Olipa kerran pieni paha noita...

Meillä on nyt jo varmaan viikon verran käynyt päivittäinen vakiovieras: känkkäränkkä. Leo herää monta kertaa yössä, aamut alkaa itkulla ja siitä eteenpäin fiilis laskee kuin lehmän häntä koko päivän. Eilen Leo oli ehkä kaksi tuntia sellainen normaali hyväntuulinen ja antoi mun tehdä kotitöitä ja istahtaa hetken ilman että koko ajan ulisi, mutta loppupäivä meni taas huonommin ja tänään huonotuulisuus ja ulina alkoi taas heti aamusta.

Ulinalla en tarkoita mitään ärsyttävyyttä, vaan Leo ihan oikeasti ULISEE! :D Se ei oo itkua, vaan sellaista tyytymätöntä mmmmmm tai yyyyyyyyy tai uuuuuuuu-ääntelyä... Eli ulinaa. Ja Leo pitää sitä ihan koko ajan, usein myös leikin lomassa ja sylissä ja, no, aina paitsi nukkuessaan.

Leon viimeaikainen perusilme.

Sylissä pitääkin sitten olla melkein koko ajan. Normaalisti Leo ei oo pitkiin aikoihin enää viihtynyt sylissä oikein ollenkaan, mutta nyt Leo haluaa syliin koko ajan, ja jos ei pääse syliin niin sitten kulkee perässä ja repii lahkeista ja ulisee kunnes otan syliin. Vaippoja vaihtaessa Leo potkii ja hakkaa ja karjuu ja yrittää paeta, ja syöttäessä Leo sylkee ruuan pois tai lyö lusikkaa niin että ruuat lentää ympäriinsä.

Oon joutunut turvautumaan televisioon muutaman kerran, vaikka normaalisti meillä ei katsota televisiota oikeastaan ollenkaan. En tarkoita tätä minään "oon parempi kun en anna lapseni katsoa telkkaria!!1" -juttuna, vaan se tulee ihan luonnostaan kun en itsekään katso telkkaria. Leo myös yleensä viihtyy tosi hyvin omien leikkiensä lomassa, ilman telkkaria tai mitään muutakaan elektroniikkaa. Nyt kuitenkin muutamana päivänä on ollut pakko pistää se televisio päälle, että oon saanut edes vähän syötyä tai tiskattua tai pestyä pyykkiä.

Osasyyllinen on varmasti hampaat, sillä Leolla on tässä 2 viikon aikana tullut neljä uutta hammasta, kulmahampaat ja neloshampaat ylös. Vähemmästäkin pistää ulisemaan! Leo ei oo yleensä kauheasti reagoinut hampaiden tuloon, mutta nyt kun niitä tulee neljä kerralla niin vaikuttaa varmaan enemmän. Tai sitten ei, mutta en keksi paljon mitään muitakaan syitä tähän jatkuvaan huomionkipeyteen ja huonotuulisuuteen. Hampaat, kasvukausi, kävelyn oppiminen? Ehkä kaikki kolme.

Ulkonakaan ei paljon naurata, varsinkaan kun on näin kylmä!

Yleensä Leon kanssa olo ja elo on ollut melko helppoa, mutta nyt on kyllä pakko sanoa että olis kiva jos sais Leon hoitoon johonkin edes yhtenä päivänä. Leo ei oo koskaan ollut hoidossa silleen muuten vaan, ainoastaan jos mä oon käynyt jossain - enkä käy juuri koskaan missään.

Se tosin helpottaa aika paljon että Leo menee jo 17-18 aikaan nukkumaan eli saan iltaisin olla muutaman tunnin ihan itsekseni, mutta ei se paljoa lämmitä kun loput 20 tuntia vuorokaudesta on jatkuvaa itkua ja ränäämistä, heräilyä ja huutamista.

Mutta semmosta se on, vai mitä? Kaikilla lapsilla on kausia jolloin tuntuu olevan kaikki huonosti, ja sitten on taas niitä kausia kun kaikki on mahdottoman helppoa. :) Nyt pitää vaan muistaa pitää huolta siitä, että syön ja nukun itse hyvin, että jaksan paremmin!

