Vastaukset kysymyksiin

Nyt saatte vihdoinkin vastaukset kysymyksiin, joita esititte täällä! Vastasin jokaiseen kysymykseen, mikään ei siis ollut liian henkilökohtainen tms. Joitain kysymyksiä oli tuplat, joten vilkaise muitakin kysymyksiä jos näyttää siltä että en ole vastannut juuri sinun kysymykseesi. 


Minkä ikäinen olet, entä miehesi? 
Oon 25-vuotias, syntynyt vuonna 1987. Mies on 34-vuotias, syntynyt vuonna 1978. Eli 9 vuotta mua vanhempi. :)

Oletteko seurustelleet kuinka pitkään?
3 vuotta ja vähän päälle, jos tämä erillään asuttu aikakin lasketaan mukaan.

Näettekö usein?
Nähtiin ennen melko usein, jos siis ottaa huomioon sen että välimatkaa oli n. 8000 kilometriä. Joskus meni joitain kuukausiakin välissä ettei nähty, mutta joskus nähtiin kerran kuukaudessa. "Lähipareista" varmaan kuulostaa pitkiltä ajoilta, mutta tiesimme jo alusta asti että asia tulisi olemaan näin, ja hyväksyimme sen. Lähettelimme päivittäin sähköposteja toistemme kännyköihin ja puhuimme monta tuntia päivässä Skypessä. :)

Miksi asutte eri paikassa, käykö miehesi töissä vai miksi ette muuta samaan asuntoon?
Asuimme yhdessä miehen luona Japanissa viime vuonna vajaat puoli vuotta, mutta tulin tosiaan Suomeen synnyttämään. Päädyin jäämään tänne siksi, että meillä on ollut monenlaisia ongelmia parisuhteessa, emmekä ole vielä päättäneet, jatkammeko yhdessä vai erikseen.

Missä tapasitte ensimmäisen kerran?
Netissä tutustuimme, 2kk sisällä siitä Y jo tuli Suomeen kolmen viikon reissulle. :)

Seurusteletteko vai oletteko kihloissa vai?
Naimisissa ollaan!

Millaisena näet teidän tulevaisuuden?
En tiedä vielä. Tällä hetkellä uskon, että jos voisimme vaan unohtaa kaiken menneen ja aloittaa uudestaan alusta, meistä tulis loistava pari. Mies on samaa mieltä. Mutta niitä menneitä juttuja on niin vaikea unohtaa. Kumpikaan ei siis ole pettänyt tai mitään, ollaan vaan molemmat ollu muuten vaan hölmöjä.

Mitä harrastat? 
Rakastan neulomista, mutta kärsin myös päivittäin nivelkivuista, joiden takia en pysty tekemään juuri mitään tuollaista käsilläni. Kaikki pikkutarkkuutta ja esim. kantovoimaa vaativat jutut saa heti kipeäksi. En tällä hetkellä tee siis oikein mitään sellaista. :(

Aiemmin harrastin säännöllisesti liikuntaa, nyt olen laiskistunut kun on niin kylmä ja mukamas niin hankala pukea Leo ja itseni lämpimästi ja lähteä ovesta ulos. Se toivottavasti muuttuu viimeistään kevään myötä. :)

Luen myös paljon kirjoja. Viime vuonna luin 50 kirjaa, tälle vuodelle tavoite on 30 kun en enää ehdi lukea ihan yhtä paljon kuin ennen.

Millainen puhelin sulla on? 
iPhone 4S. Paras puhelin mun käyttötarkoituksiin. :)

Onko sulla sisaruksia?
On, kolmekin. 27-vuotias isoveli, 23-vuotias pikkuveli, ja 13-vuotias pikkusisko.

Minkälainen luonne Leolla on? :------)
Iloinen ja kaiken kaikkiaan aika helppo :) Leo harvemmin itkee, väsyneenäkin yleensä vaan vähän kitisee tai "laulaa" surullisesti. :D Nälkä ja kipu saa itkemään, mutta nekin laantuu heti kun pahin menee ohi. Rokotteistakaan ei oo koskaan paljoa itkenyt. Hyvä esimerkki on myös se, kun Leolla oli melkein 40 astetta kuumetta vähän alle 3kk ikäisenä, ja oltiin yöllä kahden aikaan päivystyksessä, mutta Leo vaan hymyili ja jutteli hoitajille ja lääkärille. :)

Oletko kokenut raskaaksi hoitaa Leoo yksin?
En yleensä. Kyllä joskus on raskasta, etenkin jos on omat unet jäänyt vähälle, mutta Leo on onneksi todellakin helppo tapaus. Leo myös nukkuu paljon, yleensä menee klo 18 aikaan nukkumaan, joten saan rentoutua iltaisin.

