Masumuisteloita kuvien kera :)

Aloitin tämän blogin vasta kun Leo oli jo syntynyt, eli en raskaana ollessa vielä kirjoitellut tänne. On pitänyt jo jonkin aikaa laittaa kuitenkin masukuvia raskausajalta, joten tässä nyt muutama kuva :) En ottanut keskivaiheilla juuri yhtään kuvia, eli kuvia on lähinnä suht alkupuolelta ja loppupuolelta.

Nämä kaksi on viikoilta 15+3. Maha ei vielä näkynyt seisoma-asennossa lainkaan, mutta selällä maatessa näkyi ja tuntui. Kuten näkyy, maha myös liikkui puolelta toiselle :D Maha näkyi tällä tavalla vain aamuisin, iltaan mennessä se oli taas vajonnut johonkin syvemmälle eikä juuri näkynyt. Neuvolassa vaan naureskeltiin että se on turvotusta, mutta kyllä tuo ihan oikeasti kohtu oli kun jossain vaiheessa se lakkas "vajoamasta" alas ja pysy tollasena ja jatko kasvamista :)

Viikoilla 18+5, en vielä näyttänyt ulospäin siltä että olisin raskaana, mutta näin paidan alta tarkasteltuna alavatsalla oli jo pientä pyöreyttä havaittavissa. Jalassa miehen lämpimät housut - meidän Japanin kodissa oli usein alle 10 astetta lämmintä näihin aikoihin. :D (Lämpeni kyllä sitten parhaimmillaan n. 20 asteeseen kun laittoi kerosiinilämmittimen päälle, mutta se ei ollut päällä öisin eikä silloin kun oltiin pois kotoa.)

Miehen housuissa taas, viikoilla 21+6. Tässäkin vaiheessa näytin vielä lähinnä lievästi lihavalta paidan ollessa mahan päällä. :D

Viikoilta 23+5, jolloin masu alkoi vihdoinkin näyttää raskausmasulta vähän enemmän :)

Melkoinen hyppy eteenpäin, viikoille 37+3. En tässä välissä ottanut kuvia varmaan siksi että en valitettavasti päässyt nauttimaan raskaudestani kamalasti, sillä suhde miehen kanssa on ollut pitkään hieman vaakalaudalla. Raskaus ei ilmoitellut itsestään kummoisemmilla oireillakaan, joten en usein edes ajatellut asiaa kamalasti.

Ja viimeinen masukuva viikoilta 38+5 :) Tämän jälkeen otin vielä kerran masukuvia joskus 39+jotain viikoilla, mutta epähuomioissani poistin ne. Mutta ei se mitään. Maha ei tästä juurikaan kasvanut loppumetreilläkään, vajosi vain aavistuksen verran alemmaksi.

Olin siis melko pienimahainen ihan loppuun asti, mikä oli kyllä onni. Vatsa oli toki tiellä mutta ei varmasti niin paljoa kuin monilla muilla joilla masu on paljon isompi :) Kohdun korkeus tosin oli 36,5cm jo jossain viikoilla 36, minkä takia jouduin myös kokoarvioon kun sen perusteella epäiltiin suurikokoista vauvaa! Mutta poika ei ollut mikään järkyttävän suuri (syntyi viikoilla 40+2 ja oli 3810g ja 52cm), joten mahani vissiin kasvoi sitten jotenkin pystysuunnassa. :D

Viikkojen 36-37 paikkeilla kärsin todella kovista rintakivuista juuri tuon vatsan korkeuden takia; kohtu painoi kylkilyita ja palleaa niin paljon, että en voinut istua pitkiä aikoja ja nukkuessakaan oikein mikään asento ei ollut hyvä. Kipu oli tosi kovaa, ja lisäksi vielä vatsan yläosa puutui ja pisteli kun kylkiluut painoivat. Onneksi vatsa sitten laskeutui pikkuhiljaa ja kivut hälvenivät. Palleani alapuolella on silti vieläkin alue joka välillä tuntuu puutuneelta ja pistelevältä! Mutta pikkuhiljaa tunne on häipynyt onneksi.

On se jännä, raskaana ollessa vatsa usein ärsytti ja toivoi että pääsisi pian synnyttämään, mutta jo hyvin pian synnytyksen jälkeen katselin masukuvia haikein mielin. En tosin enää päästäisi Leoa takaisin vaikka haluaisi ;) Mutta olin suunnilleen valmis seuraavaan raskauteen jo hetinyt, hah. Ei tosin tule tapahtumaan vielä pitkään aikaan, ainakaan toivottavasti. :D