Strategiset mitat (suluissa syntymämitat):
Pituus: 55,5cm (52cm)
Paino: 4670g (3810g)
Päänympärys: 39,5cm (36cm)
Jätkä on kasvanu melkein kilon syntymästä - ja n. 1,2kg siitä mitä se oli vielä 2,5 viikkoa sitten! :D Ilmankos se on alkanu tuntua painavemmalta sylissä...
Mut ihanaa että Leon paino on nyt noussut niin hyvin kun on ollut osittain korvikkeella. Painohan toki kaikilla laskee aluksi mutta Leolla tosiaan painonlasku jatkui yli viikon kotiutumisen jälkeenkin, jolloin lastenlääkäri sitten käski alkaa antaa korviketta. Sillä saatiin paino vihdoinkin nousuun sillon ja nyt se onkin noussut huimasti. :)
Mulle meinas vaan tulla vähän paha mieli neuvolassa, kun neuvolan täti oli taas vähän sillä linjalla, että se korvike olis hyvä saada pois käytöstä. No, arvaa vaan, onko tässä yritetty. :x En mitään niin paljon haluiskaan tällä hetkellä kun pystyä täysimettämään, mutta kun ei sitä maitoa tule niin ei sitä tule, ja kaikkeni oon yrittänyt maidon lisäämiseks, mm. seuraavanlaiset keinot on olleet käytössä:
★ Imetän jatkuvasti niin pitkään kunnes poika ei enää kestä, esim. yöt menee täysin ilman korviketta mikä aina johtaa siihen että aamulla n. viidestä tai kuudesta yhdeksään tai kymmeneen Leo heräilee vähintään puolen tunnin välein syömään ja saa jatkuvia rintaraivareita ja muutenkin itkeskelee paljon, kun maitoa ei tule. Sinnittelen joka aamu 9-10 asti siinä toivossa että pitkät imetyssessiot auttais maidon lisäämiseen.
★ Oon jutellut asiasta neuvolan tätien, lasten poliklinikan lääkärin ja monien muiden äitien kanssa. Oon pyytänyt apua ja saanut hirmuisen paljon neuvoja ja lukenut netistä kaikkia keinoja, millä voin yrittää lisätä maidontuotantoa.
★ Syötän korvikkeen hitaasti, rintaruokintaa edistävällä hitaasti virtaavalla tutilla varustetulla tuttipullolla, yleensä ainakin kahdessa osassa. Imetän aina ennen korviketta, melkein aina sen jälkeen, ja usein myös välissä.
★ Aluks mulla tippui paino hurjaa tahtia, mutta sitten aloin syödä reilusti enemmän, laskin kaloreita varmistaakseni että syön enemmän kuin kulutukseni verran, ja sain painonlaskun aisoihin. Syön kasviksia ja vitamiinivalmisteita ja pidän huolen että makrot (rasvat, proteiinit ja hiilarit) on hyvällä mallilla ja kaikkia tulee tarpeeksi.
★ Herättelen vauvaa imetyksen aikana, että imetys olis mahdollisimman tehokasta. Imetän ihan vähintään 20-30 minuuttia kerrallaan, yleensä imetykseen menee 40-50 minuuttia, ja imetän suurimman osan ajasta ainakin kerran kahdessa tunnissa.
★ Yritän säännöstellä korvikkeen määrää, ja vaikka välillä tekis mieli antaa isompi satsi, annan aina vähän vähemmän kun mitä tiedän pojan pystyvän syömään, että ei täyttäisi vatsaansa pelkällä korvikkeella vaan heräisi taas imetykselle jonkin ajan kuluttua.
★ Oon jopa alkanut syömään kaurapuuroa melkein joka päivä, kun useampi äiti neuvoi kaurapuuron auttavan lisäämään maidon määrää!
Että joo. Kyllä tässä on yritetty ja paljon. :( Ensimmäinen viikko kotona oli todella ikävä kun Leo heräili jatkuvasti kamalan nälkäisenä ja itki yötä myöden, ja yleensä kerran yössä annoin Leolle pienen määrän korviketta että saatais vähän nukuttua... Oli oikeasti kamalan suuri helpotus kun lastenpolin lääkäri vihdoinkin sanoi, että kyllä tässä nyt on selkeesti kyseessä maidon riittämättömyys ja että "saan" alkaa antaa korviketta niin paljon kuin vauva vaan sitä syö.
Mua oikeasti harmittaa tosi paljon se, että en pysty täysimettään. Tykkään imetyksestä ja haluaisin tietenkin antaa lapselleni sitä luonnollisinta mahdollista ruokaa. Keinot vaan alkaa olla aika vähissä...
Arvostan tosi paljon sitä, että neuvolassa ollaan imetysmyönteisiä, koska jotkut äidit eivät välttämättä tiedä imetyksestä kauhean paljoa, ja tarvivat apua että imetys saadaan sujumaan. Monella varmasti on alkuvaikeuksia ja maidon riittämättömyyttä, joka sitten oikeanlaisella neuvolan ohjeistuksella menee ohi, ja äiti voi täysimettää. Tykkään siitä, että heti ensimmäisenä ei olla tyrkyttämässä tuttipulloa ja korviketölkkiä käteen.
