25.2.2013

Niskasta kiinni

Nyt on pakko ottaa itseä niskasta kiinni ja alkaa tosissaan liikkumaan ja syömään paremmin. Oon viimeaikoina ollut niin kamalan väsynyt, etten oo jaksanut juuri miettiä mitään ruokaan tai liikuntaan liittyvää. Käydään kyllä äidin kanssa 3-5 kertaa viikossa 1-2 tunnin kävelyllä, mutta eipä sellainen rento kävely auta mitään jos ruokavalio on retuperällä eikä tuu harrastettua hikiliikuntaa (liian lämmintä takkia kun ei lasketa!).

Paino on noussut 5kg viime marraskuun jälkeen, mikä ahdistaa aika kiitettävästi. Olin saanut kaikki raskauskilot pois, mutta nyt painoa onkin taas enemmän ja painan kaiken kaikkiaan 12-13kg enemmän kuin hoikimmillani. Toisaalta painan myös 10+kg vähemmän kuin pahimmillani, mutta silti. Siitä on jo vuosia, joten nyt tää paino tuntuu ahdistavalta.

Kaiken kukkuraks suurin osa mun housuista on liian pieniä. Mulla on paljon kivoja housuja ja hameita, mut suurin osa ei mee päälle - osaan en ehkä koskaan tuu enää mahtumaan kun ne oli sopivia sillon kun painoin 56kg ja nyt tavoite on 58-59 (pituutta on 168cm) ja oon tietysti synnyttänyt tässä välissä. Mutta ei niihin kaikista tiukimpiin farkkuihin oo pakko mahtua, jos nyt ees osaan housuista mahtuis.

Ahdistaa laittaa näitä kuvia esille, mutta pistänpä kuitenkin. Kuvat on otettu alkukuusta, mutta mitään muutosta kropan suhteen ei oo sattunut, joten samat kuvat saa kelvata...


Ruokailu tuottaa mulle suurimpia ongelmia, sillä oon ottanut niin hirveesti takapakkia sen suhteen, mitä ruokia voin syödä. Oon aina taistellut ns. "nirsouden" kanssa, tosin nirsous ei oo ollut sitä että ei huvita vaan että ei pysty syömään jotain (tahatonta kakomista yms. fyysisiä reaktioita jos yritän väkisin syödä). Tällä hetkellä pystyn syömään vaan muutamaa ruoka-ainetta, joten ruokavalio on kamalan yksipuolinen. Mutta pakko vaan yrittää taas monipuolistaa ja olla stressaamatta asiasta - mitä enemmän stressaan, sen harvempia ruokia pystyn syömään. (Ai että kadehdin ihmisiä, jotka voi syödä kaikkea mahdollista ruokaa nautiskellen!)

Yritän nyt kuitenkin aloittaa reilusta liikunnan lisäämisestä, eli kävelylenkkien lisäks poljen kuntopyörällä (sain taas isoäidin kuntopyörän lainaan!) ja kenties jossain vaiheessa lisään hommaan myös joogaa ja lihaskuntoliikkeitä. Aloitetaan nyt kuntopyörällä kuitenkin, sitten kunnon kohotessa lisätään muuta liikuntaa.

Jos joku on HeiaHeiassa, niin mun profiili löytyy täältä. En oo merkkaillut sinne pitkään aikaan mitään, mutta nyt olis tarkoitus alkaa taas merkkaileen kaikki. Motivaatiokaverit kelpais! ;)


PS. Tasan 5 viikkoa niin koiruus tulee kotiin! ♥ Sitten onkin taas lisämotivaatiota käydä lenkillä vielä enemmän :)

5 kommenttia:

  1. Mullon ihan sama ongelma ruuan suhteen!! Oon aina kuvitellu, että oon ainoo tässä maapallossa kuka on tollane, mutta onneks en olekaan yksin! :D inhottavahan se on! ja tosiaan, kadehdin niitä ihmisiä jotka voi syödä kaaaikkea ruokaa ja oikein nauttia siitä!
    ps. mä lisäsin sut heiaheiaan kaveiks :)

    VastaaPoista
  2. Voi ootpa rohkea kun laitoit kuvat :)!! kyllä se siitä kunhan ottaa itseä niskasta kiinni! Itse oon ainakin huomannut, että paino on lähtenyt melko helposti putoamaan kun on vaan lopettanut tekosyiden keksimisen ja keskittynyt syömisiin kunnolla. Vielä ois kuitenkin 6 kiloa liikaa, 3 siihen mitä painoin kun aloin odottaa. Jos pääsisi edes siihen lukuun.. :) Tsemppiä :)!!

    VastaaPoista
  3. Mun nuoremmat sisarukset, hekin jo aikuisia, ovat samanlaisia syömäreitä. Joskus jää ruoka kesken niin, että viimeisen suupalan joutuvat palauttaa lautaselle. Sisko ei edelleenkään pysty oikein syömään seurassa tai missään ravintolassa. Ei vaan maistu. Jouluruoka on kaikkein pahin painajainen :D Mullakin oli vastaavia oireita nuorempana. Olin kova vatsalla jännittäjä ja elämänmuutosten yhteydessä paino aina tipahti, kun unohti syödä. Nykyisin olen oppinut rakastamaan ruokaa :) Kammoksun ainoastaan joitakin liharuokia.

    Mulla paino on toistaiseksi pysynyt sopivissa lukemissa, samassa kuin ennen raskautta. Imetän ja käyn usein vaunulenkeillä. Noin kerran viikossa käyn jossain ryhmäliikunnassa. Kauhulla odotan mitä imetyksen päättyminen saa aikaan jos ruokahalu säilyy yhtä suurena :D Sitten minäkin lupaan liittyä heiaaa-joukkoon.

    VastaaPoista
  4. Itsellänikin on pieni painonhallinta projekti kesken ja se on kyllä yllättävän vaikeaa näin kotona ollessa. Työpäivän aikana ei ole samanlaisia tilauisuuksia napostella koko ajan jotain pientä. Väsymys ei tosiaan auta myöskään asiaa yhtään.

    VastaaPoista
  5. Mua on alkanut ällöttää kans tuetyt ruuat, lähinnä liha ja rasvaiset ruuat. Painon haluaisin nousevan joten siitä ei ole kyse. Ahdistaa että miksi ruokailuhetkistä tai niiden jälkeen tulee ahdistunut olo. Jotenkin likainen. Millä tavalla ruoka sua ällöttää?

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...