Toivepostaus: Japani & siihen liittyvät jutut!

Ajattelin yhdistää nämä kolmen eri anonyymin toivetta yhdeksi isommaksi postaukseksi :)


Minua kiinnostaisi tietää Leon ja Leon isän suhteesta. Koetko, että heillä on kuitenkin jonkinlainen "suhde", vaikkeivat he ole nähneet livenä? Oletteko miehesi kanssa puhuneet että matkustaisit Leon kanssa Japaniin tai miehesi Suomeen?

 Niille jotka eivät tiedä, niin Leon isähän on tosiaan japanilainen ja asuu Japanissa. Leolla ja Leon isällä ei valitettavasti ole minkäänlaista suhdetta tällä hetkellä. Leon isä ei ole koskaan tavannut Leoo, mutta aiemmin kun oltiin vielä väleissä niin Skypettelimme kyllä ehkä kerran viikossa, ja Leon isä tuntui tykkäävän katsella Leoo Skypen välityksellä.

Viikon vanhana Leo näytti paljon japanilaisemmalta
kuin nykyään

Mun ja Leon isän välit kuitenkin menivät totaalisen poikki helmikuun paikkeilla, eikä sen jälkeen olla oltu minkäänlaisessa yhteydessä. Jos Leon isä haluaisi pitää Leoon yhteyttä niin sen tietenkin sallisin - mielelläni itseasiassa - mutta kiinnostusta ei näytä löytyvän.

Tässä pitää kuitenkin muistaa myös ne kulttuurierot. Japanissa uusioperheet ei ole läheskään yhtä yleisiä kuin täällä Suomessa, ja ajattelutapa on siellä vielä kovin vanhoillinen. Jos on lapsia, niin pitää olla naimisissa, ja sitten ollaan naimisissa hamaan loppuun saakka - huolimatta siitä, ollaanko onnellisia vai ei. Tietenkin tähän sääntöön on paljon poikkeuksiakin, mutta se yleinen käsitys on tuollainen. Sitten jos erotaan, niin niihin eksiin ja yhteisiin lapsiin ei suuremmin pidetä yhteyttä.

Hyvä esimerkki tällaisesta kulttuurierosta on se, miten Leon isä oli ihan käsittämättömän yllättynyt siitä, että mun pikkusiskon isä tuli meidän mummulaan käymään eräänä jouluna, vaikka siellä oli myös mun äiti ja hänen uusi miehensä. Leon isä ei vaan voinut ymmärtää, miten mun äiti ja pikkusiskon isä voivat viettää yhteistä perhejuhlaa vaikka ovat eronneet! Eikä hän voinut käsittää miten äidin uutta miestä asia ei häirinnyt ollenkaan ja niin edelleen.

Suomi ja Japani siis eroavat monessa suhteessa melko paljon, enkä sen takia ole lainkaan yllättynyt ettei Leon isä ole edes yrittänyt pitää yhteyttä Leoon, tapaamisesta puhumattakaan. Mua asia harmittaa kovasti siksi, että Leolla on Japanissa kaksi ihanaa pientä serkkutyttöä, uskomattoman mukavat isovanhemmat ja kaks aivan huippua enoa, emmekä voi Leon isän takia pitää heihin yhteyttä. Toki sekin harmittaa, ettei Leo ole omaan isäänsäkään yhteydessä.


Haluaisin kuulla kasvatetaanko Leo kahteen kulttuuriin ja millätavoin tuot mukaan Japanilaista puolta. Onko mahdollista tulevaisuudessa muuttaa takaisin sinne (vieläkö olette naimisissa?) Tai miltä tulevaisuuden näkymät muuten näyttää :) En pahastu jos jätät vastaamatta :)

Aion kyllä opettaa Leolle japanilaiseen kulttuuriin liittyviä asioita ja mielellään myös japanin kieltä :) Olemme hakemassa eroa Leon isän kanssa, päätös oli minun. En usko, että välimme enää korjaantuvat, mutta eihän se silti muuta sitä että Leo on puoliksi japanilainen, ja haluankin hänen tietävän ja oppivan myös tästä puolesta itsessään.

