Olipa kerran pieni paha noita...

Meillä on nyt jo varmaan viikon verran käynyt päivittäinen vakiovieras: känkkäränkkä. Leo herää monta kertaa yössä, aamut alkaa itkulla ja siitä eteenpäin fiilis laskee kuin lehmän häntä koko päivän. Eilen Leo oli ehkä kaksi tuntia sellainen normaali hyväntuulinen ja antoi mun tehdä kotitöitä ja istahtaa hetken ilman että koko ajan ulisi, mutta loppupäivä meni taas huonommin ja tänään huonotuulisuus ja ulina alkoi taas heti aamusta.

Ulinalla en tarkoita mitään ärsyttävyyttä, vaan Leo ihan oikeasti ULISEE! :D Se ei oo itkua, vaan sellaista tyytymätöntä mmmmmm tai yyyyyyyyy tai uuuuuuuu-ääntelyä... Eli ulinaa. Ja Leo pitää sitä ihan koko ajan, usein myös leikin lomassa ja sylissä ja, no, aina paitsi nukkuessaan.

Leon viimeaikainen perusilme.

Sylissä pitääkin sitten olla melkein koko ajan. Normaalisti Leo ei oo pitkiin aikoihin enää viihtynyt sylissä oikein ollenkaan, mutta nyt Leo haluaa syliin koko ajan, ja jos ei pääse syliin niin sitten kulkee perässä ja repii lahkeista ja ulisee kunnes otan syliin. Vaippoja vaihtaessa Leo potkii ja hakkaa ja karjuu ja yrittää paeta, ja syöttäessä Leo sylkee ruuan pois tai lyö lusikkaa niin että ruuat lentää ympäriinsä.

Oon joutunut turvautumaan televisioon muutaman kerran, vaikka normaalisti meillä ei katsota televisiota oikeastaan ollenkaan. En tarkoita tätä minään "oon parempi kun en anna lapseni katsoa telkkaria!!1" -juttuna, vaan se tulee ihan luonnostaan kun en itsekään katso telkkaria. Leo myös yleensä viihtyy tosi hyvin omien leikkiensä lomassa, ilman telkkaria tai mitään muutakaan elektroniikkaa. Nyt kuitenkin muutamana päivänä on ollut pakko pistää se televisio päälle, että oon saanut edes vähän syötyä tai tiskattua tai pestyä pyykkiä.

Osasyyllinen on varmasti hampaat, sillä Leolla on tässä 2 viikon aikana tullut neljä uutta hammasta, kulmahampaat ja neloshampaat ylös. Vähemmästäkin pistää ulisemaan! Leo ei oo yleensä kauheasti reagoinut hampaiden tuloon, mutta nyt kun niitä tulee neljä kerralla niin vaikuttaa varmaan enemmän. Tai sitten ei, mutta en keksi paljon mitään muitakaan syitä tähän jatkuvaan huomionkipeyteen ja huonotuulisuuteen. Hampaat, kasvukausi, kävelyn oppiminen? Ehkä kaikki kolme.

Ulkonakaan ei paljon naurata, varsinkaan kun on näin kylmä!

Yleensä Leon kanssa olo ja elo on ollut melko helppoa, mutta nyt on kyllä pakko sanoa että olis kiva jos sais Leon hoitoon johonkin edes yhtenä päivänä. Leo ei oo koskaan ollut hoidossa silleen muuten vaan, ainoastaan jos mä oon käynyt jossain - enkä käy juuri koskaan missään.

Se tosin helpottaa aika paljon että Leo menee jo 17-18 aikaan nukkumaan eli saan iltaisin olla muutaman tunnin ihan itsekseni, mutta ei se paljoa lämmitä kun loput 20 tuntia vuorokaudesta on jatkuvaa itkua ja ränäämistä, heräilyä ja huutamista.

Mutta semmosta se on, vai mitä? Kaikilla lapsilla on kausia jolloin tuntuu olevan kaikki huonosti, ja sitten on taas niitä kausia kun kaikki on mahdottoman helppoa. :) Nyt pitää vaan muistaa pitää huolta siitä, että syön ja nukun itse hyvin, että jaksan paremmin!