Leon japanilaiset juuret

Noniin, nyt voisin kirjoitella hieman tuosta miehestäni eli Leon isästä, ja hänen perheestään.

Ihan ensimmäisenä mainittakoon, että minun ja mieheni yhteinen tulevaisuus on tällä hetkellä hieman epävarmalla pohjalla. En aio mennä yksityiskohtiin sen tarkemmin näin julkisesti, mutta se on yksi syy, miksi olen Leon kanssa vielä Suomessa. Muitakin syitä oli tosin, mm. se että omalta perheeltä mun on helpompi pyytää apua vauvan kanssa, ja se että näin mun perheeni pääsi tapaamaan vauvan heti. :)

Mieheni on siis japanilainen, minua 9 vuotta vanhempi eli täyttää tänä vuonna 34, ja työskentelee tällä hetkellä opettajana aikuiskoulussa, opettaen mm. kotisivujen tekoa ja Adoben (Photoshop, Illustrator, Dreamweaver jne.) ja Microsoftin (Word, Excel jne.) tuotteiden käyttöä.

Mieheni on alunperin kotoisin Nagoyasta Aichin prefektuurista, josta hän 11-vuotiaana pojankoltiaisena muutti perheensä kanssa pienempään kaupunkiin Aichin sisällä. Mies asuu edelleen samaisessa kaupungissa, jossa minäkin asuin 4,5 kuukautta raskausaikana. Talomme on mieheni isovanhemmilta perinnöksi jäänyt iso, perinteinen japanilainen talo - eli todella kaunis ja avara, mutta myös todella kylmä talvisin ja kuuma kesäisin!

Syötiin kegani-rapuja miehen vanhempien luona :)

Mieheni perheeseen kuuluu tämän äiti ja isä, jotka ovat eronneet, mutta asuvat samassa talossa eri huoneissa. Tässä äidin ja isän talossa 5 minuutin ajomatkan päässä meiltä asuvat myös mieheni 32-vuotias pikkuveli ja tämän vaimo, sekä heidän aivan ihana 2-vuotias tyttärensä. Miehelläni on myös 44-vuotias isoveli, joka asuu vaimonsa ja 6-vuotiaan tyttärensä kanssa n. tunnin ajomatkan päässä, Gifun prefektuurissa.

Mieheni perhe on aivan uskomattoman lämmin ja ihana, mukaanlukien veljien vaimot. Vaikka mieheni veljineen ja veljien vaimoineen ovat kaikki minua jokseenkin vanhempia, tulen kaikkien kanssa erittäin hyvin toimeen, ja kaikilla on huumorintaju erittäin hyvin kohdallaan. Usein mieheni erittäin leikkisän (minua siis 19 vuotta vanhemman) isoveljen kanssa kiusaamme miestäni yhteistuumin :)

Aikamoisia mörköjä nuo keganit.

Kokoontumiset perheen kesken ovat aina todella hauskoja, kaikki vitsailevat ja leikkimielisesti kiusaavat toisiaan jatkuvasti. Koko perhe on ottanut minut ihan täysin perheenjäseneksi, ja japanilaiseen tapaan anoppini kutsuu minua tyttärekseen ja minä kutsun häntä äidiksi, samoin kuin mieheni isoveljeä kutsun isoveljeksi ja isoveljen vaimoa toisinaan isosiskoksi ja niin edelleen. Ei siis puhuta mistään anopeista ja apeista ja brother-in-laweista vaan perheenjäsenistä. Jos on epäselvää puhunko mieheni vai omista perheenjäsenistäni, käytän nimityksiä Japanin perhe ja Suomen perhe. :)

Rapujen syönti on sotkuista puuhaa, vaikka tässä
vaiheessa mies olikin jo suurimmat sotkut siivonnut pois.

