalkoja innoissaan kun tuttu tulee käymään ja juttelee pojalle.

★ Ei osaa vielä kannatella päätään kovin pitkiä aikoja, mutta varaa jo vähän kyynärpäille ja koittaa pitää päätä pystyssä. Päätä ei kuitenkaan enää tarvitse juuri tukea muuten kuin nostaessa, laskiessa jne., kunhan muistaa olla varovainen.

☆ Hereillä ja virkeänä viihtyy parhaiten istuma-asennossa sylissä. Varsinkin jos on vieraita kylässä, pitää olla pystyasennossa. Sellaisessa vauva-asennossa kädellä makoillessa tulee itku heti!

★ Katselee hirmu paljon ympärilleen, ja tuntuu viihtyvän kovasti kun kuljetaan ympäri kämppää ja ihastellaan esim. kukkia ja kaikkia kiiltäviä asioita.

☆ Hymyilee kaikille hymyileville leluille ja kuville paljon, keltaiselle päälle myös jutellaan usein pitkät pätkät. Hymyilee myös omalle peilikuvalle kamalasti, vissiin on niin hyvännäkönen kaveri joka sieltä katselee takaisin.

★ Punkee jaloilla niin kovaa, että saa välillä tosissaan pitää kiinni, että mies pysyy tukevasti sylissä. Hoitopöydällä potkitaan kanssa jaloilla niin kovaa, että suorastaan pylly nousee ilmaan. Neuvolantätikin kommentoi, että johan on voimaa jaloissa, eli kai ne voimat on menneet sinne ennen niskoja sitten kun pää ei ihan kauheasti vielä nouse :D

☆ On alkanut itkeä monella eri tavalla, tunnistan helposti väsymysitkun, kipuitkun, nälkäitkun ja tissinmielitekoitkun toisistaan :D Alkuun itku oli hyvin samantapaista, mutta nyt kyllä ääntä käytetään monella eri tapaa itkiessäkin.

★ Alkaa oikein karjua välillä jos tuttipullo ei tule just sillä sekunnilla kun pojalla on nälkä ;) Ja sitten jos koitan puhumalla saada Leon rauhoittumaan samalla kun valmistelen tuttipulloa, niin se alkaa oikein huutaan "päälle", koventaa vaan ääntä tyyliin "nyt riitti se kälätys, PULLO TÄNNE!" :D

☆ Tykkää kamalasti kaikesta tumpuloinnista, siis vaipanvaihdot ja pukemiset ja riisumiset ja kaikki on ihan lempipuuhaa. Neuvolantätiäkin ihmetti, kun edes vaatteiden pään yli vetäminen, pipon laitto jne. ei saa miestä hätkähtämään.

★ On oppinut nukkumaan ulkona vaunuissa, ja mielellään nukkuu ainakin kahdet n. kahden tunnin päiväunet päivän mittaan. Lisäksi on paljon sellaisia lyhyempiä päiväunia. Hereilläoloajat ovat lyhentyneet, mutta se on tuonut hyvää rytmiä päivään, ja siksi valveilla ollessa ollaan virkeämpiä ja hyväntuulisempia.

☆ Viihtyy pitkiäkin aikoja sitterissä, joko niin että istun lattialla vieressä ja näyttelen leluja ja juttelen, tai ihan yksinkin kun teen mitä nyt hommia milloinkin on tehtävänä.

★ Nukkuu edelleen äidin kainalossa yöt ♥ Mutta oon alkanut jo pikkuhiljaa siirtämään omaan koppaan aina vähäksi aikaa iltaisin, kokeillen josko nukahtaisi itsekseen. Mutta jos ei nukahda ja alkaa kitistä, niin otan kyllä takaisin viereen; 2kk on vielä kovin pieni harjoittelemaan itsekseen nukahtamista. (Voisin muuten kirjoitella tästä aiheesta joskus kunnon postauksen, mulla on hyvin paljon mielipiteitä kaikista "unikoulutustavoista" mitä maailmalla liikkuu...)

☆ On kasvattanut kulmakarvat, alkanut saada hieman väriä ihoonsa (liekö se japanilaisuus, vaikka isänsä onkin kovasti vaaleaihoinen japanilaiseksi), ja silmätkin ovat ruskistuneet entisestään. :)

★ On kasvanut painoa ja pituutta niin paljon, että oikein yllätyin kun katsoin 1kk takaisia kuvia ja Leo oli kasvoistaan ja kropaltaan niiiin paljon hoikempi :D

☆ Kaiken kaikkiaan kasvaa ja kehittyy hienosti ja alkaa selvästi jo näyttää omaa persoonallisuuttaan paljon. ♥

2kk neuvola

Meillä oli eilen 2kk neuvola, jossa saatiin rotavirusrokote ja katseltiin ja kokeiltiin vähän miten Leo reagoi liikkuvaan leluun ja sen sellaiseen.

2kk vanha pikkumies ♥ Leolle on kasvanut paljon näkyvämmät
kulmakarvat viimeaikoina. :D

Tässä taas strategiset mitat ja kommentit:

9vk neuvola (vs. 7vk neuvola)

Pituus: 60,5cm (59,5cm)
Paino: 6250g (5740g)
 Päänympärys: 40,3cm (40,6cm)

"Kasvaa hyvin. Rm + korvike. Vatsavaivat hieman helpottaneet. Hymyilee, jutteleekin jo."