Yksi miettimistämme Leon nimen
kirjoitustavoista japaniksi.

Olis ihanaa jos Leo oppis puhumaan myös japania, mutta pelkään että jos itse opetan niin opetan sen jotenkin huonosti, vaikka japania sujuvasti puhunkin. Oonkin siis miettinyt että joskus olis kiva, jos sais vaikka jonkun Suomessa asuvan japania äidinkielenään puhuvan Leon hoitajaksi vaikka kerran viikossa, niin että hoitaja puhuisi Leolle pelkkää japania. :)


Olisi kiva tietää miten sinä olet "yhteydessä" japanilaiseen kulttuuriin. Kuinka paljon käytät kieltä Suomessa, mitä japanilaista ruokaa teet/syöt, pidätkö japanilaisista elokuvista ym. Sitten vielä että oletko perehtynyt vähän tarkemmin Animeen ja Mangaan?

Käytän kieltä netissä jatkuvasti! Eniten tällä hetkellä Instagramissa, jossa seuraan pääasiassa japaninkielisiä käyttäjiä. Kirjoittelen myös itse Instagramiin japaniksi, aiemmin pelkästään mutta nyt myös englanniksi kun moni seuraajista ei ymmärrä japania.

Rakastan japanilaista ruokaa yli kaiken, mutta en yleensä kokkaile sitä kotona, lähinnä siksi että täältä päin on vaikea saada oikeanlaisia aineksia ja mausteita. Jos asuisin Helsingissä niin kävisin jatkuvasti Tokyokanissa enkä varmaan muuta söiskään kuin japanilaista ruokaa ;)

Anime ja manga ei oo koskaan olleet mun juttuja, vaikka jonkin verran oon niitä katsellut ja lueskellut. Enemmän aikanaan tykkäsin japanilaisesta musiikista, mutta sitäkään en ole kuunnellut suuremmin enää noin viiteen vuoteen.

Tältä näytin ennen :D

Japanilaiset näyttelijät on mun mielestä melkein poikkeuksetta aivan kamalan huonoja, ja suurin osa japanilaisista leffoista ja sarjoista on ihan liian teennäisiä, joten myöskään niitä ei tule katseltua. Japanilaiset koomikot sen sijaan on ihan maailman parhaimmistoa jos multa kysytään, mutta täällä tulee harvemmin mitään katseltua vaikka Japanissa niitä seurasinkin telkkarista jatkuvasti :) (Jos joku tietää ja on kiinnostunut, niin Downtown on - tietenkin - mun lemppari. Matsumoto on paras!)

Eli toisinsanoen japanin kieli on oikeastaan melkeinpä ainoa asia mikä mua tällä hetkellä japanilaisessa kulttuurissa kiinnostaa. Siitä tosin tykkäänkin sitten kaiken muunkin edestä! Aion tänä vuonna tehdä japanin kielen taitotasokokeen JLPT:n (Japanese Language Proficiency Test) vaikeimman tason. Tulevaisuudessa haluaisin opiskella japanin kieltä yliopistotasolla ja kenties kouluttautua kääntäjäksi, se olis mun unelma-ammattini. :)

Blogin Facebook-sivut

Jotenkin oon ajatellut että olis hassua tehdä tälle blogille sivut Facebookissa kun lukijoita nyt ei niin megapaljoa ole, mutta toisaalta mitäs sen on väliä! Oon jo pitkään halunnut tehdä blogille FB-sivut että voisin jakaa siellä sellaisia lyhyitä ja ytimekkäitä juttuja joiden takia ei jaksa blogiin asti kirjoittaa, eikä viitsis omaa FB-sivuakaan niillä aina täyttää.