Mutta arvostaisin myös sitä, että neuvolassa oltaisiin ymmärtäväisempiä myös korvikkeen käyttöä kohtaan. Omassa neuvolassa tosin ikäviä fiiliksiä on aiheuttanut vain yksi neuvolantäti, toinen jonka luona olen käynyt on ollut valtavan ymmärtäväinen ja ihana asian suhteen - johtuen kenties siitä, että kyseisellä neuvolantädillä on oma lapsi, jolla myös alkuun paino laski, ja hän joutui antamaan lapselle korviketta imetyksen lisänä. (Hänen kohdallaan imetys lakkasi pian kokonaan, kun vauva ei enää rintaa huolinutkaan.)
Tämä toinen neuvolantäti on kyllä mukava ja kaikkea, mutta kommentoi tosiaan aina siihen malliin, että siitä korvikkeesta pitäis päästä eroon. Tulee epävarma fiilis enkä edes viitsinyt tällä kertaa mainita paljonko meillä oikeasti menee korviketta (n. 500-600ml päivässä, mikä Leon painosta laskettuna on n. 2/3 tai jopa 3/4 maidontarpeesta), enkä muutenkaan halunnut puhua asiasta paljoa.
Harmittaa kamalasti, että vaikka kaikkeni olen yrittänyt niin tuntuu silti usein, että joudun jotenkin puolustelemaan korvikkeen käyttöä. Oma perheeni on valtavan ymmärtäväinen ja ovat sitä mieltä, että tärkeintä on että vauva kasvaa ja itse en stressaa asiasta liikaa. Ulkopuolisille ja tälle yhdelle neuvolantädille puhuessa tulee kuitenkin aina sellainen fiilis, että joudun kauheasti selittelemään että miksi annan korviketta ja aina mainitsemaan että tämä on ihan lääkärin käskystä ja kaikkeni oon yrittänyt saadakseni imetyksen onnistumaan.
Asiasta on ollut jonkinlainen huono omatunto alusta asti, ja vasta ihan viimeaikoina olen alkanut antaa itselleni anteeksi ja oppinut olemaan stressaamatta asiasta niin paljoa. Ollaan Leon kanssa löydetty suht hyvä tasapaino korvikkeen ja imetyksen välillä, Leo kasvaa hurjaa vauhtia ja olemme molemmat tyytyväisiä.
Äidinmaito on parasta ravintoa vauvalle, mutta on ihanaa että myös korvike on keksitty ja sitä voi käyttää sillon kun imetys ei syystä tai toisesta onnistu. Oon kiitollinen korvikkeelle, koska Leon terveys on kuitenkin kaikista tärkeintä, ja olis pelottavaa jos Leon paino vaan laskis tai ei nousisi riittävästi kun maito ei riitä.
No, tulipas pitkä teksti! Aihe on herättänyt todella paljon ajatuksia ja tuntemuksia, ja voi olla että jatkossakin tulee kirjoiteltua juttua imetyksestä ja korvikkeen käytöstä. Laitetaan sen kunniaksi tähän yksi tuttipullokuva eilisillalta :)
Paljon olet tehnyt töitä imetyksen eteen, todella ikävää että neuvolassa on suhtauduttu noin ikävästi! Imetys on kyllä sellainen aihe että sitä saa aina perustella, teki niin tai näin. Älä ota stressiä maidon määrästä ja imettämisestä ylipäätään sillä sekin saattaavaikuttaa maidon tuotantoon.
VastaaPoistaOnneksi tosiaan on korvikkeet ja niillä Leo kasvaa hienosti.
Kiitos kivasta kommentista :) Joo, inhottavaa että jotkut imetyksen ja korvikkeiden suhteen niin tiukkapipoisia. Pääasia että lapsi voi hyvin ja kasvaa, tuli se ravinto sitten äidin rinnasta tai korvikeputelista!
PoistaÄlä tosissaan stressaa sen maidon tulon kanssa, koska se jo vähentää sitä ennestään. Itse erehdyin sillon ottamaan kauhean stressin asiasta, kun maito ei itsellä riittänyt ja itkun kanssa pojalle annoin korviketta.
VastaaPoistaMeillä siis meni niin, että n. 1/3 ravinnosta sai imettämällä ja loput sitten pullosta.
Myöhemmin siirryin siihen, että imetin vain joka toisella ruokailukerralla, jolloin maitoa ehti kertyä sen verran paljon, että sai joka toisen syötön lähes kokonaan imettämällä hoidettua.
Tällä tahdilla mentiin puoli vuotiaaksi, jolloin lopetin imettämisen kokonaan.
Tosi hyvin kasvanut 2v 2kk poika tällä hetkellä!
