Hankinta: Itkuhälytin

Leo ei nuku oikeastaan koskaan yksin, sillä yöllä nukutaan samassa sängyssä, ja päiväunet poika nukkuu tuollaisessa kopassa täällä alakerrassa, samassa huoneessa missä mäkin oon suurimman osan ajasta (= siellä missä läppärini on...). Tämän takia en ole missään vaiheessa nähnyt erityisen tarpeelliseksi ostaa kalliita itkuhälyttimiä. Aina välillä on tullut ajateltua että olis se kiva jos pojan päikkäreillä vois mennä vaikka tohon talon terassille istuskeleen ilman että tarvitsee koko ajan kuulostella, ja joskus aamuisin Leo jatkaa unia senkin jälkeen kun itse tulen alakertaan, jolloin on sitten pitänyt olla korvat höröllä että kuulee itkun ylhäältä asti.

Tuollaiset tilanteet on kuitenkin olleet niin harvassa, että ollaan hyvin pärjätty ilman itkuhälyttimiä. Oli kuitenkin ollut vähän puhetta aiheesta isovanhempieni kanssa, joten kun he tuossa eilen vai toissapäivänä näkivät kirpputorilla itkuhälyttimet 5 euron hintaan, nappasivat he paketin mukaansa ja ostivat minulle. Itkuhälyttimet olivat siistin näköiset ja pakattu alkuperäispakkaukseensa, joten isovanhemmat päättivät koettaa onneansa, jos noin halvat jopa toimisivat.

Kuinka ollakkaan, itkuhälyttimet toimivat vallan mainiosti! Pääsinkin jo tänään kokeilemaan niitä ensimmäistä kertaa ihan tositoimissa, kun Leo jäi yläkertaan nukkumaan vielä sen jälkeen kun itse tulin alas.

Leo ei yleensä nuku kovin pitkään yksin, joten kun itkuhälyttimistä ei ollut kuulunut kuin kaksi pientä ähkäisyä puolen tunnin aikana, päätin mennä yläkertaan kurkkaamaan, että kaikki on kunnossa (perus paranoidi ensikertalaisäiti!). Olin jättänyt Leolle pussilakanaa hieman päälle, joten totta kai tuli heti ajateltua että mitäs jos se on mennyt vaikka naaman päälle ja ja... vaikka tuollainen kevyt pussilakana nyt ei kovin suurta vaaraa aiheuta, mutta ei kai tuollaisen ihan pienen kanssa voi koskaan olla liian varovainen!

No, menin sitten tosiaan yläkertaan kurkkaamaan, ja alkoi kyllä hieman naurattaa näky mikä oli vastassa. Leo oli potkinut peiton kokonaan pois ja oli aivan hereillä, mutta ihan hiljaa. Silmät suurina vaan tapitti kattoa ja seiniä sängyssä itsekseen, itkuhälytin vieressä. :D

Nuo itkuhälyttimet ovat ulkonäkönsä perusteella varmasti melko vanhat, mutta aivan sama, ei niitä kukaan sen kummemmin katsele ja arvostele. Pääasia että ne toimivat, ja tuovat hieman enemmän vapautta liikkumiseeni täällä isossa talossa ja isolla pihalla. :) Käyttöä on kuitenkin niin vähän, että useamman kymmenen euron laitto tuollaiseen ostokseen ei olisi ollut kovin järkevää minun tilanteessani.

Aiempi second hand -hankita sitteri oli alkuun ihan tyhmä juttu,
mutta nyt siinä on alettu viihtyä ja tänään lelu sai vallan hymyilemään :)