Aikani pähkäiltyäni päätin nyt vihdoinkin julkistaa tämän blogin FB-sivut, jotka on jo jonkin aikaa olleet valmiina mutta yksityisinä. Menkääs siis tykkäilemään Facebookin puolella! :) Sinne tulee siis aina linkit uusimpiin kirjoituksiin ja myös "ylimääräisiä" juttuja, joskin nyt vielä siellä ei ole muuta kuin kuva ihan vastasyntyneestä Leosta. ♥

http://www.facebook.com/mirkkajaleo

Elämäntapamuutoksen tuloksia

Muistatteko kun puhuin joskus helmikuun lopulla aikovani liikkua enemmän ja syödä paremmin? No, menestys ruokailun ja liikunnan suhteen on ollut todella vaihtelevaa, ja välillä paino on hiipinyt takaisin alkulukemiin, mutta nyt vihdoinkin tuntuu että jotain on saavutettu.

Paino pysyi itseasiassa pitkään samana ja vasta toukokuussa elämäntapamuutos alkoi vihdoinkin näkyä myös vaa'alla, mutta tätä otin mitat viimeksi 28. helmikuuta niin vertailu on siksi niin pitkältä ajalta.

28. helmikuuta vs. 12. kesäkuuta

Paino: -5,6kg

Rinnanympärys: -3cm
Vyötärö: -11cm
Alavatsa: -6cm
Lantio: -9cm
Reisi: -4cm

Vyötäröltä ja vatsalta on siis lähtenyt ylivoimaisesti eniten senttejä, ja onhan noita muutenkin lähtenyt ihan kivasti. Ei hassumpi muutos vain reilun 5 kilon painonpudotuksella! :) Eron näkee jo peilissäkin, mutta matkaa lopulliseen tavoitteeseen on vielä jonkin verran.

Nyt vihdoinkin tuntuu kuitenkin siltä, että oon päässyt kunnolla terveellisen ruuan makuun. Liikuntaa harrastan edelleen enemmän ja vähemmän satunnaisesti, mutta koiran takia tulee päivän aikana yhteensä sen 3-5km kävelyä ja siihen sitten muut kävelyt ja liikkumiset päälle. Suurimman muutoksen on silti selvästi aiheuttanut ruokavalion parantaminen.

Tarkoitus on siis päästä lähestulkoon samaan painoon, missä olin muutama vuotta sitten - laihdutettuani ensin 25kg ja päästyäni ensimmäistä kertaa sitten ala-asteaikojen oikeasti hoikkiin mittoihin. Edes raskaana ollessa en painanut yhtä paljoa kuin silloin pahimmillani, joten siinäkin mielessä jotain on saavutettu, kun en ole entisiin mittoihin enää ajautunut.

Varsinaisia vertailukuvia en oo jaksanut vielä ottaa, mutta tällä hetkellä eron huomaa parhaiten näistä vaatteista, jotka alkaa pudota päältä! En edelleenkään kyllä mahdu moniin vanhoihin farkkuihini, mutta painoinkin niitä ostaessani 56kg, nyt 63kg, eli kyllä tässä vielä matkaa on :D (Pituutta löytyy siis 168cm) Saa nähdä mahdunko enää ikinä vanhoihin farkkuihin, kun on raskaus ja synnytys takana. Mulla on varmaan viidet farkut joihin haluaisin mahtua, mutta se nähdään sitten myöhemmin mahdunko vai enkö!

Kesää ja kävelyä

Huh, reilu viikko vierähti kirjoittamatta! Asiaa on kyllä ollut mutta aikaa ei niinkään, sillä ollaan oltu paljon pois kotoa, ja kotona ollessa en oikein muuta jaksa tehdä kuin kytätä Supernaturalia Netflixistä. :D Mutta jospa tästä pikkuhiljaa taas elämä voittais energian suhteen, nukuin meinaan viime yönä 13 tuntia. Heräsin kyllä moneen otteeseen kun nukahdin sohvalle ja Leokin oli jotenkin levoton ja heräsi 3-4 kertaa yön aikana. Mutta teki kyllä terää nukkua 18.30-7.30, haha!

Tänään onkin sitten aikamoinen jumitus, mutta eiköhän se tästä hälvene. Edellisenä yönä olin nukkunut sen kolmisen tuntia, kun olin ensin valvonut itse ja sit Leo valvoi vielä monta tuntia yöllä... Mutta nytpä on vähän univelkaa otettu takaisin.