Päänympärys on varmaan vaan mitattu vähän eri kohdasta, en usko että pää on mihinkään kutistunut sen kummemmin :D

Pienen maanittelun jälkeen Leo seurasi helistintä katseellaan varsin hienosti, ja lattialla leikkimatolla pääkin nousi oikein mallikkaasti. Sitäkin saatiin tosin hetki odotella, kun Leo ei viihdy nykyään mahallaan ollenkaan, ja siinä meinas tulla itku vaan eikä pään nostaminen kiinnostanut ensin lainkaan. :)

Laitan kyllä vähintään kerran pari päivässä Leon hääräilemään vatsalleen lattialle peiton päälle, mutta siinä tulee harmitus melkoisen useasti, eli pitkiä pätkiä siinä ei viihdtyä. Leo varaa kuitenkin jo hienosti kyynärpäille, vielä ei kovin korkealle pää nouse mutta kyynärpäät on hyvin alla ja kyllä sieltä jo vähän eteenkin katsellaan, eikä olla vaan nenä matossa.

Varhaisheijasteista askellus on melko pitkälti jo kadonnut, muut vielä löytyvät. Selällä ollessa käsistä nostettaessa pää nousee mukana alkuun, mutta jää kyllä sitten vielä roikkumaan.

Painokäyrä oli lähtenyt lievään noususuhdanteeseen, ja neuvolantäti mainitsi, että korvikkeesta tulee helposti vähän ylimääräistä. Sanoi, että ei missään nimessä tarvitse alkaa rajoittamaan ruokamääriä, mutta että jo ensimmäisistä kylläisyyden merkeistä voi lopettaa syöttämisen ja syöttää sitten taas lisää kun tulee nälkä. Eli siis ei tyrkytetä niitä viimeisiä tippoja pullosta vaan ronskisti pois vaan ne mitä ei mene :) Mutta olenkin kyllä tehnyt niin, ihan senkin takia että haluan varjella omaa maidontuotantoani, haha. En siis änge korviketta Leoon niin paljon kuin mahtuu, että poika heräilis riittävän usein rinnallekin.

Pituutta oli edellisten 3 viikon aikana tullut huikeat 4 senttiä, nyt 2 viikon aikana vain 1cm. Vielä mennään kuitenkin pituuden yläkäyrillä ja riittävän tasaista tahtia.

Leo on kaiken kaikkiaan siis aivan terve ja normaalisti kehittyvä 2-kuinen vauva :)

Leolle ei muuten tullut rokotteesta minkäänlaista sivuvaikutusta. Neuvolassa sanottiin, että ripuli on yleinen vaiva rotavirusrokotteen jälkeen, ja joillekin tulee myös kuumetta. Leo oli iltasella ihan punaposkinen ja lämmin, mutta ei kuitenkaan huonotuulinen, eli en sitten tiedä. Jossain välissä kuumetta vähän mittasinkin mutta näytti 37,15 eli aivan normaali vauvalle.

Seuraava kerta onkin sitten vasta kuukauden päästä, jolloin saadaan ensimmäinen piikkirokote, ellei lasketa tuberkuloosirokotetta joka Leolle laitettiin jo kun olimme vielä synnytysvuodeosastolla. Tuberkuloosia vastaanhan ei enää automaattisesti rokotella, mutta oma isäni on tuberkuloosin kantaja, jonka takia rokotteen antaminen oli suositeltavaa. Leolla on rokotteesta vieläkin sellainen "paise" käsivarressa, aika hurjan näköinen mutta ilmeisesti normaali reaktio ja merkki siitä, että rokote toimii.

No mutta kuitenkin, ensi kerralla tulee siis varsinaiseen rokotusohjelmaan kuuluva ensimmäinen piikki, ja neuvolassa suositeltiin ostamaan särkylääkettä valmiiksi, sillä rokotusjälki voi olla kipeä ja pieni kuumekin voi nousta jälkimainingeissa. Kävin tänään kauppakeskuksessa jossa oli apteekki, josta ostinkin sitten 65mg Panadol-suppoja. Vähän aikaista, mutta ovatpahan valmiina. Toisaalta ihan hyväkin, kun lähipiirissä tuntuu flunssa kiertävän. Alle 3kk ikäisellehän noita ei saa antaa ilman lääkärin määräystä, mutta ovatpahan valmiina jos flunssa iskee ja käydään lääkärin luona.

Leolla on myös ollut viimeisen viikon ajan nenä kovasti tukossa, joten ostin apteekista myös tuollaisen "nenäsumutteen". Mietin ensin niistäjää, mutta apteekissa myytävät niistäjät olivat kovasti kalliita, joten valitsin tuon edullisemman vaihtoehdon (n. 10e). Tietysti sitten kaupan puolelle päästyäni löysin niistäjiä parin euron hintaan... :D

Physiomer Baby Mist -nenäsumute

Mutta ei se mitään, ainakin tuo nenäsumute on hirmu helppokäyttöinen. Se sisältää steriiliä merivettä, eikä mitään muuta, ei edes säilytysaineita tai ponnekaasua, joten vaikuttaa hyvin luonnonmukaiselta aineelta. On siis samanveroinen kuin keittosuolaliuos, jota niistäjien kanssa voi käyttää. Mitään lääkesumutetta en noin pienellä haluaisi käyttääkään, eikä niitä taida olla edes tarjolla (ei tosin aavistustakaan, en edes yrittänyt etsiä).

Ehdin tänään laittaan tuota kahteen kertaan, ja voi mikä parku siitä tuli! Harvoin lähtee yhtä kovaääninen itku pienestä miehestä. Mutta ekalla kerralla tuli kyllä tosi paljon räkääkin siinä samalla nenästä ulos :D Ahh, mikäs sen mukavampi puheenaihe... Mutta siis tosi hyvä että lähti tavarat liikkeelle ja tuolla on myös ehkäisevä vaikutus, eli varmaan alkaa nyt tukkoisuus helpottaa kun tuota käytetään. Nenän tukkoisuus on tuntunut ärsyttävän Leoo kovasti aina välillä, ja varsinkin syöminen on usein inhottavaa. Ihan niin pahasti tukkoinen Leo ei ole ollut että ei saisi hengitettyä syömisen aikana, mutta jos on yhtään itkuinen tai hengästynyt niin alkuun syöminen on ollut hankalaa kun ei ole meinannut happi riittää. Oli siis hyvä ostos.

