Käytiin päivystyksessä

Mietin koko illan, että pitäisikö nyt lähteä päivystykseen vai ei. "Onneksi" sitten n. klo 1 aikaan yöllä Leolta kuumetta mitatessani mittari näytti kainalosta 38,1, ja soittaessani uudestaan päivystykseen, sama aiempi tympeä hoitaja pyysi näytille. Hoitaja oli puhelimessa kovasti tyly, mutta paikan päällä oli kyllä sitten paljon kivempi.

Päästiin samoin tein omaan pieneen huoneeseen odottamaan. Hetken odoteltuamme aiemminkin päivystyksessä tapaamamme ihana hoitaja tuli katsomaan Leon happisaturaation, joka kaikeksi onneksi näytti 99% (viimeksi 100%, eli hyvissä luvuissa mennään), ja mittasi kuumeen, joka näytti takapuolesta mitattuna 39,5, eli kainalosta mitatessa olisi ollut n. 38,5.

Hoitaja myös katsoi Leon alastonpainon, joka oli 6670 grammaa. Paino oli vähemmän kuin oletin, ei taideta sittenkään päästä herttaisen Eemin 3kk mittoihin (7420g) 3kk neuvolassa vaikka yritys on ollut kova ;D Vielä tosin on 1,5 viikkoa aikaa tsempata!

Punnituksen jälkeen laitettiin Leon pienet jalat lämpiämään lämpöpussin ja peitteen avulla, ja jäätiin kaksin odottelemaan laboratoriohoitajaa, joka tulisi ottamaan verikokeen Leon jalkapohjasta. En ollut moksiskaan ajatuksesta, sillä Leolle on tehty sama jo kerran aikaisemmin, kun poika oli vajaan 2 viikon ikäinen. Leo oli ihan rauhallinen eikä itkenyt viime kerralla.

Saimme odotella omassa huoneessa

Joopa joo. Se oli ihan kamalaa. :( Kaduttaa hirveästi, etten pyytänyt hoitajalta, että saisin pitää Leoo sylissä samalla kun hän ottaa näytteen. Olin kyllä vieressä ja silittelin päätä ja puhuin Leolle, mutta ei Leo tainnut edes nähdä mua. Leo itki ihan hirvittävän paljon, siis niin paljon, että pikkuiselta alkoi tulla verta nenästä! :(

Hoitaja oli kyllä kiva, mutta vaikka hoitaja sanoi, että "tämä ei varsinaisesti satu...", niin en kyllä usko. Leo rauhoittui hieman aina kun hoitaja vaihtoi putkiloita eikä puristellut verta jalkapohjasta, mutta sitten alkoi taas kamala huuto kun verta alettiin keräämään.

Sitä oli kyllä kamala kuunnella ja voi että, olis pitänyt vaan pyytää että saisin ottaa syliin. Mutta en tajunnut sitä ennen, ja kesken kaiken se olis vienyt vähän aikaa ja halusin vaan, että veren ottaminen olisi nopeasti ohi.

Meinas alkaa itseäkin itkettään kun toinen parkui niin lohduttomasti, mutta pysyin rauhallisena ja juttelin ja silittelin samalla kun pidin toisesta jalasta kiinni, ettei Leo potkinut näytettä ottavaa hoitajaa. Onneksi siinä ei sitten montaa minuuttia loppujen lopuksi kestänyt, ja sain Leon heti syliini, johon pikkuinen sitten aika pian rauhoittuikin.

Jatkettiin kotona hieman kesken jäänyttä syömistä

Lastenlääkärin kanssa oli hieman hankala keskustella, kun vaikka lääkäri oli varsin asiallinen ja mukava, oli hänen suomen kielensä hieman vajanaista. Kertomani asiat menivät kyllä hyvin perille, mutta lääkäri itse haeskeli kovasti sanoja. Onneksi tultiin kuitenkin hyvin juttuun ja lääkäri jaksoi kuunnella juttujani ja mietti tarkkaan mistä voisi olla kyse.

Vaippaa päästiin vaihtamaan useaan otteeseen

Keuhkot olivat onneksi edelleen siistit. Kaikista eniten pelottaa juuri yskä ja keuhkojen röhäisyys, kun meillä on tosiaan suvussa niin paljon astmaa ja pienimpiä (astmattomiakin) viety ambulanssilla flunssan aiheuttamien hengitysvaikeuksien takia. Itse on ollut kovin hankala arvioida, rohisevatko Leon keuhkot vai ei, kun tuo nielu rohisee niin kovasti että se tuntuu ja kuulostaa välillä ihan siltä kuin keuhkoissa asti rohisisi. Lääkäri kuunteli keuhkot kunnolla, ja sanoi, että nyt tässä vaiheessa ei vielä ainakaan ole pelkoa hengenahdistuksesta tai muusta.