Mutta niin, tulin tänne kirjoittamaan siitä kävelystä! Leo on viime viikkojen aikana alkanut pikkuhiljaa saada rohkeutta kävelyyn, ja nyt poika käveleekin päivittäin pieniä matkoja. Voi että! <3 Kyllä saa olla äiti taas ylpeä!

Kuvamateriaalia on vain karhunkävelystä :D

Oon odottanut innolla että Leo alkais kävellä, ja toivonkin että oppis pian käveleen ihan kunnolla! Toistaiseksi matkat on hyvin lyhyitä ja välillä vaatii vähän maanittelua ja houkuttelua, mutta kyllä tuo ihan omien leikkienkin lomassa toisinaan kävelee. Taitoa riittäis sillä Leolla on tosi hyvä tasapaino, ja se esim. yrittää usein HYPPIÄ! Ja monesti myös "kyykkää" oikein vauhdilla ylös alas :D Eli siis enää on kiinni lähennä rohkeudesta ja siitä, että saa kävelyn rytmin hyväksi.

Mutta on se kyllä hassun näköstä kun tuommonen 10kk pallero kävellä töpsyttää! Leo painaa jo 11kg, on siis aika jässikkä. Leon serkkutyttö on nyt 20kk ikäinen, eikä paina vieläkään 11 kiloa! Oli hauska katsella Leoo ja serkkua vierekkäin viime lauantaina, kun serkkutyttö on sellainen siro pellavapää, ja Leo on "paksu" tummaverikkö. :D

Ollaan käyty rannalla myös, vaikka itse en kyllä tykkää järvessä uimisesta, mutta aurinkoa otan mielelläni! Leo pelkää järveä ihan hillittömästi joten ei oo Leokaan päässyt rantaveteen mulikoimaan, mutta eiköhän se isompana tule viihtymään järvessä äidin kyllästymiseen asti ;)

Isoveljeni perheineen oli käymässä täällä päin lauantaina, ja oli kyllä melkoista vilskettä kun pikkuveljemmekin perheineen vielä tuli samaan aikaan mummolaan. Lapsia oli meinaan Leon lisäksi kaksi 20kk ikäistä ja sellaiset 3v ja 6v lapset. Viisi lasta ja laskinko että kymmenen aikuistakin oli paikalla. Kaiken kukkuraksi molempien veljien tyttöystävät on raskaana, eli loppuvuodesta neljän taaperon ja yhden ekaluokkalaisen lisäksi lähisukuun kuuluu myös kaksi pikkuvauvaa. :D Huh, meidän isovanhemmilla on melko iso talo mutta sielläkin alkaa kohta tila loppua!

Sovittiin myös veljien kanssa, että lähdetään joku viikonloppu lähiaikoina Korkeasaareen käymään. :) Mukaan lähtis myös meidän pikusisko, täti ja serkku. Eli sellaisella mukavalla 13 hengen porukalla oltais lähdössä! En ookaan käynyt Korkeasaaressa aikoihin, kerran käytiin talvella pari kolme vuotta sitten mutta sitä ennen viimeksi lapsena. Sain kameraani pitkän putken ja odotankin innolla että pääsen kuvailemaan sillä eläimiä Korkeasaaressa!

Mulla on kamerassa kauhea kasa kuvia mitkä pitäis käydä läpi ja laittaa parhaat otokset tänne, joten sellaisia on luvassa lähiaikoina. Nyt laiskottaa sen verran, että nappasin vaan kasan Instagram-kuvia tähän kirjoitukseen! Oon muuten Instagramissa nimellä mirkkaaa, kahdella koolla ja kolmella aalla ;) Saa seurata, seuraan takas! (Jos seuraat jo enkä mä oo seurannut takas niin huutele jotain, en aina pysy kärryillä kaikista seuraajista kun ihan kaikkia randomeita en seuraa takaisin :D)

Nyt poistun vielä katselemaan Supernaturalia siksi aikaa kun Leo nukkuu!