Haluisitko lisää lapsia?
Haluaisin jos asiat selviytyis mun ja miehen välillä. En osaa kuvitella hommaavani lapsia kenenkään muun kanssa tulevaisuudessa, mutta aika näyttää. Nyt keskityn siihen mitä mulla jo on, eli Leoon. :)

Miltä tuntui viettää Japanissa melkein koko raskausaika ja miten ihmiset siellä suhtautuivat siihen?:)
Ei kukaan suhtautunut oikein mitenkään :) Toki moni katseli vatsaa mutta niin ne katseli Suomessakin kun loppuraskaudesta olin täällä. Tykkäsin olla Japanissa ja äitiysklinikka jossa kävin oli ihana, mutta osittain oli helpotus synnyttää Suomessa. Sainpahan kiroilla omalla äidinkielelläni.

Minkälainen teidän tilanne on nyt, kun jäitkin suomeen, onko pysyvä ratkaisu?
Sanotaan näin, että ratkaisu on toistaiseksi voimassaoleva. :D Kumpikaan meistä ei osaa sanoa just nyt että mitä tehdään, joten päätimme yhdessä että emme kiirehdi asian kanssa emmekä tee "väkisin" päätöstä. Katsellaan, aika näyttää.

Onko miehesi nähnyt Leoa koskaan, tai aikooko nähdä?
Ei ole nähnyt. En tiedä tulevasta. Syy siihen ettei mies ole nähnyt Leoo on työt (Japanissa ei voi ihan tosta noin vaan ottaa lomaa...), ja se että mies - ymmärrettävästi - pelkää kiintyvänsä Leoon kovastikin. Nytkin se aina huokailee haikeana kun kuulee Leon äänen Skypessä, eli varmasti olis rankkaa nähdä kerran ja palata taas takaisin kauas pois.

Miten hoidatte huoltajuusasiat tms? :)
Jos eroamme niin huoltajuus siirtyy kokonaisuudessaan mulle, tästä olemme yhtä mieltä. Mies on sanonut moneen kertaan asiasta puhuttaessa että on valmis tekemään mitä vain että meidän elämä Suomessa helpottuisi.

Minkä on sun lempi vuodenaika?
Nykyään se taitaa olla kesä.. ainakin Suomessa :) Japanin kesä on aivan liian kuuma. Mun mielestä parasta on sillon kun lämpötila on 20-25 astetta eikä oo sellaista tukahduttavan kosteaa.

Onko sinulla paljon ystäviä?
Ei oikeastaan. Muutama erittäin hyvä. :)

Ootko huomannu ystävien kaikkoavan lapsen myötä?
En. Päin vastoin olen jostain syystä lähentynyt paljon monenkin kaverin kanssa, joiden kanssa ei aikoihin tullut pidettyä juurikaan yhteyttä, huolimatta siitä että kenelläkään heistä ei ole omia lapsia eli siis siinä mielessä ei edes ole mitään uusia yhteisiä puheenaiheita.

Mikä olet ammatiltasi? Vai onko sinulla ammattia?
Ei ole ammattia, oon lukion käynyt. Haluaisin opiskella kääntäjäksi, mielellään japanin. :)

Mikä on sun lempiväri? Entä inhokkiväri?
Hmm... Tällä hetkellä pidän vaatteissa ja sisustuksessa eniten ruskean ja vihreän eri sävyistä. Magenta on myös yksi pitkäaikainen suosikkiväri, vaikka sitä ei sisustuksesta löydykään eikä vaatteistakaan kauheasti. :) Inhokkiväriä ei tule mieleen, pidän oikeastaan kaikista väreistä.

Mitä odotat/toivot tulevaisuudelta?
Toivon varmuutta ja vakautta, niin ihmissuhteissa kuin taloudellisestikin. Ja sitä, että sekä minä ja Leo että meidän läheisemme pysyvät kaikki terveinä.

