Iloisia uutisia (kirjaimellisesti)

Leo on oppinut nauramaan ääneen! :D Onhan tuo jo pitkään päästänyt välillä sellaisia aasin hirnuntaa (haha) muistuttavia äännähdyksiä, jonka oon epäillyt olevan jonkinlaista naurun harjoittelua, mutta varsinaista naurua en ollut vielä kuullut. Nyt viime sunnuntaina pikkusiskoni päristeli huuliaan ja muutenkin hassutteli Leon kanssa, niin pikkumieheltä pääsi oikein kikatus pariin otteeseen.

En sen jälkeen ollut saanut Leoo uudestaan nauramaan, mutta istuskeltiin äsken lattialla (tai siis minä istuskelin ja Leo kölli mun jalkojen päällä), ja hassuttelin päristelemällä huulia hassuissa rytmeissä ja liikuttelemalla Leon käsiä samaan tahtiin, mikä sai semmoset kikatukset aikaan taas että!

Nauru on vielä aika tiukassa eikä välillä irtoa vaikka kuinka hassuttelisi, mutta eiköhän se tästä. :D

Pienten lasten nauru on ihan parasta kuultavaa, joten on kyllä ollut ihanaa kuulla Leon nauru ensimmäisiä kertoja! Ensin odotettiin tahallisia hymyjä, sitten nauruja... Mitähän seuraavaks, en ainakaan odota innolla sitä "kirkumisvaihetta" mikä monille lapsille tulee sitten kun huomataan että kirkuminen on kivaa ja kaikki kommunikointi tapahtuu kirkumalla. ;)

Toinen juttu mitä Leo on oppinut viimeaikoina on "tekoitku". Moni tuntuu pitävän pienen vauvan "tekoitkua" jonkinlaisena manipulointina, mutta itse olen kyllä ihan eri mieltä. Käytän sanaa heittomerkeissäkin sen takia, että tuo tekoitku-sana on hyvin negatiivinen sana isommista lapsista puhuttaessa.

Leo on siis toisin sanoen oppinut, että itkemällä äiti tekee asioita, ja käyttää sitä kommunikoidakseen :) Itku on ihan eri kuuloista kun sillon kun tulee ihan oikeasti itku, eikä "tekoitku" saa edes kyyneleitä nousemaan silmiin ;)

"Tekoitku" tarkoittaa yleensä sitä, että Leo haluaa pystyasentoon sylissä ollessa tai syliin jos on yksin jossain, tai sitten Leo haluaa ruokaa nopeammin (haha). Oikea itku tulee sitten esim. kun ollaan tosi väsyneitä tai tosi nälkäisiä, tai jos johonkin sattuu. Oikeaa itkua harvemmin kuulee nykyään mutta "tekoitkua" sitäkin enemmän :)

Olenkin jostain lukenut että vauvat oppii melko nopeasti sen, että itkemällä äiti tulee ja auttaa. Moni tosiaan erehtyy luulemaan sitä manipuloimiseksi, ja pahimmat ovat sitä mieltä että pienelle vauvallekaan ei saisi "antaa periksi" ja pitäisi antaa itkeä vaan. En voi käsittää, sillä mitenköhän nämä ihmiset oikein kuvittelevat noin pienen kommunikoivan jos ei itkemällä? Leo ei osaa puhua eikä hallitse kroppaansa, ja nauramalla saa vaan äitin nauramaan eikä tuomaan ruokaa, eli itkeminen on ainoa vaihtoehto siinä vaiheessa kun Leo haluaa minulta jotakin pyytää.

Isompien lasten kanssa asia on tietysti aivan eri, mutta itse en kyllä usko että noin pieni osaisi muka mitään manipuloida :) Olikohan se tuo Ameriikan Dr. Sears joka sanoo, että "pienet vauvat eivät manipuloi, he kommunikoivat", ja oon kyllä ihan 100% samaa mieltä. Dr. Searsilla on muutenkin paljon hyviä ajatuksia, kannattaa tutustua herran kotisivuihin.

Välillä Leon "tekoitku" pistää melkein naurattaan, kun se on sellaista että jos yritän hyssytellä niin mies alkaa vaan huutaa ja karjua entistä kovempaa, ja alkaa vielä potkimaan ja reuhtomaan muutenkin :D Tätä tapahtuu yleensä sillon, kun Leo on ensin ollut tissillä mutta ei ole riittänyt ja pitää laittaa tuttipullo. Leohan ei tietenkään ymmärrä vielä että nyt lämmitetään maitoa ja laitetaan sitä tuttipulloon, joten kai se kuvittelee, että en ymmärrä kun vaan höpötän omiani enkä anna sitä ruokaa, joten huuto vaan yltyy yltymistään. :D

En nykyään uskalla edes pitää Leoo sylissä enää laittaessani tuttipulloa, kun tuollaisen reuhtojan pitämiseen ei yksi käsi riitä. Joudun siis laittamaan Leon makoilemaan siksi aikaa kun laitan tuttipulloa, ja voi mikä katkera huuto sieltä kehdosta aina kuuluu. Mutta parempi niin, on se turvallisempaa että mä keskityn tuttipullon laittoon enkä yritä samalla pitää käsissäni reuhtovaa vihaista vauvaa :D

Ai niin, eilen nauratti myös kamalasti kun istuin keinutuolissa reilusti taaksepäin nojaten ja Leo oli mun mahan/rinnan päällä. Leo oli tyytyväinen niin kauan kun keinutin keinutuolia, mutta heti jos pysäytin, Leo päästi oikein kovaäänisen kiekauksen ja alkoi potkia jaloillaan :D Ja rauhoittui taas heti kun aloin keikuttelemaan. Naureskelin myös isoäidilleni, että nyt tämmönen komentaminen vielä naurattaa, mutta eipä kyllä naurata enää jos jätkä on yhtä temperamenttinen 2-3 vuoden päästä..!

Sellaisia taitoja on siis opittu täällä päin viimeaikoina!

Koitin ottaa videoo nauravasta Leosta, mutta kameran muistikortti oli täynnä. Pitää koittaa joku toinen kerta ottaa, jos siis kehtaan laittaa esille sellaista videoo jossa päristelen huuliani kameran takana, haha :D

Karhunpoika väsähti kesken shoppailun sunnuntaina