Ensimmäinen tarkastus

Noniin, meillä kävi juuri äsken neuvolatätsä kylässä, ensimmäinen synnytyksen jälkeinen kosketus neuvolaan. Tästä lähin mennään ihan neuvolaan paikan päälle käymään, mutta tämä ensimmäinen oli tosiaan kotikäynti, kuten kai neuvoloilla yleensäkin on Suomessa tapana. (Japanissa ei muuten ole mitään neuvolasysteemiä, vaan Japanissa asuessani kävin raskausajan tarkastuksissa yksityisellä klinikalla. En tiedä tarkkaan miten kunnalliset hommat siellä hoituu, mutta yksityiset menee myös valtion vakuutuksen piikkiin, eli käynnit olivat lähes ilmaisia.)

Neuvolantädillä oli vaaka mukana, ja vaaka näytti pojan painoksi 3470 grammaa, mikä on 65 grammaa vähemmän kuin viikko sitten sairaalasta lähtiessämme. Painoa olisi pitänyt tämän viikon aikana tulla n. 100 grammaa lisää. Menemme ylihuomenna torstaina neuvolaan uusintapunnitukselle, josta sitten nähdään, onko pojan paino tällä hetkellä nousussa vai laskussa. Jos on nousussa niin paino on vaan käynyt alempana mutta lähtenyt nousuun, ja kaikki on kunnossa. Jos taas paino on laskenut lisää tämän kahden päivän aikana, niin pitää alkaa antaa pojalle korviketta, että saadaan paino nousuun.

Korvikkeen antaminen on mulle jokseenkin kova paikka, kun aina olen ollut sitä mieltä että sitten kun lapsia tulee, niin haluan täysimettää ja niin pitkään kuin mahdollista. Alusta asti ei kuitenkaan ole mennyt suunnitelmien mukaan imetys, sillä jouduin jäämään sairaalaan osastolle yhdeksi lisäpäiväksi kun maito ei lähtenyt kunnolla nousemaan. Jouduin antamaan sairaalassa pojalle lisämaitoa muutaman kerran, kun poitsu oli tissillä monta tuntia ja silti vaan itki ja hamuili nälissään, eikä suostunut nukkumaan.

Kotiutumisen jälkeenkin olen joutunut antamaan korviketta silloin tällöin, kun imetyssessiot venyvät moneen tuntiin ja silti ei tunnu riittävän, poika on huonotuulinen ja itkeskelee. Olen kuitenkin koittanut rajoittaa korvikkeen antamista vain yhteen kertaan päivässä, joskus selvitty ilmankin, sillä pelkään, että poika tottuu tuttipullon helppouteen eikä enää huoli rintaa. Tietysti myös maidontuotannon kannalta on parasta vaan imettää niin paljon kuin mahdollista, vaikka se sitten tarkoittaisi sitä, että joudun parkkeeraamaan  itseni tuntikausiksi sohvannurkkaan vauva toisessa ja kirja toisessa käsipuolessa.

Oikealla asennoitumisella nuo monen tunnin sessiotkaan eivät ole saaneet hermoraunioksi, vaikka melko kahlittuna onkin joutunut olemaan, mutta jos maito ei ala riittää niin ei auta muu kuin ottaa korvike jokapäiväiseen käyttöön.

En kuitenkaan ole vielä erityisen huolestunut pojan painon laskusta, katsellaan millainen tuomio tulee torstaina. Siihen asti imetellään sinnikkäästi ja turvaudutaan korvikkeeseen vasta sitten kun maidon vähyys alkaa häiritä pojan unia, äidin unilla nyt ei niin väliä tässä vaiheessa, kyseessä kun on todennäköisesti vain alkuvaikeudet. :)

Eiköhän se tästä ala sujua, ainakin toivon mukaan.

Poitsu on nukkuessaankin aina kulmat kurtussa.