Aiotko puhua Leolle myös japania niin, että hänestä tulisi kaksikielinen? :) 
Toistaiseksi aion puhua Leolle vain suomea, mutta sitten kun Leolla on jonkinlainen perusta suomeksi, haluaisin opettaa japaniakin. Jos menisimme Japaniin, puhuisin Leolle vain suomea, ja isä tietenkin vain japania kun ei mitään muuta osaakaan ;)

Pidätkö enemmän japanilaisesta vai suomalaisesta ruuasta?
Japanilaisesta. Japanilaiset rakastaa ruokaa todella paljon, ja japanilainen ruokakulttuuri on paljon monipuolisempi kuin suomalainen. Japanilaiset ruoka-ainekset on usein rakkaudella valmistettuja ja maistuvat paljon paremmalta kuin suomalaiset, esimerkiksi riisi ja liha. Tuottajat oikeasti panostavat laatuun, eivät siihen miten saisivat tehtyä eniten rahaa vähimmällä vaivalla. Suomalainen liha haiseekin ihan uskomattoman pahalle usein, en tiedä mitä ne oikein syöttää niille eläinraukoille täällä päin...

Mutta pakko sanoa silti että oli ihanaa tulla kesäkuussa Suomeen ja syödä taas suomalaista ruokaa. Se on kuitenkin sitä tuttua ja turvallista ;) Olin koko raskauden aikana kerännyt vaivaiset 7kg painoa (niistä vain 2 Japanissa), mutta viimeisen 4 viikon aikana Suomessa lihoinkin vielä 5 kiloa :D

Onko Leon isällä toinen perhe kotimaassa kun ette ole siellä hänen luona?
Ei ole :)

Auttaako Leon isä rahallisesti kasvattamaan Leoa?
Ei tällä hetkellä, yhteisestä sopimuksesta. Tulevaisuudesta en tiedä.

Onko sinulla täällä enää yhtään ystäviä?
Joo. :)

Oletko naimisissa?
Kyllä.

Minkalaiset häät teillä oli?
Pienimuotoiset vähän päälle 30 hengen juhlat erään keskiaikaisen linnan tiloissa. :)

Olen kuvassa jo raskaana, mutta muistaakseni menossa oli vasta viikko 13.

Miten perheesi suhtautuu Leon isään?
Erittäin hyvin. Leon isällä ja mun perheellä on aina olleet loistavat välit - huolimatta siitä, että mun perhe ei puhu japania, eikä mies puhu suomea eikä englantia. :)

Lempiruokasi
Sushi!

Ja varhaisin lapsuusmuistosi
Muistan kun äitini ja isäni tappeli kerran tosi kovaäänisesti. Olin 2 tai 3-vuotias. Äiti ja isä erosivat kun olin 3. Parempi niin. :) Muistan myös painajaisen jonka näin saman ikäisenä. Äitini kävi päivisin aikuiskoulussa, ja näin yöllä painajaista että katselin lastenhuoneen ikkunasta ulos ja horisontissa puiden takana oli tulivuori, joka purkautui. Sitten jotkut miehet toi sitä laavaa pakettiautolla meidän asuttaman kerrostalon pihaan. :D Olin kauhuissani koska äiti oli mukamas vielä koulussa ja pelkäsin ettei äiti pääse kotiin kun ne miehet lapioi laavaa pihalle. :D

Oliko Japanissa odottaville äideille samat "ruokarajoitteet" kun täällä Suomessa? Esim. merilevää ei täällä muistaakseni suositeltu usein syötäväksi, mutta entä siellä?
Ei, tuntui että Japanissa oli paljon vapaampaa ruuan suhteen. Merilevää ei siellä kielletä, on ihan yleistä että raskaana olevatkin naiset syövät mm. sushia. Itsekin söin usein sushia ja vielä useammin onigireja, joihin tulee myös merilevää.

