Hampaita, hampaita, lisää hampaita!

Joo o, Leo ei todellakaan aikaile hampaiden kanssa! Ensimmäinen hammas Leolle tuli 3kk iässä, 7kk ikään mennessä oli jo 8 hammasta. Nyt Leo on 10kk ja yhdeksäs hammas eli yksi takahampaista tuli eilen osittain ikenestä läpi. Leo oli hirveän itkuinen koko päivän, itki ihan pienimmästäkin, jopa ihan hysteerisenä siitä kun koitettiin laittaa herra kylpyyn mummulan kuistilla! Sylissä piti saada olla koko ajan, mikä on Leolta tosi harvinaista ja aina merkki siitä, että kaikki ei oo hyvin.

Äsken sitten vilkaisin Leon ikeniä tarkemmin ja huomasin että KAKSI muutakin hammasta on tulossa ikenistä läpi, ikenissä on jo pienet reiät niiden kohdalla... Ja vielä yksi hammas kuultaa valkeana ikenen läpi, eli eiköhän sekin sieltä kohta tule.

Neljä hammasta tulossa samaan aikaan, ei mikään ihme että itkettää! Tulevat hampaat on kulmahampaat (!) ja niistä seuraavat ylhäällä, alas en muuten edes katsonut kunnolla :D

Huh, voi olla siis että vuoden ikään mennessä Leolla on ainakin 12 hammasta. Ei siinä mitään, mutta onhan tää ikävää kun noin pientä sattuu kauheasti, eikä toinen osaa kertoa että mihin sattuu - en eilen edes tajunnut mistä itkuilu voi johtua, ennen kuin veljeni kysyi että onko Leolla tulossa hampaita. Leo kun ei oo aiemmin iteskellyt tai muuten oireillut hampaiden takia!

Ei paljon naurata!

Toivotaan että kipu alkais hieman helpottaan, tosin onneksi meillä on Panadolia Leolle. Annoinkin sellaisen yöksi ja yö meni hyvin, Leo heräsi itseasiassa vähemmän kuin mitä viimeaikoina on heräillyt.

Toiveita?

Onkos teillä lukijoilla mitään toivepostausideoita? Haluaisin kirjoitella tänne enemmän, mutta aina ei löydy inspiraatiota että mistäs sitä kirjoittais, joten ideoita otetaan vastaan! :) Aiheet voi liittyä Leoon tai muhun tai johonkin ihan muuhun, ei siis tarvi välttämättä olla mitään vauva-aiheisia!

Leo tykkää käydä vierailulla Ainon nukkumapaikassa...

Väsyttää!

Siis voihan väsymys ja turhautuneisuus! Meillä oli eilen tosi kiva päivä, oltiin mun isovanhemmilla ja siellä oli myös mun tätiä ja serkkuja ja siskoa ja veljeä perheineen ja niin pois päin. Pääsin vähän rentoutumaankin kun muut meni rannalle ja otti Leon mukaan ja mä menin yläkertaan sänkyyn makoilemaan ja katselemaan Netflixiä :) (Katselin Doctor Whota jos jotakuta kiinnostaa!) Olin eilen siis niin väsynyt, että en jaksanut rannalle lähteä, ja olikin tosi kiva saada hetken hengähdystauko ihan yksin.

Kotiin tultiin kuuden aikaan ja Leo nukahti yöunille tosi helposti, kun ei ollut nukkunut kuin tunnin päiväunet puolen päivän aikaan. Yöllä Leo sitten kuitenkin heräs syömään 2-3 kertaa... Ja voi että mua taas väsyttää. Leo on ihan kamalan hankala syöttää nykyään, ja sormiruokailukin on enemmän pelleilyä ja ruuan heittelyä lattialle kuin oikeaa syömistä. Sen takia yöheräämiset onkin taas lisääntyneet, kun herra ei suvaitse syödä muuta kuin vähän maitoa ja muutaman suupalan päivän aikana.

