Leo ei oo ikinä aiemmin ollut yöhoidossa, mutta päätin kuitenkin suostua, sillä pikkuveli oli jo pitkään kysellyt että milloin Leo voisi mennä hoitoon ja no, olihan Leo jo paria päivää vajaa 1-vuotias, joten yöksi hoitoon päästäminen tutuille ihmisille ei kuulostanut liian pahalta. :) (Tiedän että moni antaa jo pieniäkin vauvoja yöhoitoon, enkä pidä sitä pahana asiana, meillä nyt vaan sattui menemään näin!)
Neljän aikaan veljeni kävikin sitten hakemassa Leon, ja jäin kotiin kaksin Ainon kanssa. Kyllä oli muuten outoa olla ilman Leoo kotona! Leo on toki ollut aiemminkin päiväsaikaan hoidossa, mutta ei koskaan niin että mä olisin itse yksin kotona. Leo on siis ollut hoidossa lähinnä vain kun mun on täytynyt käydä jossain, tai sitten niin että Leo on jäänyt kotiin nukkumaan jonkun vahdittavana ja mä oon tullut illan aikana kotiin nukkumaan.
Valmistauduin siinä sitten iltaa varten ja välillä katselin Netflixiä, ja vähän väliä muka kuuntelin että millon Leo herää päiväunilta :D Taisin jossain välissä laittaa musiikkiakin hiljemmalle... Hah. Pitäisköhän mun päästää Leo hoitoon vähän useammin? ;)
Seitsemän aikaan sitten tuli kyyti ja lähdin serkulle päin. Olin ajatellut olevani selvänä tai ainakin lähes selvänä koko illan ja tulevani kotiin ajoissa, mutta Leon lähdettyä yöhoitoon suunnitelmat muuttuikin ja serkulle päästyäni lähdettiin heti ensimmäisenä Alkoon ja kauppaan käymään... Sitten vaan takaisin serkulle ja boolia tekemään!
 |
| Yksi harvoista kuvista mitä otin illan aikana: näkymä serkun parvekkeelta. Jännittävää! |
Ilta olikin sitten ihan mahdottoman kiva, meitä oli vain neljä henkeä mutta meno oli sitäkin hauskempaa! Puhuttiin paljon 90-luvun musiikista ja vanhoista peleistä ja kaikesta sellaisesta, ehkä siks että kaks meistä oli '87 syntyneitä ja kaks '91 syntyneitä, joten tottakai siinä piti puolin ja toisin kettuilla "nuoruudesta" tai "vanhuudesta" ja siitä miten me kasikytlukulaiset sentään muistetaan jotain 90-luvusta ja niin edelleen... ;)
Puolen yön jälkeen joku saikin sitten idean että nyt lähdetään kaupungille baariin. Serkku soitti kaverinsa kuskiks ja ei muuta kuin menoks, ja loppuyö menikin tanssiessa ja hauskaa pitäessä. Hannibalissa soi Spice Girls, Backstreet Boys, PSY, Tuomas Kauhanen & VäinöVäinö, Cheek... Hyvä että välillä pääsi edes vähän hengähtään kun koko ajan piti tanssia!
Pilkun jälkeen suunnattiin takaisin serkulle, ja nukkumaan päästiin lopulta joskus 6.30-7 aikaan aamulla... Ja jostain äärimmäisen oudosta syystä mä heräsin jo klo 8.30 täysin virkeänä. Olin juonut tosi maltillisesti ja periaatteessa selvä jo nukkumaan mennessä, eli siis mitään krapulan tapaista ei ollut. Kaikki muut toki nukkui ihan koomassa kun oli ottaneet hieman enemmän... Joten mä sitten hengailin vaan itsekseni, katselin Netflixiä kännykästä, selailin Facebookkia ja niin edelleen. Tekstailin siskon kanssa Leosta ja yö ja aamu oli kuulemma sujuneet hyvin.
Joskus kymmenen jälkeen nukuin vielä reilun tunnin, ja puolen päivän aikaan sain vihdoinkin seuraa muistakin. Juotiin kahvia ja möllötettiin olohuoneessa. Mietitytti jo kovasti että pärjääköhän ne nyt varmasti Leon kanssa, mutta auton omistavista kumpikaan ei oikein ollut vielä ajokunnossa. Mä olisin kyllä ollut, mutta mulla taas ei oo autoa... No, kolmen aikaan päästiin kuitenkin liikkeelle ja suuntasin suoraan mun isovanhempieni luokse, johon tiesin Leonkin jo menneen. Sisälle päästyäni vastaan käveli hymyilevä ja tyytyväinen pieni poika. ♥ Kaikki oli kuulemma sujunut moitteettomasti, ja pikkuveli sanoi jo moneen kertaan että haluavat Leon uudestaankin hoitoon, ihan kuulemma millon tahansa. :)
Lauantain aikana tuli hoidettua vielä joitain juttuja Leon synttäreitä varten, ja sunnuntaina olikin sitten ne Leon juhlat! Niistä voisin kuitenkin kirjoittaa vielä erikseen ihan kuvien kera, nyt en viitsi tätä postausta venyttää enää pidemmäksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti