Japanilaista ruokaa

Tänään illalla ei jostain syystä tehnyt mieli yhtään mitään mitä oli valmiina, joten päätin vihdoinkin kaivaa kaapista soumen-tarvikkeet ja tehdä soumenia, jota en ollut syönyt sitten Suomeen palaamisen jälkeen. Dokumentoin koko homman kameralla, kun Leokin nukkui niin nätisti (sen jälkeen kun olikin nukutusyrityksistä huolimatta valvonut 3 tuntia eli aivan liikaa, ja viettänyt ainakin tunnin siitä itkien kovaa yliväsymystään, raukka).

Vasemmalta oikealle: inkiväärimurska, men-tsuyu,
wasabi-tahna, soumen-nuudelit

Soumenia on tosi helppo tehdä, ja tarvikkeiksi riittää nuo tuossa kuvassa näkyvät. Inkivääri on paljon parempaa tuoreesta inkivääristä raastettuna, mutta paremman puutteessa tuo Blue Dragonin inkiväärimurskakin käy. En jostain syystä löytänyt isosta Citymarketista mitään muuta inkivääriä muistuttavaa.

Men-tsuyu on suoraan suomennettuna nuudelikastiketta. Sitä käytetään yleensä eri nuudelilajien dippailuun, joko kylmänä tai kuumana. Wasabi on sitä piparjuurta muistuttavaa vihreätä tahnaa jota syödään sushinkin kanssa. Soumenit on hyvin ohuita vehnästä tehtyjä nuudeleita (jotka tuoksuu muuten ihan spagetilta keitettynä, vaikka maku on erilainen).

Soumenit on pakkauksessa tälläisinä annoksina

 Muistelin, että kun teimme mieheni kanssa soumenia joskus kesäkuussa, kaksi tälläistä annosjuttua per naama oli vähän liian vähän. En kuitenkaan halunnut syödä kauhean suurta määrää tällä kertaa, joten laitoin kaksi annosta, jonka oletin olevan juuri sopiva määrä.

Japanilaiset kokkaa paljon syömäpuikoilla,
mutta jos säälii käsiään niin kannattaa käyttää
kokkaukseen sopivia pitkiä puikkoja, ei näitä
normaaleja syömäpuikkoja

 Määrähän olikin sitten ihan valtava... No ei se mitään. Soumenit ovat niin ohuita, että annoin niiden kiehua ehkä minuutin verran liedellä, kunnes siirsin sivuun.

Soumenit kököttivät hetken sivussa, kun etsin siivilää

Tämän jälkeen huuhtelin soumeneita runsaassa kylmässä vedessä. Tein siis kesällä syötävää soumenia, joka jäähdytetään hyvin kylmäksi. Sekaan olis voinut laittaa jääpaloja, mutta ei nyt ollut jääpaloja tehtynä, joten kylmä kraanavesi sai kelvata.

Lähtötilanne pöydällä. Naurattaa tuo mun soumen-kulho, isoäiti taitaa käyttää sitä lähinnä salaattiin yleensä, mutta en löytänyt parempaa :) Soumenit ovat kulhossa kylmässä vedessä lillumassa, tässä vaiheessa olis kiva ollut olla niitä jääpaloja. Japanilainen mieheni tosin olisi moittinut siitä, että eihän näin kylmällä säällä syödä kylmää ruokaa. Se ei koskaan muista, että Suomessa talot on talvellakin lämpimiä sisällä (meillä oli miehen luona helmikuussa parhaimmillaan 6 astetta sisällä), joten kylmää ruokaa voi tehdä mieli kylmällä säälläkin.

Sekoitin men-tsuyuun wasabia ja inkivääriä. En tiedä laittaako japanilaiset normaalisti wasabia men-tsuyun joukkoon, vaikka idea taisikin olla mieheni. Itsehän rakastan wasabia ja se sopii mun mielestä soumenin kanssa ihan hirmu hyvin. :)

Men-tsuyun sekaan voi myös lorauttaa hieman vettä alkuun, sillä se on aika voimakkaan makuista. Itse en laita sekaan vettä ihan siitä syystä, että soumenien mukana tuonne dippauskuppiin kulkeutuu kuitenkin vettä, ja men-tsuyu laimenee itsestään. Aluksi voi vaan dipata soumeneita vähän vähemmän sinne men-tsuyuun, jos men-tsuyu tuntuu liian voimakkaalta.

Ja sitten olikin edessä paras vaihe eli syöminen. Kuvasta paljastuu myös paha tapani, eli kirjojen lukeminen syödessä.

En todellakaan jaksanut edes puolia tuosta määrästä, hahah. Määrä tosin näyttää tossa vielä isommalta, kun kulhossa on yli puolet vettä :) Mutta joo, tuli lievä virhearvio... Olis pitänyt pitää mielessä se, että mieheni syö hoikkaan varteensa nähden ihan käsittämättömiä ruokamääriä, eli sillä kertaa kun laitettiin 4 annosta niin mieheni söi niistä varmaan ainakin 3... Yksi olis siis riittänyt oikein hyvin yksin syödessä!

Ja jos jollekulle tuli mieleen, niin joo, soumenin syöminen voi olla aika sotkevaa jos ei ole varovainen. Ensin syömäpuikoilla noukitaan veden seasta nuudelit, jotka siirretään tuohon dippauskulhoon, ja sitten ne pitäis vielä saada suuhunkin asti. Japanilaiset tuntuu hyvin harjaantuneilta tässä hommassa, mutta itseltä ei kyllä ihan roiskimatta vielä suju. :D

Ei muuten kannata ottaa oppia tavasta jolla pidän syömäpuikkoja kädessä, sillä vaikka se on niin "oikean" näköinen syömäpuikkojen pitotapa että hämään sillä jopa japanilaiset luulemaan että pidän puikkoja kädessä oikeaoppisesti, niin ei se silti ole täysin puhtaasti oikeanlainen tapa pitää niitä kädessä.... Mutta toisaalta, ei kyllä kukaan japanilainenkaan tunnu pitävän syömäpuikkoja täysin oikeaoppisesti. Mieheni pitää puikkoja kädessä niin, että ne ovat X:n mallisesti. Oon tutkinut sitä monta kertaa, mutta en vieläkään käsitä, miten mies saa sillä tavalla kiinni yhtään mistään ruuasta. :D

Nyt Leo heräs, eli on varmaan aika mennä syöttöpuuhiin ja sitten jos menisi itsekin nukkumaan.