Leo on välillä ollut pari viikkoa heräämättä lainkaan yöllä, mutta sitten se yöheräily on taas palannut syystä tai toisesta, useamman kerran flunssan tai muun sairauden takia. Nyt sitten tämä. Mikään unikoulu ei tunnu mun mielestä oikealta, varsinkin kun Leo tosiaan herää ihan oikean nälän takia eikä tottumuksesta, joten huudattamaankaan en ala.

Juuri äsken koitin syöttää Leolle aamupuuroa, mutta luovutin ensimmäisen lusikallisen jälkeen, kun Leo vaan vääntelehti ja tuijotteli lattiaa (johon oli juuri tiputtanut kaksi lusikkaa). En vaan jaksanut taistella, jos ei se syö niin sitten se ei syö. Pieni itku pääsi Leolta kun laitoin ruuan pois, mutta elättelen toivoa että se osais pikkuhiljaa laskea 1 + 1 = 2 ja ymmärtäis että ruokapöydässä syödään eikä pelleillä.

Tosiaan, kyse ei edes ole siitä etteikö Leolla olis nälkä... Leo on aina ollut hyvin syövä lapsi, eikä koskaan oo tarvinut miettiä että syökö se nyt tarpeeksi. Vaan kun se syöttötuolissa paikallaan istuminen on niin kamalan tylsää! Kaikkea muuta pitäis saada tehdä samaan aikaan, ja itse saan lusikan kanssa tähdätä aika tarkkaan että saan sen osumaan sinne suuhunkin joskus.

En halua pakottaa Leoo syömään jos ei huvita, sillä uskon että Leo itse tietää kuinka paljon ruokaa tarvitsee. En siis oo mikään maanittelija ja tunge ruokaa puoliväkisin suuhun vaan siks, että "no kyllä sen lapsen pitää syödä". Tiedän omakohtaisesta kokemuksesta että lapsen syömään pakottaminen voi vaan pahentaa asioita - mä pääsin monista tarhan pakkosyömisen aiheuttamista ruokakammoista eroon vasta aikuisiällä, joitain ruokia en tosin vieläkään voi syödä. Eli siis oon alusta asti ottanut sen linjan, että Leo saa syödä niin paljon kuin haluaa, mutta mikään pakko ei ole syödä.

Mutta kyllä tää silti osaa turhauttaa, kun sitten heräillään yötä myöten ja vaaditaan sitä tuttipulloa. Onneks Leo osaa pitää tuttipulloa itse, se helpottaa sentään jonkin verran yöheräilyjä.

Tää valoisuus kuitenkin aiheuttaa myös sen, että mua ei yksinkertaisesti väsytä yöllä, enkä siis sais nukutuksi kunnolla vaikka Leo ei heräiliskään. Onko kellään muulla vaikeaa nukkua kesällä? Meillä on makuuhuone nyt hyvin pimennetty kyllä, mutta ongelma onkin siinä että tämä olohuone jossa illat vietän on niin kirkas! Ei paljoa auta makuuhuoneen pimeys jos sinne mennessä on yhtä virkeä kuin päivällä.

Ei kai tässä muu auta kuin toivoa, että tää on vaan ohimenevä vaihe ja syömiset alkaa taas sujua paremmin jossain välissä. Harmittaa vaan kun väsyttää niin paljon, etten oikein jaksa keskittyä yhtään mihinkään muuhun kuin Netflixin tuijottamiseen sillä välin kun Leo nukkuu - enkä Leon hereillä ollessakaan saa oikein mitään aikaiseksi, vaikka normaalisti voin kyllä hoitaa pyykkäämistä ja siivoilua Leon hereilläoloaikanakin.

Nyt Leo onkin jo ensimmäisillä päiväunilla, joten taidan ottaa kupin kahvia ja jatkaa taas Supernaturalin katsomista. Sarja, jota välttelin pitkään hieman erikoislaatuisen fanikannan takia, mutta joka osoittautuikin erittäin hyväksi sitten kun vihdoin kokeilin sitä. :)

Toivottavasti teidän viikko on alkanut vähän paremmin kuin meillä!

No se MAHA ja sen palautuminen raskauden jälkeen!