Lääkäri tuli ja meni ja tuli taas verikokeiden tulosten kanssa, ja kaikeksi onneksi tulehdusarvot ja mitä muuta he nyt katsoivatkaan, olivat kaikki puhtaat. Kuvailin lääkärille Leon eilen alkaneita yskänpuuskia - pakottavaa yskää, jonka aikana Leo ei saa kunnolla henkeä, ja pientä hengityksen vinkumista yskänpuuskan aikana ja jälkeen - ja lääkäri mietiskeli myös hinkuyskää. Hinkuyskään ei kuitenkaan yleensä liity kuumetta, ja yskää on ollut vasta niin vähän aikaa, että diagnoosia ei vielä voi tehdä. Lääkäri käski tarkkailemaan yskää, ja tulemaan takaisin jos yskä pahenee.

Leolla on myös lievä silmätulehdus vasemmassa silmässä, mikä ilmeisesti on yleistä pienillä lapsilla nenän mentyä tukkoon. Silmästä tuli eilen reilusti keltaista rähmää, niin että silmä kertaalleen muurautui umpeenkin. Sain reseptin silmätippoihin, mutta katselen nyt vielä vähän aikaa, miltä silmä näyttää. Se oli eilen kovasti turvonnut ja punoittava, mutta tänään silmä on huomattavasti paremman näköinen. En tykkää lääkitä ilman syytä, eli koitetaan jos silmä huolellisella puhdistuksella paranisi ennen kuin alan laittaa silmätippoja.

Pääsimme lopulta kotiin neljältä aamuyöllä. Laitettiin hoitajan kanssa Leolle vielä suppo Panadolia sairaalassa. Lääkäri sanoi, että kovaan kuumeeseen ei välttämättä auta vain yksi suppo, ja antoi luvan antaa kaksikin tarvittaessa. Annettiin kuitenkin hoitajan kanssa vain yksi, ja päätin harkita toista suppoa uudelleen, jos kuume ei yhdellä laske.

Lähtösanoiksi lääkäri ja hoitaja sanoivat, että flunssa voi kestää vielä monta päivää, mutta kunhan kuume pysyy aisoissa, mies virkeänä ja yskä kohtuullisena, voidaan potea kotona vaan. Kaikki sanoivat kuitenkin moneen kertaan, että heti vaan neuvolaan tai illalla ja yöllä päivystykseen jos ruoka ei maistu, kuume ei laske tai yskä pahenee.

Oltiin kotona omassa sängyssä jo n. 4.30 aikaan, ja siinä vaiheessa kuumetta mitatessani Leon lämpö oli vain jotain 36,4, siis jopa normaalia alempi! Eli hyvin oli kuume laskenut. Leo oli myös virkeämpi ja paremmalla tuulella kuin koko yönä.

Onneksi ruoka maistuu hyvin

 Ruoka Leolle on tosiaan onneksi maistunut mainiosti, eilen kuumeessa illalla ruoka ei maistunut ihan yhtä hyvin kuin yleensä, mutta kuumeen kerran hellittäessä ruokaa meni taas reilusti. Samoin kävi sairaalassa käynnin jälkeen, olin imettänyt Leoo sairaalassa mutta korviketta meni silti n. 150ml vielä kotona, mikä on paljon suurempi kerta-annos kuin pitkään aikaan on mennyt.

Tulehtunut silmä on tässäkin hieman turvonneen näköinen

Tänään Leolla on edelleen kovin käheä ääni ja tuntuu, että lämpöäkin on hieman (mittaan kohta vasta). Nukuttiin yli puolen päivän molemmat, Leo vielä jäi nukkumaan hetkeksi sen jälkeen kun itse nousin 12.30. :) Sen jälkeen Leo oli tunnin verran hereillä, kunnes meni taas päiväunille.

Päiväunilta Leo heräsi yskänkohtaukseen reilun tunnin jälkeen, eikä uni taas tullutkaan heti uudestaan. Otin pojan syömään, mutta nenä oli niin tukossa, että hengityksestä imetyksen aikana ei meinannut tulla yhtään mitään. Olin toivonut, että Leo nukahtaisi syödessä uudestaan, mutta ei onnistunut. Laitoin Leon nenään merivesisuihketta, mikä saa rään aina paljon juoksevammaksi ja hengitys helpottuu. Sen laittaminen on kuitenkin niin ikävää, että uninen mies virkistyi kummasti. Itkuhan siinä taas tuli, mutta nyt poika on ihan hyväntuulinen, juttelee tuolla juuri isoäidilleni.

Mutta nyt meen taas hoivaileen pikku potilasta. Leo sai muuten sairaalassa paljon kehuja siitä, miten kova on hymyilemään, ja miten hyväntuulinen oli korkeahkosta kuumeesta huolimatta! :)