Ostin kaupasta myös Leolle ihka ensimmäisen uuden lelun. Joitain käytettyjä leluja on kyllä ollut jo katseltavana ja ihmeteltävänä, mutta näin pieni ei niistä nyt kamalasti ymmärrä, niin ei ole tullut osteltua uusia. Menin kuitenkin katsomaan, jos löytäisin jonkinlaisen soivan lelun Prisman lelupuolelta, kun Leo tykkää musiikista tosi paljon. En löytänyt etsimääni, mutta löysin hauskan lelun sen tilalle: liikkeestä/ravistuksesta aktivoituvan nauravan pehmolelupallon.. joka nauroikin sitten koko kauppareissun ajan korissani :D Kaupassa sen on/off-nappiin ei päässyt käsiksi, joten siellähän käkätti. Lelu nauroi autossakin koko matkan.

Lelun sisällä olevaan on/off-nappiin pääsi käsiksi vasta kun
se oli irti tuosta pahvista

Toistaiseksi lelu tuntuu naurattavan äitiä enemmän kuin poikaa, mutta kyllä sitä tutkailtiin jo kovasti. Leo ei tietenkään osaa vielä itse ottaa kiinni ja ravistella lelua nauramaan, mutta pitelin sitä itse ja heiluttelin. Ensimmäisellä kerralla ei kiinnostanut lainkaan, mutta Leo olikin silloin kovasti väsynyt. Näytin sitä äsken uudemman kerran, ja tällä kertaa sitä katseltiin kovasti pitkään, välillä kulmat kurtussa ja suu tiukkana viivana, ja välillä vähän jo hymyillen. Lelulle myös koitettiin jutella vähäsen, pienen pienellä ja varovaisella äänellä. :D

Jossei muuta niin äitiä ainakin naurattaa kun lelu
käkättää pienen lapsen äänellä

Kaikki hymyilevät lelut on kuitenkin olleet kovasti Leolle mieleisiä, ja niille hymyillään ja keimaillaan kovin paljon tätä nykyä, eli kunhan alun ihmetys menee ohi niin varmasti tuokin lelu on mieleinen. Lelussa lukee kyllä "6m+", mutta ei siinä ole mitään pieniä osia jotka voisivat suuhun joutua, ja joka tapauksessa lelu on käytössä vain mun pitelemänä, eli tuskinpa on haittaa vaikka on vähän isompien lasten lelu. :)

Mulla olis taas kamalasti kirjotettavaa, mutta tää on nyt taas jo hirmu pitkä teksti, eli taidan jättää muutaman jutun vähän myöhemmälle. :D Eiköhän tässä ole taas ihan tarpeeksi luettavaa tälle kertaa!

Vauvavideo ja kehtolauluja

Ei ollutkaan aiemmin tullut kokeiltua tuon kameran videokuvausta, mutta nytpä innostuin sitä testaamaan. Suurin syy siihen, miksi en ole ottanut videoita juurikaan on lähinnä se, että en voi sietää omaa ääntäni ja puhettani videolla, hah. :D Ja kuten tästä videosta huomaa, video on aika tylsä jos vauvalle ei edes juttele. Vaikka onhan tuo söpö, mutta silti. :D Taidan mä jotain hurjat viisi sanaa sanoa tolla videolla.

Katsotaan jos huomenna koittais ottaa enemmän videoo, nyt on niin myöhäkin. Kaiken kukkuraksi valo on kehno, niin videosta tuli ihan keltainen!



Jottei tämä postaus olis ihan mahdottoman tylsä, niin kirjoitellaan nyt vähän toisestakin aiheesta, eli tuutulauluista! Tai kehtolauluista tai miksi niitä nyt sitten haluaakin kutsua. Kuten ylläolevan videon lopusta nähdään, Leolla tuli taas puklut ja itku, ja sen jälkeen molempia tulikin enemmänkin. Laitoin siis kehtolaulut soimaan Spotifystä ja hyräilin ja lauleskelin mukana aikani, kunnes Leo vihdoinkin rauhoittui (siihen tosin meni ainakin neljän kappaleen verran aikaa, mutta on sitä pidempäänkin itketty toisinaan).

Tässä kaksi kehtolaululemppariani, joita tulee usein hyräiltyä ilman Spotifyn säestystäkin:

All The Pretty Little Horses



Hush Little Baby



Ja vaikka en uskonnollinen olekaan, Ave Mariaa tulee myös hyräiltyä silloin tällöin! Spotifystä kuuntelemallani kehtolaululevyllä on insturmentaaliversio Ave Mariasta, josta se on sitten jäänyt päähän pyöriin. Ave Maria on kieltämättä erittäin kaunis kappale vaikka sanomasta en niin välitäkään. :)

Tässä oma lemppariversioni Ave Mariasta:

Kokia - Ave Maria (live)



Myönnettäköön, että en kyllä itse ihan yhtä korkealta ja kovaa tuota osaa laulaa tai edes hyräillä ;)

Onko teillä jotain kappaleita, joita hyräilette tai laulatte lapsillenne?