Oon viimeaikoina lueskellut useammastakin blogista masujuttuja, ja kun tänäaamuna olin itse jopa ihan tyytyväinen peilikuvaani, niin otin vähän kuvia tänhetkisestä tilanteesta ja päätin kirjoittaa vähän raskausmahasta ja palautumisesta ja sen sellaisesta. :)

Mullahan siis kävi siinä mielessä onnekkaasti, että mun raskausmasu ei missään vaiheessa ollut mikään erityisen iso. Leo oli syntyessään 52cm ja 3810g, eli ei mikään pieni, mutta jostain syystä se mun maha nyt vaan ei ollut mikään valtava. Olin kuvitellut, että mulle tulis kauheen iso raskausmaha, kun suvun naisilla on usein ollut isoja mahoja ja isoja vauvoja (itsekin olin jotain 4400g tms. ellen ihan väärin muista), mutta toisinpa kävi!

Tältä mun masu siis näytti loppuraskaudesta:

37+3

38+5

Toi 38+5 on valitettavasti viimeinen masukuva kun hukkasin viikoilla 39 ja jotain kuvatut, mutta ei se tuosta kyllä enää pahemmin kasvanut. Alkuun se oli tylsää kun raskaus oli puolessa välissä enkä yhtään näyttänyt siltä kun ei ollut masua ollenkaan, mutta lopussa olin kyllä tyytyväinen ettei masu ollut sen isompi. Pystyin käymään kävely- ja hölkkälenkeillä ja pitkillä (20km) pyörälenkeillä viimeiseen asti, eikä masu aiheuttanut suurempia liitoskipuja tai muita. Ainoastaan supistukset häiritsi liikuntaa viimeisillä viikoilla, mutta nekin meni aina pois kun rauhotin tahtia hetkeks.

Raskauden jälkeen palautuminen tapahtui myös varsin nopeasti.

Tältä maha näytti viisi päivää synnytyksen jälkeen. Kauheasti ei siis ollut enää mahaa jäljellä, ja tuostakin se pieneni parin viikon sisällä melkein kokonaan pois.

 Raskausarpia ei tullut kuin kaksi, noiden napalävistysreikien kohdalle meinaan. Mulla oli kaksi napalävistystä, ylhäällä ja alhaalla, ja otin ne pois jo aika alussa kun alkoivat tulla kipeiksi. Niiden kohdalle tuli sitten sellaiset raskausarvet, jotka yhdistää ne lävistysarvet napaan. :D Mutta ne ei juuri näy, vaikka mun napa ei kyllä oo mikään kovin kaunis nyt!

Raskauskilojahan mulle tuli sen 12 (63kg -> 75kg), joista 10 lähti ensimmäisen 2 kuukauden aikana pois. Painoin pitkään 65kg, kunnes sitten joulu ja muut herkuttelut sai painon taas nouseen muutamalla kilolla... Mutta ne kilot oon nyt saanut pois ja paino on taas siinä 65 tuntumassa.

Tuo 65 kiloa on mulle sellainen "ihan jees" paino, pituuttahan multa löytyy 168cm. Painoin muutama vuosi sitten 56kg, mutta toisaalta; sitä ennen olin viimeiset melkein kymmenen vuotta painanut 75-80kg. Oon siis aina ollut pyöreä tai jopa hieman ylipainoinen, kunnes 2010 laihdutin 20 kiloa, sinne 56 kiloon. Sen jälkeen painoa hiipi hieman takaisin ja tosiaan raskauden alkaessa painoin 63kg.

Tällä hetkellä tavoite olis painaa sellaiset 58-59 kiloa, joka on mulle juuri sopiva. Sinne 56 asti nyt ei oo tarvetta laihtua, mutta tuo vähän vajaa 60 oli mulle sellainen paino, jossa tunsin oloni hyväksi ja koin myös näyttäväni hyvältä.