Laittaisin tähän muuten ihan kasvokuviakin, mutta mieheni ei toistaiseksi tiedä tämän blogin olemassaolosta enkä siis ole kysynyt voinko laittaa hänen ja perheensä kuvia tänne. En usko että kenelläkään olisi mitään sitä vastaan, mutta kuitenkin. :)

Mies tykkää tuoda sisälle liskoja, sammakoita jne...
Tämä on yamori-lisko, jonka sanotaan suojelevan taloa.

Ja tämä on yamorin kakkaa miehen housuilla.
Siitäs sai :)

Puhun muuten mieheni kanssa ihan pelkästään japania, samoin kuin hänen perheensä kanssa. Puhuin japania sujuvasti jo tavatessani mieheni 3 vuotta sitten, ja nämä 3 vuotta ovat tietenkin auttaneet parantamaan kielitaitoa entistä enemmän. Japanini ei ole täydellistä, mutta pystyn keskustelemaan japaniksi ja myös hoitamaan viralliset paperiasiat sun muut japaniksi, eli mitään kielimuuria ei tuntunut olevan missään vaiheessa Japanissa ollessa.

Maailman pisimmällä riippusillalla Akashi Kaikyoulla.
Koben kaupunki avautuu edessä. Olimme olleet Awaji-
saarella kalastamassa kaksin mieheni kanssa :)

Mitä Leon kasvatukseen tulee, tarkoitus olisi opettaa pojalle molemmat kielet, sekä suomi että japani. Aikomukseni on siis puhua pojalle pelkkää suomea, vaikka asuisimmekin Japanissa. Välillä mietityttää, että tuleekohan siitä yhtään mitään ja tunteekohan mies olonsa ulkopuoliseksi, jos vaimo ja lapsi puhuvat keskenään kieltä mistä ei ymmärrä hölkäsen pöläystä. Elättelen ehkä kuitenkin toivoa siitä, että mieskin oppisi siinä samalla hieman suomen kieltä.. :) Mutta sen näkee sitten.

Lisäksi olisi tietenkin kiva, jos Leo oppisi arvostamaan sekä suomalaista että japanilaista puolta itsessään, ja kenties jopa oppisi parhaat puolet molemmista kulttuureista. Haaveenani on, että vaikka mies ei töiltään pääsisikään usein Suomeen käymään, voisimme Leon kanssa tulla vaikka kerran vuodessa vähän pidemmälle reissulle tänne Suomeen, jotta poika pääsisi aina kuulemaan suomen kieltä ja tutustumaan suomalaiseen kulttuuriin lähemmin.

Tarkoitukseni on jäädä ihan kotiäidiksi - ehkä jossain vaiheessa jotain pientä työtä voin ottaa lisäksi, mutta mulla ei todellakaan ole mitään sitä vastaan että olisin kotona pitämässä taloa pystyssä ja keskittyisin Leoon sillä välin kun mies tuo leivän pöytään. Jossain vaiheessa Leon (ja mahdollisten tulevien lasten) kasvettua isommaksi saatan alkaa taas unelmoida kääntäjän opinnoista ja töistä... Mutta toistaiseksi kotiäitiys sopisi meikäläiselle vallan mainiosti. Olinkin koko ajan Japanissa ihan kotivaimona - minä siivosin ja pyykkäsin ja laitoin ruuat sillä välin kun mies kävi töissä, ja tämä asettelu sopi meille vallan mainiosti.

Nyt on kuitenkin lopetettava kirjoittaminen tähän, sillä Leolla on taas hieman huono päivä, ja vaikka tuossa 5 minuuttia sitten tuntui nukahtaneen koppaansa, nyt sieltä kuuluu taas pientä tyytymätöntä ähinää, jolla on suuri todennäköisyys muuttua itkuksi ihan lähiminuutteina. Eli tämä postaus on nyt tämän pituinen, ja jossain vaiheessa myöhemmin voin sitten kirjoitella lisää vaikkapa siitä miten tapasimme mieheni kanssa, miten naimisiinmeno onnistui kahdessa maassa, jne. :)