Ei meillä toki silti pelkästään asialle pyhitettyjä kehtolauluja (tai uskonnollissävytteisiä oopperoita...) lauleskella, vaan myös nämä artistit rytmittävät hyssyttelyä hyvinkin usein, ja kelpaavat pikkumiehelle vallan mainiosti. :D

Hapan vauva

Voi että mitkä tuoksut tuosta pojasta taas lähtee aina välillä nyt kun toi maidonsakeuttaja ei oo käytössä. Puklut on niin sellasia happamia että haisevat ihan suomeks sanottuna oksennukselle. Kyllä varmaan tekeekin kipeetä kun tommoset hapot tulee ylös! Äsken taas jätkä haisi niin pistävälle että huh huh. Voi raukkaa.

Vaatteita tietysti vaihdan aina kun likaantuvat, mutta puhun nyt siitä hetkestä ruokailun ja vaatteiden vaihdon välillä :D Ei niitä voi heti ekojen puklujen jälkeen vielä vaihtaa edes, kun yleensä tulee 2-3 puklua ruokailun jälkeen. :( Äsken kyllä vedin pojun nakuks hoitopöydälle ja juteltiin siinä hyvät pätkät, ei menny vaatteet likaseks sit kun se puklu tuli ja samalla saatiin ilmakylpyä :D

Meillä ilmakylpyilläänkin monta kertaa päivässä, mikä on helppoa kun Leo viihtyy niin hirmu hyvin hoitopöydällä, ja yleensäkin vaipanvaihto on ihan sen lempipuuhaa. Hoitopöydällä tulee kyllä poikkeuksetta aina tosi makeita hymyjä ja jokellusta. Oon aina kuvitellut että vauvat ei yleensä tykkäis vaipanvaihdosta, mutta Leo kyllä nauttii siitä täysin siemauksin :D

Eilinen ilta ja yö oli taas melkosta itkua, mihin ei auttanut oikeastaan yhtään mikään. Jossain kahden aikaan yöllä se meni vihdoinkin ohi, mutta yö oli aika risainen senkin jälkeen, ja herättiin n. tuntia normaalia aiemmin. Tänäänkin on ollut lievää itkuisuutta ilmassa, mutta toivotaan että ilta menee paremmin kuin eilen...

Ei tässä nyt taas sen kummempaa, kunhan tulin vähän avautumaan tuosta puklailusta! Onneks Leolle on kertynyt aika paljon vaatteita, kun saatiin isoveljen perheeltäkin käyttämättömänä suurin osa äitiyspakkauksen vaatteista, niin ei haittaa vaikka joutuu moneen kertaan päivässä vaihtaan vaatetta.

Olin elätellyt toivoa, että vauvahiukset pysyis päässä, mutta nyt
Leolle on ilmestynyt tuollainen päinvastainen pappatukka :D

Leluja on kiva katsella, mutta ei niille kyllä muuta tehdä vielä

Huppupään ruokailuhetki

Maidon sakeuttamista ja vauvakahvilaa

En muista mainitsinko aiemmassa kirjoituksessa maidonsakeuttajaa, jota päätin kokeilla Gavisconin lisäksi auttamaan refluksin kanssa. Sitä oli aiemmin neuvolassa suositeltukin. Viime perjantaina siis aloitettiin Gavisconin käyttö, ja lauantaina otin lisäksi maidonsakeuttajan.

Valitettavasti maidonsakeuttaja veti pojalla mahan niin ummelle, että olen nyt jättänyt sen melkein kokonaan pois. Illalla saatan laittaa yhteen pulloon vähän sitä, että yöks helpottaisi. Päivällä siis puklaillaan edelleen, mutta tuo Gaviscon tuntuu auttaneen kipuun sen verran, että ei varsinaisesti tarvita maidonsakeuttajaa.

Muuten täällä on mennyt ihan hyvin. Ihanaa kun poika nukkuu kunnollisia päiväunia, ja on virkeä ja hyväntuulinen hereillä ollessaan. Gaviscon tuntuu siis todella auttavan meillä hyvin. Se on myös alkanut mennä alas hieman paremmin, edelleen puistattelee mutta itku ei tule enää ihan niin herkästi lääkettä antaessa. :D

Kaiken kukkuraksi isoisäni rakensi meille kehdon. Leo on huono nukkumaan omillaan, mutta kehto auttaa siihen hirmu paljon. Usein Leon herätessä ennenaikaisesti päikkäreiltä, riittää pieni kehdon keikuttelu ja pikkumies on saman tien uudelleen unessa.

Käytiin tiistaina myös siellä "vauvakahvilassa", mutta noh.. Valitettavasti olin ainoa ihan pienen vauvan kanssa siellä; Leohan on 8-viikkoinen, ja seuraavaksi nuorin oli 4,5kk vanha. Loput lapset taisivat olla n. 10-11kk ja olipa yksi 2,5-vuotiaskin. Meno oli siis vähän turhan villiä Leolle... joka tosin nukkui läpi koko kahvilan, hah :) Oli ollut huono aamu ja Leo nukahti matkalla ja veti sikeitä koko sen reilun puoli tuntia mitä paikan päällä olin.

Äidit vaikuttivat kyllä mukavilta, ja jotkut osasivat kertoa muista ryhmistä, mitä täällä päin on. Saa nyt nähdä, olis tosiaan kiva löytää jotain edes suurin piirtein saman ikäisiä vauvoja jostain ryhmästä. Vaikka Leo oliskin ollut hereillä niin en tiedä olisinko uskaltanut päästää lattialle katselemaan noiden isompien leikkejä, ties vaikka olis saanut jostain pikkuautosta päähänsä ;) Siis erittäin ihania ja kiltin oloisia lapsia olivat, mutta tuollainen 8-viikkoinen saattais kyllä vielä jäädä vähän jalkoihin.

No, pitää koittaa ottaa selvää muista ryhmistä, jos jostain löytyisi meille sopiva. Olis kiva jos täällä neuvolassa kerrottais äideille ryhmien olemassaolosta, tuo vauvakahvilakin on lopetusuhan alla kun siellä ei käy riittävästi ihmisiä. (Puhunkohan nyt moneen kertaan samoja asioita täällä blogissa... Sori, dementia iskee :D)

Harmitus iski kun laskin koko miehen imetystyynyineen "hoitosängylle"
joku ilta :D On se niin pieni vielä...

Toisena iltana pistin imetystyynyn kopan sisään ja siinä olikin
sitten ihan kiva köllötellä :)

Hankinta: Itkuhälytin

Leo ei nuku oikeastaan koskaan yksin, sillä yöllä nukutaan samassa sängyssä, ja päiväunet poika nukkuu tuollaisessa kopassa täällä alakerrassa, samassa huoneessa missä mäkin oon suurimman osan ajasta (= siellä missä läppärini on...). Tämän takia en ole missään vaiheessa nähnyt erityisen tarpeelliseksi ostaa kalliita itkuhälyttimiä. Aina välillä on tullut ajateltua että olis se kiva jos pojan päikkäreillä vois mennä vaikka tohon talon terassille istuskeleen ilman että tarvitsee koko ajan kuulostella, ja joskus aamuisin Leo jatkaa unia senkin jälkeen kun itse tulen alakertaan, jolloin on sitten pitänyt olla korvat höröllä että kuulee itkun ylhäältä asti.

Tuollaiset tilanteet on kuitenkin olleet niin harvassa, että ollaan hyvin pärjätty ilman itkuhälyttimiä. Oli kuitenkin ollut vähän puhetta aiheesta isovanhempieni kanssa, joten kun he tuossa eilen vai toissapäivänä näkivät kirpputorilla itkuhälyttimet 5 euron hintaan, nappasivat he paketin mukaansa ja ostivat minulle. Itkuhälyttimet olivat siistin näköiset ja pakattu alkuperäispakkaukseensa, joten isovanhemmat päättivät koettaa onneansa, jos noin halvat jopa toimisivat.

Kuinka ollakkaan, itkuhälyttimet toimivat vallan mainiosti! Pääsinkin jo tänään kokeilemaan niitä ensimmäistä kertaa ihan tositoimissa, kun Leo jäi yläkertaan nukkumaan vielä sen jälkeen kun itse tulin alas.

Leo ei yleensä nuku kovin pitkään yksin, joten kun itkuhälyttimistä ei ollut kuulunut kuin kaksi pientä ähkäisyä puolen tunnin aikana, päätin mennä yläkertaan kurkkaamaan, että kaikki on kunnossa (perus paranoidi ensikertalaisäiti!). Olin jättänyt Leolle pussilakanaa hieman päälle, joten totta kai tuli heti ajateltua että mitäs jos se on mennyt vaikka naaman päälle ja ja... vaikka tuollainen kevyt pussilakana nyt ei kovin suurta vaaraa aiheuta, mutta ei kai tuollaisen ihan pienen kanssa voi koskaan olla liian varovainen!

No, menin sitten tosiaan yläkertaan kurkkaamaan, ja alkoi kyllä hieman naurattaa näky mikä oli vastassa. Leo oli potkinut peiton kokonaan pois ja oli aivan hereillä, mutta ihan hiljaa. Silmät suurina vaan tapitti kattoa ja seiniä sängyssä itsekseen, itkuhälytin vieressä. :D

Nuo itkuhälyttimet ovat ulkonäkönsä perusteella varmasti melko vanhat, mutta aivan sama, ei niitä kukaan sen kummemmin katsele ja arvostele. Pääasia että ne toimivat, ja tuovat hieman enemmän vapautta liikkumiseeni täällä isossa talossa ja isolla pihalla. :) Käyttöä on kuitenkin niin vähän, että useamman kymmenen euron laitto tuollaiseen ostokseen ei olisi ollut kovin järkevää minun tilanteessani.

Aiempi second hand -hankita sitteri oli alkuun ihan tyhmä juttu,
mutta nyt siinä on alettu viihtyä ja tänään lelu sai vallan hymyilemään :)

7vk neuvola ja refluksilääkitys

Normaalistihan neuvolassa taidetaan käydä kun vauva on 6 viikkoa vanha, mutta tuolla meidän neuvolassa oli aikoja vähän nihkeästi, joten tämä kerta meni 7. viikolle :) Nyt oli myös lääkärintarkastus, ensimmäinen sen jälkeen kun lääkäri tarkisti ennen kuin päästiin sairaalasta pois.

Pikkumies on kasvanut hurjasti, pituus oli ottanut hauskan pompun seurantajutulla, paino noussut vähän tasaisemmin. Korvikkeen aloituksen jälkeen Leon paino nousi hurjasti lyhyessä ajassa, nyt pituus on ottanut kiinni ja poitsu on varsin sopusuhtainen vauveli. :)

7vk neuvola (vs. 4vk neuvola)

Pituus: 59,5cm (55,5cm)

Paino: 5740g (4670g)

Päänympärys: 40,6cm (39,7cm)

"Kasvaa ja kehittyy hyvin. Iltaisin vatsavaivoja, Gaviscon tarv. Sydän & keuhkot ok."

No, on tota painoakin kyllä edelleen tullut reilusti :D Kolmessa viikossa yli kilo ja pituutta 4cm :) Isoveli oli käymässä yks päivä ja sitä nauratti kun tää alle 2kk poika on melkein 6kg ja hänen 11kk tyttö on vajaat 8kg :D

Toi Gaviscon on nyt sitten refluksitautiin määrätty lääke. Näin pienen kanssa on tietysti hankala tietää varmaksi kun toinen ei osaa kertoa itse oireistaan sen kummemmin kuin itkeskelemällä, mutta runsastunut puklailu ja pystyasennon suosiminen voivat lääkärin mukaan hyvinkin kertoa refluksitaudista. Leo alkaa välillä suorastaan rääkymään jos siirtää pystyasennosta vaakatasoon, mikä voisi viitata siihen, että vaakatasossa vatsasta nousee happoja ruokatorveen.

Nyt siis alkuun kokeillaan Gavisconia "tarvittaessa" eli sillon kun Leo vaikuttaa siltä, että sattuu. Jos lääke tuntuu auttavan, voin alkaa antaa sitä säännöllisesti 5 kertaa päivässä puoli tuntia ruokailun jälkeen.

Annoin tuossa jossain vaiheessa iltapäivää lääkettä ensimmäistä kertaa, ja voi miten katkeran näköinen Leo oli. :D Taisi maistua tosi pahalle. Raukka ei osannut sylkeä poiskaan, joten piti lääkettä ensin pitkään suussaan ja sitten itkien nieleskeli kun ei muuta voinut! Harmi että pitää tuolla tavalla kiusata toista kun ei se edes ymmärrä että lääkkeet auttaa kipuihin, mutta jos lääke auttaa niin kyllä hetken paha maku jatkuvan närästyksen voittaa! :)

Toivotaan, että lääke alkaa tosiaan auttamaan. Jos mitään muutosta ei tapahdu, niin sitten kipua voivat aiheuttaa ihan vaan ilmavaivat (mitkä ei kyllä selittäis tuota rääkymistä vaakatasoon siirtyessä, mutta... jospa se on jotain muuta epämukavuuden tunnetta vaan siinä vaakatasossa). Neuvolantäti sanoi kyllä, että tuntuu olevan kovin ilmavaivainen poika, ja olen saman huomannut itsekin. Cuplaton on siis myös ostoslistalla, vaikka siitä monesti sanotaankin ettei juuri auta. Mutta koitetaan :)

Onko teillä kokemusta Cuplaton- tai Gaviscon-lääkkeistä?

Sellaista siis täällä tällä kertaa. Olen ihan rakastunut tuohon kameraani, joten tässä taas kuvia Leosta:

Vaunulenkillä :)

Katse kaukaisuuteen :D

Siskoni ruokittavana

Edelleen siskoni ruokittavana, Leo näyttää jotenkin kamalan
isolta tässä kuvassa :D

Illalla ennen kun alettiin nukkua

Ihana hymy ♥

Myös tällainen ilme on opittu viimeaikoina :D

Ai niin, ensi viikon tiistaina menen ensimmäistä kertaa käymään vauvakahvilassa jota täällä järjestetään nuorisotalolla. Vauvakahvila on tällä hetkellä kuulemma lopettamisuhan alla, kun ei ole juuri ollut osallistujia. Toivotaan, että siellä alkaisi käydä enemmän ihmisiä. Täällä ei neuvolassa kerrota lainkaan tuollaisista mahdollisuuksista, mikä on harmillista.

Täällä paikkakunnalla on muitakin tuollaisia ryhmiä ja kerhoja mihin voisin Leon kanssa mennä, mutta lapset ovat vetäjän mukaan pääasiassa kaikkea puolivuotiaista melkein 6-vuotiaisiin, ja meno vois olla vähän liian hämmentävää tuollaiselle alle 2kk vauvelille. Mutta olen kuulemma erittäin tervetullut joka tapauksessa. Katsotaan sitten että jos tuo vauvakahvila ei saa tulta alleen, niin mennään käymään jossain muualla ja etsitään vaikka vähän rauhallisempi nurkka meille. :)

Blogihaaste

Ensinnäkin åahoittelen kovasti sitä, että en ollut vastaillut moniin kommentteihin viime päivinä, mutta kävin nyt vastaamassa kaikkiin :) Kommentit piristää aina kovasti päivää ja haluan vastata kaikille, mutta Leolla tuntuu tuo levottomuus tulleen jäädäkseen eikä aina ole aikaa tai energiaa keskittyä koneella kommenttien kirjoitteluun. Mutta tarkoitus on kyllä vastedeskin vastailla heti vaan kun on aikaa! :)

Sitten se blogihaaste. Sain tämän haasteen sekä Jenniltä että miidalta! :) En nyt haasta itse ketään tiettyä, mutta tietenkin jokainen joka kokee asian tärkeäksi voi tämän omaan blogiinsa kopioida.

Punaisen ristin perinteinen Operaatio Nälkäpäivä järjestetään jälleen 13.-15.9.2012. Nälkäpäivä on SPR:n suurin vuosittainen keräys, jonka avulla kerätään varoja Punaisen ristin katastrofirahastoon. Varoilla autetaan sekä Suomessa että ulkomailla niitä, joilla on suurin hätä. Varoista vähintään 85 % käytetään suoraan avustuskohteen hyväksi. Lisää voit lukea Nälkäpäivän verkkosivuilta.

Sinut on haastettu mukaan kantamaan kortesi kekoon! Auttaminen on mahdollista ilman, että sinun tarvitsee edes nostaa takapuoltasi tietokonetuolilta.

Voit osallistua Blogiäidit ruokkii -haasteeseen sinulle sopivalla tavalla. Osallistuminen on luonnollisesti vapaaehtoista.

1. Lahjoita

Tee omavalintainen lahjoituksesi Blogiäidit ruokkii -keräyslippaaseen tästä linkistä: http://www.lahjoituslipas.fi/nalkapaiva/blogiaiditruokkii/lahjoita/. Virtuaalinen keräyslipas on SPR:n palvelu, jonka kautta lahjoitukset menevät turvallisesti suoraan SPR:n tilille. Tavoitteenamme on kerätä yhteensä 500€ lahjoitus Nälkäpäiväkeräykseen.