No mutta, tässäpäs nyt se tämänhetkinen maha, ja muutenkin vähän tilannetta miltä näytän 65-kiloisena, sattumalta samat kotikesäshortsit jalassa kuin oli noissa 5 päivää synnytyksen jälkeen otetuissa kuvissa :D

Tosiaan, nyt olo on sellainen "ihan jees", mutta ei kuitenkaan vielä ihan täysin tyytyväinen. Maha ei oo ikinä ollut mikään ongelmakohta mulle, siihen oon nytkin ihan tyytyväinen, vaikka alavatsa pömpöttääkin enemmän kuin ennen ja hiilariövereiden jälkeen munkin maha näyttää siltä kuin olisin taas raskaana. Mutta noi reidet, takapuoli ja selkäpuolen jenkkakahvat... Ja ne takareisien selluliitit! :D

Eli nyt tavoite on saada painoa vielä vähän alas, ja sen jälkeen olis kiva, jos saisin järjestettyä Leolle edes pari kertaa viikossa säännöllisen hoitajan, että pääsisin salille käymään. Mutta se ei oo tällä hetkellä mahdollista, joten katsellaan sitä joskus toiste. Nyt keskityn terveelliseen ruokavalioon ja liikuntaan mitä voin tehdä laittamatta Leoo hoitoon!

Juhlasuunnittelua

Niin oudolta kun se kuulostaakin, fakta on kuitenkin että Leolla on 1v synttärit vajaan kahden kuukauden päästä (21.7.)! Hui! Jännittää ja odotan tosi innolla - multa tuntuu kokonaan puuttuvan se "yhyy miks vauvat kasvaa" -haikeilu mitä monet potee. :)

Pieni paniikki alkaa kuitenkin nyt jo muodostua, koska haluaisin tehdä juhlista vähän, no, juhlallisemmat! Leohan nyt ei vielä juurikaan synttäreiden päälle ymmärrä, enkä kaipaile mitään lahjoja tai sellaisia, mutta olis kivaa jos voitais läheisten kanssa viettää ihana päivä herkkuja syöden ja Leoo juhlistaen. Laskeskelin eilen että juhliin tulis sellaiset ~20 ihmistä (joista 4 lapsia) mun ja Leon lisäks, jos vaan kaikki pääsee paikalle. Kiva kuitenkin että Leon syntymäpäivät sattuu sopivasti sunnuntaille, eli ne voidaan pitää ihan oikeana päivänä.

Ei siis mitkään suuret juhlat, mutta ne järjestetään kuitenkin mun isovanhempien luona, sillä tänne  meidän 50 neliön kotiin olis vaikea ahtaa noin paljon ihmisiä. Isovanhemmillani on ihana puutarha, jossa juhlat voidaan pitää, jos sää vaan sallii. Ja jos ei, niin heillä on myös ihana talo joka käy juhlimiseen varsin hyvin. :)

Mutta mutta, inspiraation puutos uhkaa! En oo koskaan järjestänyt erityisemmin mitään juhlia - Leolla ei ollut edes ristiäisiä tai nimiäisiä - enkä muutenkaan oo mikään kauhean mielikuvituksellinen ihminen. Jos siis joku tietää sivuja tai blogeja joista sais inspiraatiota 1-vuotisjuhlien järjestämiseen, niin vinkkejä otetaan vastaan!

Ja vielä kysymys: Mitkä on teidän lempijuhlaherkkuja? Yksinkertaisia ja pienehköjä, mutta ah niin ihania? (Suolaista tai makeaa)

Haluaisin että tarjolla olis useampaa pientä juttua, mutta en myöskään oo mikään leipuri-ihminen. Oon yllättäävn hyvä leipomaan ottaen huomioon miten vähän sitä teen, eli kyllä mä reseptiä osaan lukea ja tehdä juttuja fiilispohjaltakin, mutta mielikuvituksettomuus vaivaa taas ;) Ehdotuksia kehiin siis! Cake popsit ainakin on sellainen juttu mitä ajattelin kokeilla, ja täytekakun haluan tietenkin tehdä, mutta sen enempää en oo vielä miettinyt.

Ja vielä, jos tiedätte jotain nettikauppoja josta saa kivaa rekvisiittaa/tilpehööriä edullisesti, niin kertokaa ihmeessä! Tarkoitan siis pieniä koristeellisia juttuja, vaikka jotain kivoja pahviastioita ja servettejä ja sen sellaisia. Coloreen tulee varmaan laitettua tilaus ennen synttäreitä, mutta jos tiedätte muita vastaavia niin kertokaapas :)

Iso pieni mies ♥