Oliko raskausaikasi helppo?
Fyysisesti kyllä, henkisesti ei niinkään. Mutta siis fyysisesti mulla ei ollut juurikaan vaivoja, alkuvaiheessa oli pahoinvointia ja keskivaiheilla voimakasta inhoreaktiota kaikkeen mikä näytti tai haisi pilaantuneelta, ja närästys oli aika pahaa keski- ja loppupuolella. Raskausmasuni oli kovasti pieni eikä siis liikkuminenkaan ollut mitenkään hankalaa, viikon 38 loppupuolella (joskus 38+5) pyöräilin yhtenä päivänä yhteensä 20km, ja muutenkin kävin päivittäin tunnin hölkkä-/kävelylenkeillä. Nivelkivutkin olivat melkein kokonaan poissa koko raskausajan. :)

Olitko japanissa koko raskausajan? jos olit niin miten siellä toimittiin, oliko neuvoloita yms?
En kokonaan mutta yli puolet raskausajasta. Ei ollut neuvolaa, itseasiassa käydessäni Suomessa neuvolassa ihan alkuraskaudesta, neuvolantäti mainitsi että missään muussa maassa ei taida tälläistä neuvolasysteemiä edes olla :) Kävin yksityisellä äitiysklinikalla, joka oli aivan ihana luonnonmukaiseen synnytykseen rohkaiseva klinikka.

Osaatko puhua japania?
Kyllä, mies ei puhu mitään muuta kieltä, ja jo tavatessamme puhuin japania ihan sujuvasti (ei kai me muuten olis yhteen eksyttykään). Aloitin japanin opiskelun muistaakseni 7 vuotta sitten, tänä syksynä taitaa tulla 8 vuotta täyteen. Kävin yhdellä n. 50 tunnin mittaisella alkeiskurssilla, jonka jälkeen olen opiskellut ihan itsekseni.


Elämäsi rankin kokemus?
Japanista Suomeen palaaminen raskausviikolla 35+6 oli sekä elämäni rankin kokemus että helpotus kun pääsin synnyttämään Suomessa.

Kävikö sinulla raskausaikana mielessä Leon ulkonäkö (ei välttämättä äidin piirteitä, tuntemattomat ihmiset ei välttämättä tunnista äidiksi jne.)? 
Kyllä tuli mietittyä Leon ulkonäköä, mutta ennemminkin odotin innolla, sillä japanilaisten ja eurooppalaisten lapset ovat yleensä aivan mahdottoman söpöjä :D Ja söpöhän siitä tulikin. ;) Ei tullut mieleen että joku ei välttämättä tunnistaisi äidiksi. Ei haittaisi erityisemmin vaikka niin kävisi, tosin Leosta ei tullut kauhean japanilaisen näköinen :)

Pelottaako sinua koskaan Leon tulevaisuus Suomessa (mahdollisia rasistisia ihmisiä kun valitettavasti on)?
Sitäkin tulee useastikin mietittyä. Se on myös yksi syy miksi haluan opettaa Leon arvostamaan myös japanilaisia juuriaan ja olemaan niistä ylpeä. Toivon että voin kasvattaa Leosta hyvän itsetunnon omaavan pienen miehenalun, joka hyväksyy kaikki ihmiset ihonväriin, kokoon, seksuaaliseen suuntautumiseen sun muuhun katsomatta, eikä hetkahda muiden mahdollisista ikävistä kommenteista.

Toivoitko raskausaikanasi tyttöä vai poikaa?
Tyttöä itseasiassa. Olin varma että Leo on tyttö, kunnes viikolla 32 selvisi että masussa olikin poika! :) Olin yllättynyt noin sekunnin verran, sitten mahdottoman iloinen ja aloin heti ajatella miten ihanaa on saada poika. Eli siis vaikka "toivoin" tyttöä niin loppupeleissä sillä ei kyllä ollut mitään merkitystä. :D Ja nyt en osaa kuvitellakaan itseäni muun kuin tuon ihanan pienen pojan äidiksi. <3

Miten miehesi vanhemmat suhtautuivat raskausuutisiin?
Erittäin iloisesti :) Mies on kuitenkin "jo" 34-vuotias, ja oli aiemmin kymmenisen vuotta kestäneessä suhteessa, mutta Leo on miehellekin ensimmäinen lapsi. Miehellä on kaksi veljeä, nuorempi ja vanhempi, ja molemmilla on yksi lapsi, 3- ja 7-vuotiaat. Miehen perheenjäsenet ovat kovin surullisia siitä, etteivät ole päässeet näkemään Leoo muuten kuin kuvissa ja Skypessä, mutta ovat kuitenkin tosi ymmärtäväisiä meidän tilanteen suhteen.


Kiitos kaikille kysyjille, kysymykset oli kivoja ja vastaaminen hauskaa! ♥