2. Haasta

Kerro Blogiäidit ruokkii -haasteesta blogissasi ja haasta mukaan 3-5 äitibloggaajaa. Linkitä haasteeseen nämä ohjeet ja www-osoite virtuaalisen keräyslippaan sivuille. Jos blogillasi on Facebook-sivut, voit kertoa haasteesta myös siellä.

Blogiäidit ruokkii -keräyksen takaa löytyy kaksi äitibloggaria, Kepulaisen äiti Äidinmaitoa-blogista ja Suski Piiri pieni pyörii-blogista. Heiltä saat tarvittaessa lisätietoa keräyksestä. Blogeissa raportoidaan myös keräyksen etenemisestä.

Uuden kameran testailua :)

Uusi kamera saapui postissa perjantaina, ja onkin tullut kuvailtua jo ihan mahdottoman paljon :) Ja 95 prosentissa kuvista on tietenkin Leo... Laitan tänne nyt muutaman kuvan, tässä vasta murto-osa ;D Mutta en viitsi teitä heti hukuttaa kuvapaljouteen.

Pakko sanoa, että oon kyllä äärimmäisen tyytyväinen ostokseen :)

Isoisoäidin sylissä

Väsymys iski äidin olkapäällä ♥

Kuvat on kaikki ihan täysin muokkaamattomia, pienennettyjä vaan. Kyllä on kivaa kun on kamera jolla saa hyviä kuvia ilman että niiden värejä, terävyyttä yms. joutuu muokkaamaan sata vuotta Photoshopissa ennen kuin kehtaa laittaa esille. :D

Niitä hymyjä taas ♥

On se söpö. :) Poika on myös alkanut näyttää hieman japanilaisemmalta kuin alkuun, eli iskän piirteet alkaa pikkuhiljaa näkyä :) Ja ihana kun on alkanut hymyillä paljon joka päivä <3

Hankinta: Järjestelmäkamera

Olen jo vähän aikaa miettinyt järjestelmäkameran ostoa, ennen kaikkea siksi että Leo on pikkuvauva vain pienen hetken ajan, ja haluan tästä ajasta itse otettuja hyvälaatuisia kuvia muistoksi. Tähän asti kun olen kuvaillut vain tuolla Samsung Galaxy Tabilla, eli kuvat ovat huonolaatuisua ja rakeisia, ja tabletilla on tosi hankala ottaa kuvia joissain tilanteissa (esim. jos vauva on sylissä ja koittaa ottaa kuvia yhdellä kädellä).

Haaveissa olisi myös teetättää Leon kuvista printtejä, ja noista tabletilla otetuista kuvista on kyllä turha kuvitella teetättävänsä yhtään mitään!

Olin katsellut vähän tarjontaa ja sitten kysäisin tämän ihanan blogin kirjoittajalta, että mikä kamera hänellä on käytössä, ja kamera sattui olemaan juuri se, jota olin katsellut ja himoinnut, eli Canon EOS 1100D :)

Pohdin ja pähkäilin asiaa, mietin tarkkaan onko meillä varaa kameraan ja niin edelleen, mutta tänään illalla sitten vihdoinkin päätin että ostan tuon kameran. Kuten sanottua, Leo on pikkuvauva vain pienen hetken ajan. :)

Halusin nimenomaan järjestelmäkameran, jollaisesta olenkin haaveillut jo vuosia, mutta olen tähän asti ollut sen verran laiska kuvaamisen suhteen, etten ole viitsinyt laittaa useampaa satasta kameraan, joka kuitenkin jäisi vähälle käytölle. Leon syntymän jälkeen motivaatiota kuvaamiseen on taasen ollut todella paljon, ja halusin laadukkaan kameran jota voin käyttää toivottavasti vuosia.

Käytössäni oli aiemmin valokuvaaja-äidiltäni "peritty" Olympus E-300, mutta tuo kameravanhus on valitettavasti mennyt rikki, eikä noin vanhaa kameraa ole juuri järkeä lähteä korjauttamaan. Järjestelmäkameran käyttö on siis tuttua, eli ei tarvitse pelätä sitäkään että hieno kamera menisi hukkaan kun kuvataan pelkillä automaattiasetuksilla. :)

Tilasin kameran netin kautta, ja kauppa lupaili 1-4 arkipäivän toimitusaikaa. Jos hyvin käy niin saan kameran jo perjantaina käsiini... Mutta viimeistään sitten ensi viikolla. :)

En malta odottaa että pääsen ottamaan Leosta kuvia laadukkaalla kameralla! ♥

Hymyilyn harjoittelua

Leo on viimeaikoina alkanut vihdoinkin hymyillä reaktiona omaan hymyyni, eikä vain ihan satunnaisesti. Varsinkin eilen ja tänään olen saanut pojasta irti todella monta hymyä ja melkeinpä jokelteluksi kutsuttavaa äännähtelyä :) Varsinkin kun pojalle näyttää kieltä, niin sitä tuntuu melkein naurattavan. Nauru ei ihan vielä onnistu, mutta suupielet nousevat korviin ja silmät menevät ihan onnesta sirrille ja poika päästelee oikein hyväntuulisen kuuloisia ääniä.

Ei olis kyllä ikinä uskonut miten onnelliseksi voi tulla niinkin pienestä asiasta kuin siitä kun oma lapsi hymyilee takaisin ensimmäisiä kertoja :)

Sain pari kuvaa napattua hymyistä, joskin en ihan niistä valtavimmista suu-korvissa-silmät-sirrillä-hymyistä. Tähän mennessä en ole mistään hymyistä onnistunut saamaan kuvia ihan siksi että olen aina niin tuon pojan lumoissa etten osaa keskittyä kuvailuun sen hymyillessä. :D

Kuvissa oli muutenkin niin hyviä ilmeitä, että laitan tähän nyt vähän enemmän kerralla!