Älä pode huonoa omaatuntoa korvikkeen syötöstä vaan ota rennosti :)
Kiitos ihanasta kommentista! ♥ Mua välillä houkuttelis siirtyä tuohon että joka toinen kerta imettäisin ja joka toinen kerta pullolla, koska se varmasti vähän tasoittais tätä menoa että sais mahan täyteen imetyskerroillakin. Nyt Leo nukkuu hyvin lyhyitä unia aina imetyksen jälkeen, korvikkeen jälkeen nukkuu sitten pidempään. Mutta pelottaa, että jos siirryn tuollaiseen rytmiin, niin kroppani päättelee, että maitoa ei tarvita sitäkään vähää, ja maidontuotanto vähenee entisestään tai jopa lakkaa!
PoistaNyt kuitenkin olen päättänyt että en enää laske tarkkaan kuinka paljon korviketta menee ellei siihen tule erityistä syytä. Oon vaan stressannut aina jos korviketta meneekin 100-200ml enemmän kuin edellisenä päivänä. Ihan turha siitä on stressata - vauvat ei syö joka päivä samaa määrää kuitenkaan. Nyt mennään fiilispohjalta ja jätkä saa vetää korviketta ihan just niin paljon ku huvittaa enkä stressaa siitä! :)
Tällaisia postauksia on mielenkiintoista lukea, kun itse painii samojen ongelmien kanssa. Meillä ensimmäiset neljä viikkoa oli yhtä tuskaa imetyksen kanssa, ja nyt tyttären ollessa 10 viikkoa vanha ollaan täysimetyksellä, mutta silti on päiviä, että maito ei vaan meinaa riittää ja tyttö jää itkuiseksi. Itselläni meni totaalisesti hermot siihen, että äidit joiden imetys on onnistunut helposti toistavat mulle imetysesitteiden tuttua mantraa: kaikilla äideillä tulee maitoa, jos vain yrittää. Tulee varmaan, mutta riittääkö se? Miten teillä tätä nykyä menee?
VastaaPoistaNo niinpä, se on ihan fakta että kaikilta sitä maitoa ei vaan yksinkertaisesti tule riittävästi! Kyllä multakin maitoo tulee, mut täysimetystä yrittäessä vauvan paino laski päivä päivältä... Kyllä mä mieluummin annan korviketta kun kattelen kun toinen kuihtuu kun ei rintamaito riitä kasvuun :/
PoistaMeillä menee vähän niin ja näin! Yöt edelleen täysimetyksellä mutta aamut on yhtä kränäämistä kun pojalla alkaa olla niin nälkä ja yritän venyttää vielä vähän aikaa kun pelkään aina että maidontulo alkaa hiipua jos en yritä tarpeeks. Mainitsin jossain toisessakin kommentissa että oon nyt kuitenkin lopettanut korvikkeen määrän pakkomielteisen seuraamisen, mikä on vähentäny stressiä kyllä! Tiedän suurinpiirtein paljon korviketta menee päivässä, mutta en enää merkkaa joka ikistä syöntiä ylös ja vertaile päiviä toisiinsa että menikö nyt enemmän vai vähemmän ja niin edelleen.
Oon myös välillä antanut itselleni luvan antaa ihan suoraan korviketta ilman imetystä, mikä helpottaa kans elämää, kun imetys + korvike vie aina niin kamalan pitkän ajan. Olis kiva siirtyä ihan kokonaan syöttään joka toisella kerralla korviketta ja joka toisella imettäen, mutta en taida uskaltaa kun tosiaan pelkään sitä maidon hiipumista. Mutta en enää stressaa siitä niin paljoa kuin ennen :) Eli oon alistunut kohtalooni, täysimetys ei meillä tuu varmaan ikinä onnistuun ja se on sillä hyvä. :D
Tsemppiä imetykseen! Meidän lapsi on nyt 2kk ja samojen asioiden kanssa on taisteltu. Oletko kokeillut imetysteetä, sitä saa luontaistuotekaupoista. Vaikutus voi olla vain psykologinen mutta kannattaa testata :) olen myös huomannut että juoda pitää koko ajan, se auttaa. Ja just se ettei stressaa :) myös jos on hartiat jumissa niin sekin voi haitata maidontula. Itse kävin kätilöllä yksityisessä imetysohjauksessa, josta oli ainakin mun kohdalla paljon apua. Oon saanut vähennettyä korvikkeen määrää noin 300ml päivässä noin 60ml:iin. Toisina menee veläkin enemmän. Mutta hienoa on että lapsesi saa kuitenkin edes osan arvokasta äidinmaitoa! :)
VastaaPoistaEn oo kokeillut imetysteetä, sitä vois kyllä ostaa! :) Sarviapilaa mulla olikin käytössä ja se auttoi niin että korvikkeen määrä melkein puolittui :) Vielä tosin menee aika reilusti. Mutta oon aika sinut asian kanssa jo nykyään :)
PoistaKiitos kommentista ja tsemppiä sinne kanssa! :)