Hauva-vauvalle tuli nimeksi Aino. Ainoa oli kasvattajan luona kutsuttu Valmaksi, mutta en pitänyt nimeä kahdesta syystä; ensinnäkin lähipiirissä on lähes saman niminen tyttö (Vilma), ja toisekseen, Valma ei taivu kovin hyvin japaniksi. Tuo oli yksi kriteeri, että nimen pitäis kuulostaa hyvältä niin suomeks kuin japaniks. Japani on mulle tärkeä kieli ja käytän sitä tosi paljon joka ikinen päivä, joten en halunnut että japaniks puhuessa joutuisin vääntämään koiran nimen ihan hassun kuuloiseksi.
(Jos jotakuta kiinnostaa, niin Valma olisi japaniksi vääntynyt muontoon Varuma, kun taas Aino on ihan vaan Aino!)
Mutta niin. Aino oli alkuun kovin arka, ensimmäisenä päivänä ei juuri tullut mansikkakodistaan ulos. Toisena päivänä Aino aloitti tutkimusretket ympäri kämppää, mutta meni silti vielä pian takaisin mansikkakotiinsa ja meni myös mua karkuun jos kävelin häntä päin. Kolmantena päivänä eli eilen alkoi Ainokin olla jo paljon enemmän pois mansikkakodin suojista. Aino alkoi seurailla mun kintereilläni joka paikkaan, ja vaikka välillä vielä vähän säikkyy niin on alkanut myös hääräämään ja leikkimään omilla leluillaan (välillä myös Leon leluilla) ja kutsuu mua leikkiin hyppelehtien ja haukkuen. :)
Aino on kuitenkin ihan erinomaisen rauhallinen luonteeltaan, niin kuin kasvattaja sanoikin. Veikkaan että huonoissa käsistä Ainosta voisi tulla jopa arka, mutta johdonmukaisella koulutuksella ja hyvällä sosiaalistamisella Ainosta ihan varmasti saadaan hyvä koira!
Aino ei siis ole kuitenkaan mikään pelkuri, Leoo ei ole missään vaiheessa pelännyt (edes sillon kun pelkäs mua!) vaikka Leo onkin jo päässyt pari kertaa nappaamaan huulesta tai korvasta kiinni. Tätini tuli eilen käymään meillä, ja Aino tuli heti mun kanssa ovelle katsomaan että kukas sieltä oikein tulee, ja hyvin pian sen jälkeen nukahti tätini syliin ja nukkuikin siinä niin rentona että meinas valua sylistä pois jos täti vähän liikahti, eikä koira ollut moksiskaan. :D
Koulutustakin olen jo aloitellut, toissapäivänä ihan pelkällä katsekontaktilla kun en halunnut aloittaa mitään vaikeampaa niin pian. Aino hoksasi jutun jujun heti ja vaikka aiemmin ei ollut juurikaan ottanut katsekontaktia muhun, niin koulutuksen yhteydessä oppi heti että pitämällä muhun katsekontaktia saa pieniä kananpaloja. :)
Eilen Aino oli niin riehakas ja rento jo, että kokeilin muutamaa muutakin koulutusjuttua. Aino oppi "istu"-käskyn parilla toistolla, ja yhdistin siihen vielä "tänne"-käskyn, ja molemmat alkoi sujua loistavasti ihan vaan parin toiston jälkeen. "Tänne" on jo unohtunut tänään, mutta "istu" on vielä mielessä, ja olenkin nyt käskenyt Ainon istumaan aina ennen ruokakupin antoa, ja hienosti onnistuu. :)
Ulkona ei vielä olla käyty, mutta tänään sekin olisi edessä. Halusin Ainon tutustuvan uuteen ympäristöön kunnolla ennen kuin viedään taas uuteen paikkaan, Aino kun ei ole kasvattajan luona kauheasti ulos päässytkään kun on ollut niin kylmää. Valjaisiin ja villapaitaan on jo totuteltu, eikä Aino ole niistä moksiskaan, joten tänään mennään sitten ulos asti.
Leo ja Aino tulee loistavasti toimeen, Aino näyttää tykkäävän Leosta ja Leo hihkuu riemusta pelkästään Ainoa katsellessaan. Alkuun Leo yritti ihan koko ajan päästä käpälöimään Ainoa, mutta nyt se pahin uutuudenhienous on mennyt ohi ja Leo jättää Ainon enemmän rauhaan. Toki oon niiden välissä aina kun molemmat on hereillä, mutta enää ei tarvi pidätellä Leoo ihan yhtä paljon kuin alkuun, vaan Leo jo leikkii taas itsekseenkin. Hellästi silittämistä harjoitellaan aina kun Aino tulee tervehtimään Leoo. :)
Kuten kuvista näkyy, Ainon oikea korva on edelleen sitkeästi lupalla! Saa nähdä nouseeko se siitä missään vaiheessa, mutta toisaalta tuokin näyttää aika suloiselta kun on tuollainen korvapuoli. :)
Ja kun sanoin että pääasiassa hyvässä mielessä hulinaa, niin se ainoa huono juttu tässä hommassa on tää jatkuva lattioiden peseminen. :D Onneks vein matot pois jo ennen Ainon tuloa... Aino ei meinaan millään suostu tekemään tarpeitaan sanomalehdelle, vaikka oon sinnikkäästi yrittänyt. Alensin odotuksiani ja nyt koitan saada Ainon tekeen tarpeensa edes kylpyhuoneeseen eikä laminaatille, jotta pääsen palkitsemaan hyvästä käytöksestä. En rankaise Ainon pissatessa väärään paikkaan, mutta on vaikea palkita oikeaan paikkaan pissaamisesta jos Aino ei suostu niin tekemään. :D Mutta toivottavasti Aino hoksaa homman idean pikkuhiljaa, ja nyt kun päästään ulkoilemaan niin pitäis helpottua kun pääsee tosiaan palkitsemaan niitä hyviä suorituksia.