Vähän huvittaa mutta ei ihan naurata :)

Ja nyt ei naurata sitten tippaakaan!

Mutta kyllä sieltä pieni hymy lopulta tuli...

Sitten ei taas naurattanu laisinkaan :)

Välillä vähän ihmetyttikin...

Mutta kyllä se hymy lopulta irtos :D

♥♥♥

Lempiaika päivästä

Yksi parhaita hetkiä päivässä on kun ollaan käyty makuulle ja Leo on rauhoittunut yöksi ja itse voin lueskella rauhassa kirjoja Kindlellä :) Tällä hetkellä luen lempikirjailijani Brandon Sandersonin kirjaa The Way of Kings (ei hajuakaan onko tästä suomennosta, luen kirjat aina englanniksi). Leo itkeskeli äsken kovasti, mutta on nyt ihan rauhallinen ja saan itse keskittyä kirjaan.

Masumuisteloita kuvien kera :)

Aloitin tämän blogin vasta kun Leo oli jo syntynyt, eli en raskaana ollessa vielä kirjoitellut tänne. On pitänyt jo jonkin aikaa laittaa kuitenkin masukuvia raskausajalta, joten tässä nyt muutama kuva :) En ottanut keskivaiheilla juuri yhtään kuvia, eli kuvia on lähinnä suht alkupuolelta ja loppupuolelta.

Nämä kaksi on viikoilta 15+3. Maha ei vielä näkynyt seisoma-asennossa lainkaan, mutta selällä maatessa näkyi ja tuntui. Kuten näkyy, maha myös liikkui puolelta toiselle :D Maha näkyi tällä tavalla vain aamuisin, iltaan mennessä se oli taas vajonnut johonkin syvemmälle eikä juuri näkynyt. Neuvolassa vaan naureskeltiin että se on turvotusta, mutta kyllä tuo ihan oikeasti kohtu oli kun jossain vaiheessa se lakkas "vajoamasta" alas ja pysy tollasena ja jatko kasvamista :)

Viikoilla 18+5, en vielä näyttänyt ulospäin siltä että olisin raskaana, mutta näin paidan alta tarkasteltuna alavatsalla oli jo pientä pyöreyttä havaittavissa. Jalassa miehen lämpimät housut - meidän Japanin kodissa oli usein alle 10 astetta lämmintä näihin aikoihin. :D (Lämpeni kyllä sitten parhaimmillaan n. 20 asteeseen kun laittoi kerosiinilämmittimen päälle, mutta se ei ollut päällä öisin eikä silloin kun oltiin pois kotoa.)

Miehen housuissa taas, viikoilla 21+6. Tässäkin vaiheessa näytin vielä lähinnä lievästi lihavalta paidan ollessa mahan päällä. :D

Viikoilta 23+5, jolloin masu alkoi vihdoinkin näyttää raskausmasulta vähän enemmän :)

Melkoinen hyppy eteenpäin, viikoille 37+3. En tässä välissä ottanut kuvia varmaan siksi että en valitettavasti päässyt nauttimaan raskaudestani kamalasti, sillä suhde miehen kanssa on ollut pitkään hieman vaakalaudalla. Raskaus ei ilmoitellut itsestään kummoisemmilla oireillakaan, joten en usein edes ajatellut asiaa kamalasti.

Ja viimeinen masukuva viikoilta 38+5 :) Tämän jälkeen otin vielä kerran masukuvia joskus 39+jotain viikoilla, mutta epähuomioissani poistin ne. Mutta ei se mitään. Maha ei tästä juurikaan kasvanut loppumetreilläkään, vajosi vain aavistuksen verran alemmaksi.

Olin siis melko pienimahainen ihan loppuun asti, mikä oli kyllä onni. Vatsa oli toki tiellä mutta ei varmasti niin paljoa kuin monilla muilla joilla masu on paljon isompi :) Kohdun korkeus tosin oli 36,5cm jo jossain viikoilla 36, minkä takia jouduin myös kokoarvioon kun sen perusteella epäiltiin suurikokoista vauvaa! Mutta poika ei ollut mikään järkyttävän suuri (syntyi viikoilla 40+2 ja oli 3810g ja 52cm), joten mahani vissiin kasvoi sitten jotenkin pystysuunnassa. :D

Viikkojen 36-37 paikkeilla kärsin todella kovista rintakivuista juuri tuon vatsan korkeuden takia; kohtu painoi kylkilyita ja palleaa niin paljon, että en voinut istua pitkiä aikoja ja nukkuessakaan oikein mikään asento ei ollut hyvä. Kipu oli tosi kovaa, ja lisäksi vielä vatsan yläosa puutui ja pisteli kun kylkiluut painoivat. Onneksi vatsa sitten laskeutui pikkuhiljaa ja kivut hälvenivät. Palleani alapuolella on silti vieläkin alue joka välillä tuntuu puutuneelta ja pistelevältä! Mutta pikkuhiljaa tunne on häipynyt onneksi.

On se jännä, raskaana ollessa vatsa usein ärsytti ja toivoi että pääsisi pian synnyttämään, mutta jo hyvin pian synnytyksen jälkeen katselin masukuvia haikein mielin. En tosin enää päästäisi Leoa takaisin vaikka haluaisi ;) Mutta olin suunnilleen valmis seuraavaan raskauteen jo hetinyt, hah. Ei tosin tule tapahtumaan vielä pitkään aikaan, ainakaan toivottavasti. :D